Ruiskaunokki ja Star Wars

Äitini kauan sitten maalaama taulu. Hän maalasi siihen lempikukkaani joka on ruiskaunokki. Otin sen eilen puheeksi kun soitin puhelun äitienpäivän kunniaksi. Puhuimme yli tunnin. Muistelimme kaiken muun ohessa sitä kun isäni pelasti minut hukkumasta kun olin pikkulapsi, ja vuosia myöhemmin äiti pelasti pikkuveljeni hukkumasta. Onneksi en hukkunut, olisi jäänyt tämäkin juttu kirjoittamatta ja Tähtien sota näkemättä. 

Aikaisemmin katselimme prequelin, 

nyt aloitimme alkuperäisen Tähtien sodan,

A New Hope. Wikipedia: KLIK.

Hieno, suosittu, ylistetty elokuva. Katselin henkeä pidättäen ja ihmettelin kun se loppui niin äkkiä. 119 minuuttia, eihän se mikään lyhyt ollut, mutta tuntui siltä. 

Filmi on kuvattu osaksi Tunisiassa. Olen ottanut kuvat television ruudulta. 

Ihastuin täysillä Luken ajoneuvoon joka lipuu ja liukuu ja leijuu lähellä maanpintaa. Minun täytyy kysyä veljeltäni miten se on saatu aikaan, kun siinä on varjokin alla. Hän tietää todella paljon elokuvanteosta ja miten special effects tehdään. 

Nyt olen tavannut Darth Vaderin, Luken ja Prinsessa Leian, Han Solon ja monta muuta. Minulla on aavistus siitä mitä ovat droidit ja wookiet ja mikä on The Force, mutta paljon on vielä edessä. Tarina jatkuu. Hyvän ja pahan taistelu ei äkkiä lopu maailmasta. Mietin samalla sitä mikä on sankari. Onko sankarillisten tekojen käyttövoima ja vetovoima raha, kosto, puolustautuminen ja puolustaminen vai mikä? Katselin teini-ikäisenä lännen elokuvia joissa sankari oli usein a lonely wolf, ei puhunut paljon, shoot first and ask questions afterwards, Clint Eastwood, John Wayne,  Lee Van Cleef. Toisinaan hyvän asialla, toisinaan pahan. 

Toivon että seuraavassa osassa on taistelua valomiekoilla. Nyt oli liikaa ampumista, vaikka siinä oli se huikean hieno piirre että oltiin korkeuksissa. Miekkataistelut ovat minun mieleeni, koska ne ovat liikunnallisesti näyttäviä. Taistelijat liikkuvat ketterästi, pyörähtelevät, tekevät voltteja, väistelevät . . . ovat kuin akrobaatteja. 

Kuvat ovat leffan alkupuolelta, koska aloitimme katselun päivällä, jolloin olin vielä voimissani, ja jatkoime illalla jolloin aivotoiminta alkoi hiipua, ja sitä paitsi suljen aina puhelimen noin kello 16. 

MUSIIKKI

Palaan ruiskaunokkiin, italiaksi fiordaliso. Sen niminen laulajatar esittää kappaleen, jonka lauloi Sanremo-festivaalissa 1984. 

Non voglio mica la luna (1986)  KUUNTELE.