Helsingin päärautatieasema. Tiistaina.
Pääsisäänkäynti. Kaivokatu. Asema on vaikuttava näky joka puolelta.
Blogini täyttää näinä päivinä 20 vuotta. Sen kunniaksi (?) taistelin aamulla tunnin verran tietokoneongelmien kanssa. Ei kai olisi ongelmatonta lyijykynänkään kanssa. Kynää pitäisi teroittaa ja se voisi katketa. Millä ja mitä kirjoitin ennen blogeja? Aina olen tuntenut halua ja tarvetta kirjoittaa. Blogi on mainio alusta, silloin kun systeemi toimii. Se on kehittynyt valtavasti näinä vuosina.
Roberto Benigni elementissään. Elokuva Il Piccolo Diavolo ( Pikku Paholainen ) on vielä hullumpi ja absurdimpi kuin aikaisemmin näkemäni Benignit yhteensä. Niin surrealistinen että tuskin aukeaa suurelle yleisölle. Minulla oli alussa epäilys että en pitäisi tästä elokuvasta, mutta päätin luottaa siihen että Benigni jättää hyvän mielen ja filosofisen pohdinnan jälkeensä. Niin kävikin. Kun leffa loppui, tajusin sen hienouden. Uskon että Roberto Benigni on toiselta planeetalta. Sekä elokuvassa että oikeassa elämässä. Bravo!
Mainittu filmi ei kuitenkaan vedä vertoja seuraavalle italialaiselle elokuvalle, joka meillä on odottamassa, Luchino Viscontin ohjaama.
TÄNÄÄN Oppimateriaalin valmistusta. Tanssitunti. Pako tanssitunnin jälkeen. Samassa rakennuksessa käy suomen tunneilla entinen oppilaani. Mies halaa ja suutelee molemmille poskille, liian tuttavallisesti. Yritän livahtaa nopeasti ohi. Eräs tuttavani totesi kerran: "Kun kerrot elämästäsi, tulee tuntu että se on kuin jostain elokuvasta." Hän taisi olla oikeassa ja Mireille Mathieu väärässä laulaessaan La Vie N'est Pas Du Cinéma.
Koetteko koskaan että elämänne on kuin elokuva?
Onnea blogillesi ja sinulle<3
VastaaPoista💕
PoistaLämpimät onnittelut 20 blogivuoden johdosta ja paljon vuosia lisää! 😊💐🤗
VastaaPoista💕
PoistaOnnittelut blogin syntymäpäivän johdosta! 🌹💃
VastaaPoista💕
PoistaLämpimät onnittelut pyöreistä blogivuosista!
VastaaPoistaTietotekniikka takkuilee aina välillä. Moniin uudistuksiin tottuminen vie myös aikaa ja hermostuttaa, kun valmista pitäisi tulla uudistuksiin perehtymisen lomassa. Olen tuottanut tekstiä niin kauan koneella, etten oikein enää käsin edes osaa kirjoittaa.
Visconti oli valtavan tuottelias elokuvaohjauksen lisäksi myös teatteri- ja oopperasaralla. Hänen ohjaamistaan elokuvista parhaiten tulee mieleen Kuolema Venetsiassa.
Niin se on, tietokoneella kirjoittaminen luonnistuu parhaiten 💕
PoistaAion googlettaa Viscontia ennen leffakokemusta;
juu, se on juuri tuo mainitsemasi 😀
Onnea, iloa ja tsemppiä 20v. blogisyntymäpäivän johdosta 🌸🌸🌸
VastaaPoistaOma elämä on välillä kuin elokuvaa, ei jatkuvasti, mutta välillä 🙃
💕 On kasvavasti tullut tunne että elän elokuvassa 🙃
PoistaToi halaileva ja pussaileva mies taitaa olla maasta, jossa halailu ja pussailu kuuluu kulttuuriin. Olen halaileva ihminen ja siksi sovinkin hyvin eskariin, kun lapsilla oli välillä halipula, minulta sai aina halin. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät halaile. Oma äitikään ei halaillut, mutta isä oli halaileva ja taisin istua kainalossa aina kun näin isän.
PoistaHalailu sopii minullekin erittäin hyvin ♥ mutta tämä ei ole sellaista tavallista kulttuurisidonnaista käyttätymistä johon olen erikielisten ystävien kanssa tottunut. Hän pitää minua ahdistavassa tupakanhajuisessa syleilyssä liian kauan vaikka yritän irrottautua ja on liian tuttavallinen siihen nähden että olen ollut hänen opettajansa. Lisäksi hän nipistää minua poskesta kuin olisin lapsi. Eilen pääsin pakoon kun menin kauppaan 😃
PoistaOnnea pitkästä blogitaipaleesta!! 🌹🌹🌹🌹
VastaaPoista💕
PoistaWow, onneksi olkoon blogitaipaleelle! :)
VastaaPoistaJoskus on päiviä kun voisi todeta että elää kuin elokuvassa - genre vain vähän vaihtelee. Tragikomediaa, nyyhkydraamaa..
💕 Hyvä pointti - pitää miettiä mikä genre on meneillään 🤔
PoistaOnnittelut kaksikymmenvuotiaalle bloggaamiselle!
VastaaPoista💕
PoistaIhanaa mahtavaa ja paljon onnea hyvälle blogiystävälleni! Halauksen kera...
VastaaPoistaKyllä välillä kun katson jotakin oikein hyvää leffaa niin kieltämättä aivan kuin uppoaa,
että olisi siinä elokuvassa mukana tai (toivoisi olevan heh)
Hyvään elokuvaan voi tosiaankin eläytyä ja upota ♥
PoistaOnnea blogille! Minä näen välillä unta jossa huomaan koko ajan sepittäväni tarinaa eteen päin , kuin kirjoittaisin kirjaa.
VastaaPoistaAi miten jännää Sartsa ♥ en ole koskaan kuullut moisesta.
PoistaEhkä se liittyy rooliisi blogin kirjoittajana.
Congratulations 🎊 to you, ❤️ Rita.
VastaaPoistaThank you dear friend ♥
PoistaOnnea blokkaajalle ja kiitos siitä mitä olen saanut kanssasi kulkea. Välillä on jäänyt itselle vähemmälle tämä kirjoittelu mutta olen samaa mieltä tämä on kyllä kivaa puuhaa .
VastaaPoistaKiitos parahin blogikaveri ♥
PoistaFélicitations pour les 20 ans de ton blog ! 20 ans d'une vie ! Et quelle belle conclusion écris-tu en remettant en doute la chanson de Mireille Mathieu ! Philosophique Rita ! Bises !
VastaaPoistaMerci Phil ♥ La vie est du cinéma. Mais le cinéma n'est pas la vie nécessairement. Je vois que vous me tutoyez; parfait. Je te dirai vous comme avant. Nous sommes contents tous les deux ♥♥ Bises.
PoistaOnneeee!
VastaaPoistaMinulla on nyt kirjastolainana Roberto Benignin Tiikeri ja lumi. Tuo Pikku Paholainen näyttää niin hurmaavalta, että koitan etsiä myös sen katsottavaksi.
Tiikeri ja lumi oli ihana, hiljattain sen katselimme ♥
PoistaSen avulla voit nähdä pidätkö Benignistä ellet vielä tunne.
Hän on aika erikoinen. 😃
Onnittelut, siis todellakin jo täysi-ikäinen ja ylikin blogi! Upeaa, että olet jaksanut - meidän lukijoiden ilo!
VastaaPoistaJa hih.. ehkei elo ole elokuvaa, niin "Avara luonto" -ohjelmaa usein kuitenkin!
Kiitos Repo 🦊 Paremminkin virkistystä kuin jaksamista, sanoisin. Olen aina tuntenut tarvetta ja halua kirjoittaa. ✏️ Vähän niin kuin sinä askartelet. Avara luonto, hyvin keksitty! 😀
PoistaOnnittelut blogisynttäreistä 🥰
VastaaPoista💕
Poista