Translate

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2025

Jupukan kanssa luistelemassa / 100 sanan tarina / haaste

 

JUPUKAN KANSSA LUISTELEMASSA 


Oli upea talvisää, sininen taivas, jää kimmelsi.  Lähdin hakemaan tiedemiesnörtti Jupukka Jäpikäistä kanssani luistelemaan, jotta hän irrottautuisi hetkeksi tieteellisistä kokeistaan Hän istui sohvalla aamukahvia nauttien. “Mennään ihmeessä! Huuhtelen ensin mukini.” 

Iloisesti jutellen laitoimme luistimet jalkaan ja lähdimme lipumaan jään pintaa.  “Minulla on ajatus”, hän sanoi, "Luistellaan kirjaimia jäähän. Aloitan S:stä.” Fiuuu! Jupukka kiepsahti taitavasti ja sai merkin aikaan. Taputin käsiäni ja tein tein saman. Toistimme muutaman kerran.

"Kokeillaanpa jotain vaikeampaa, vaikka G:tä!" Yhtäaikaa hakeuduimme hurmaavaan kierteeseen ja yhtäaikaa kompastuimme jalkoihimme. Kieppuen kaaduimme jäälle. Saimme ablodit muilta luistelijoilta. Toisiamme tukien poistuimme paikalta. Nolo loppu vai ei?


⛸⛸⛸⛸⛸


Tämä oli Krapuhaaste SusuPetalin blogista: KLIK.

Tehtävänanto oli kirjoittaa kertomus, johon sijoitetaan sanat "huuhdella, sohva ja sininen". Pituus otsikko mukaan lukien 100 sanaa. 

Täällä viimeviikkoinen tarinani: KLIK.

26 kommenttia:

  1. Hauska talvinen tarina joka kohta onkin jo oven takana! Itse olen kyllä niin huono luistelija ettei taitaisi syntyä vain kuin " akat jäälle".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen nuoruudessa hiihtänyt ja luistellut ja telinevoimistellut jonkin verran mutta siitä on kauan 😎 Ei ole enää luistimia eikä suksiakaan. Hyvä kun pysyy kengillä pystyssä 😀

      Poista
  2. Taitavia olette, kun edes yritätte! Minä en uskaltaisi jäälle, en sitten millään, enkä ainakaan koukeroita tekemään. Koulussa sai onneksi pelata lätkää, eikä tarvinnut kaunoluistella muiden tyttöjen lailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä että yrittämisestä pitää saada pisteitä 🥰
      Oikeasti olen kyllä lahjoittanut luistimeni Punaiselle ristille ajat sitten.
      Minäkin pelasin lapsena vähän lätkää, mutta kaunoluistimilla lipuen ⛸

      Poista
  3. Eihän tuo Jupukka Jäpikäinen sentään mikään täysi nörtti ole, kun noin reippaasti lähti luistelemaan ja ehdotti vielä koukeroiden tekoa. Eikä loppu ollut ollenkaan nolo, sillä kaatumine on jäällä ihan ok. Ps. Vielä jokunen vuosi sitten kävin lapsenlasteni kanssa luistelemassa, ja molemmille olen opettanut luistelun alkeet, ja ensimmäiseksi sen tärkeimmän: miten kaadutaan turvallisesti. Siitä se pelko poistuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisaita sanoja AilaKaarina 💜 Kaatuminen kannattaakin oppia heti.
      Jupukka pitää houkutella pois tietokoneen äärestä liikkumaan ja ulkoilemaan, jotta hän ei nörttiydy. Ketteryyttä löytyy jos saa omaa vauhtia suorittaa, eikä kukaan häiritse kuten viime viikon tarinassa kävi 😀😎

      Poista
  4. Siitä on kauan kun minulla on ollut luistimet jalassa mutta kun pojat oli pieniä toimin kuitenkin kodin huoltojoukoissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten kanssa tarvitaankin monenmoista huoltoa 🥰

      Poista
  5. Hauskalta kuulosti, ei lainkaan noloa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sanoistasi 💕 Yrityksestä pisteitä, harjoittelemalla onnistuu.

      Poista
  6. Hauska tarina. Näitä on kivaa lukea. Varmasti vaikeaa saada juurikin 100 sanaa ja siihen kaikki mahtumaan

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Enkuli. 🧡 On siinä sorvaamista ennenkuin sanat mahtuvat.

      Poista
  7. I love Winter ❤️ and I love this post. 😀

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you for your words 💜 Linda.

      Poista
  8. Hyvä että Jupukaisella on joku, joka haastaa häntä ulos ja lenkille!

    VastaaPoista
  9. Kiva tarina! Kiemurtelu luistimilla on hyvä keino aloittaa nolous-pois-harjoittelu. Mitä vaikeammat kuviot, sitä enemmän saa kaatumaharjoitusta. Mikä siinä onkaan, että kaatuminen koetaan pääosin nolona juttuna!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sanos muuta! Kaatuminen on taito 😀 Vesa-Matti Loiri oli siinä oikea mestari. Tasapainoa on myös hyvä harjoitella. Kiitti kommentista 🌿

      Poista
  10. Hauska tarina. Itsekin toivoisin, että voisi luistella, liitää keveästi ja sulavasti jäällä ... mutta ei. Arki on toista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh niinhän se on 🙂 Unelmissaan voi liitää. Olen lahjoittanut luistimet Punaiselle ristille ajat sitten.

      Poista
  11. Eihän sen pitäisi olla noloa jos kaatuu mutta aina ensimmäisenä ajattelee että näkikö kukaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ajattelee! 😀😎 Pitää opetella kaatumaan sulavasti.

      Poista
  12. Jupukalla on vaara nörttiytyä, mutta onneksi joku pitää huolen, että houkuttelee pojan ulkoilmaan. Hän osaa luistella ja tietenkin hänkin osaa, joka sai pojan ulos kaverikseen jäälle.
    Minä en osaa luistella ollenkaan, eikä minulla ole koskaan ollut luistimiakaan. Se on vähän noloa, ei kaatuminen lainkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, nörteillä on hyvä olla ei-nörttejä kavereita ⛸
      Me luistelimme koulussa ja luulen että sain luistimet jo ennen sitä, mutta en ole varma. Myös hiihdimme koulussa, ja kavereiden kanssa, ja perheenkin kanssa joku viikonlppu.
      Ei kai se silti noloa ole jos ei ole koskaan luistellut. Olet muuten suurenmoisen urheilullinen ulkoilmaihminen ⛄️💙

      Poista

Kiitos ihanista kommenteistanne. ❤️🖤 ♥ ♥ ♥

Blogissa on moderointi.
Julkaisen kommentit heti kun olen lukenut ne, mutta iltaisin en ole netissä.
Poistun noin kello 16 ja palaan aamulla.

🌺 🌸 💕 🌿 🍎 🍏
❤️ 💜 🩷 💚 🧡 🤎 💛 🩶 🩵 💙
🙂 😀 😎 🤔 😊