Kukkia itsenäisyydelle ja ystävän muistolle

 

Kiireessä otetut kuvat eivät saaneet vangituksi kimpun kauneutta.

Osallistuimme hyvän ystävän muistotilaisuuteen eilen. Kaunis ja  miellyttävä saattojuhla kappelissa. Ei kirkollisia menoja, mutta ylevää musiikkia ja laulua. Onneksi oli nenäliina kädessä valmiina kun urut aloittivat Adagion. Liikutus humahti siinä hetkessä. 

Paljon tuotiin valkoisia ruusuja. Yhdet kirkkaan punaiset.

Valitsin niin kauniin sinivalkoisen kimpun City Marketista että kassarouvakin ihasteli ja arveli että se oli itsenäisyyspäivän kunniaksi. En ryhtynyt selittämään että otamme siitä kukkia hautajaisiin. Päät kääntyivät kun kannoin kimppua kädessä. 

Puoliso ja minä otimme kimpusta vain yhdet valkoiset ruusut, kuten saattoväkeä oli ohjeistettu. Loput kukat jäivät kotiin ja juhlistavat nyt Suomen itsenäisyyspäivää.

Surusta huolimatta tuntui hyvältä nähdä rakkaita ystäviä, joitakin pitkästä aikaa. Kahvitilaisuudessa muisteltiin edesmennyttä läheistä ja naurettiinkin. 

Alkakoon tästä normaalimman elämän paluu. 

Palaan lukemaan blogeja kunhan hiukan lepään. Eilinen kahvinjuonti myöhään iltapäivällä vei yöunet ja nousin sängystä tänä aamuna jo kello 3.15. Pitää yrittää toipua ennen huomista suomen opetusta. 

Suomen sinivalkoiset värit.