Astrid Lindgren, Lasten päivä Melukylässä

 

Barnens Dag I Bullerbyn. Astrid Lindgren, kuvat Ilon Wikland. 1966. En tiedä mikä kirjan suomenkielinen nimi on. 

Sanomalehdessä sanottiin että Tukholmassa vietettiin lasten päivä, paljon hauskoja tapahtumia. Melukylän ( = Bulllerby ) lapset keksivät järjestää puolitoistavuotiaalle Kerstinille oman päivän. 

Hänelle vietiin heti aamulla kaakaota ja pullia sänkyyn ja laulettiin. Hän tykkäsi siitä, mutta seuraavat yritykset hauskuttaa häntä onnistuivat huonosti. Varsalla ratsastus, keinuminen, vuoristorata. . . hän ei tykännyt. 

Tavalliset maalaiskylän puuhat - niistä hän piti.

Ja siitä kun isommat lapset olivat hänen kanssaan. 

Kanit, vasikat, karitsat . . . niitä käytiin tervehtimässä.

Kun Kerstin meni nukkumaan, muut lapset kiipesivät kirsikkapuuhun ja istuivat lopun iltaa sen oksilla syöden kirsikoita, bigarrå. Se oli ainoa sana jota en ymmärtänyt ilman kääntäjää. Ruotsi on kuin onkin neljäs kieleni, suomen, englannin ja italian jälkeen. Vasta sitten tulee ranska. Kaukana niiden perässä saksa. Muita kieliä ei kannata edes mainita eikä mainostaa (persia, arabia, latina).  

Meille on tulossa sukulaisia sunnuntaina; puolitoistavuotias tyttö äitinsä ja isänsä kanssa. He tulevat Italian matkalta, yöpyvät hotellissa ja tulevat meille ennen kuin ajavat kotiinsa Jyväskylään. Jos heistä joku on oppinut matkalla italiaa, veikkaan että se on lapsi. Pian se selviää. Ryhdyn siivoamaan ja ottamaan leluja esiin.