Tommi Laiho, Rikotut

Teos:Rikotut 

 Isä pojastaan murhaajaa toivoi 

Kirjailija: Tommi Laiho

Kustantaja: Myllylahti 2022

Sivuja:369 

Laji: dekkari, psykologinen jännäri 

Kustantajan sivuilta: klik.

 

Onnistunut yhdistelmä toiminnallisuutta ja ihmisen elämän pohdintaa. Yleisvaikutelma: älykäs ja selkeä. 

Jo alussa näkyy että tästä tulee vetävä vangitseva lukukokemus. Ensimmäinen luku. Ovikello soi, mies menee avaamaan ja huomaa katsovansa pistoolin piippuun. Seuraa kauhun hetkiä ennen kuolemaa.  Lukijaa alkaa karmia kun hänelle selviää että murhaaja on tuonut poikansa mukanaan katsomaan.  Tarkoitus on kasvattaa pojasta kuoleman lähettiläs, jolla on missio. Hyytävää ja hätkähdyttävää. 

Tarinan edetessä käväisemme yritysmaailmassa, skientologien luona, jopa Kaliforniassa. Kirjan henkilöt tulevat tutuiksi, vanhempi rikostutkija Karita Haapakorpi, psykiatri Amina Rehman, tilastotieteilijä Juha Huhtala, muutamia mainitakseni. Raadollisuutta, ylimielisyyttä, työnarkomaniaa, herkkyyttä ja rakkauttakin vilahtelee tapahtumien lomasta. 

Tapahtumat etenevät sujuvasti ja järjestelmällisesti. Juonen käänteiden keskelle on kirjattu havaintoja ja ajatuksia elämästä ja ihmisistä, joita pysähdyin kääntelemään omassa mielessä. Palasin toistuvasti pohdiskelemaan kasvatusta. Millaiseen perheeseen ja millaiseen kulttuuriin olemme sattuneet syntymään on elämässä ratkaisevaa. Kasvattajia on monenlaisia. Eipä ollut ruusuinen lapsuus psykiatri Aminalla somalialaisen äitinsä "kasvatustoimien" kohteena. 

 

Painavaa asiaa tässäkin kasvustamme ihmisinä.

Dekkari ei millään muotoa keskity pelkästään kasvatusasioihin, mutta itselleni (alan ihmisenä) niistä syntyi runsaasti mietittävää. Työkiireiden ohessa luin kirjaa kauan ja hitaasti, väliin jäi viikkokin lukematta, mutta ihmeellisen helposti pääsin aina takaisin juoneen. Kirja piti otteessaan. 

Takakannesta: "Rikotut on psykologinen, henkilövetoinen rikosromaani, jonka ydinteema käsittelee niitä tarinoita, joita itsellemme kerromme. Yksi on kasvatettu murhaajaksi, toinen uskoo olevansa jumalankaltainen, kolmas on tuominnut itsensä elämään ilman rakkautta. Voimmeko muuttua, vai olemmeko oman tarinamme vankeja loppuun asti?"

Antoisaa ajateltavaa. 

Harvinainen dekkari. 

Filosofinen jopa. 

Nostan hattua. 

  

Pitääkö olla huolissaan?

Teos: Pitääkö olla huolissaan?
Alaotsikko: Elämänkoulun kymppiluokka

Tekijät: Kari Hotakainen, Tuomas Kyrö, 
Miika Nousiainen, Jenni Pääskysaari
Toimittajat: Janne Sarja; Jenni Pääskysaari

Kustantaja:  WSOY (2019) 

Sivuja: 191

Monta vuotta myöhässä hoksasin TV:stä Pitääkö olla huolissaan - ohjelman, mutta heti ekalla kokemalla jäin koukkuun. Kun kirjan ennakkomainos pamahti viime syksynä nettiin ja näin sen, tunnistin nimet ja naamat ja riemastuin. Minulle yksi kappale, kiitos; luettavaksi, naurettavaksi, ihasteltavaksi. Ja puolisolle. Olemme ohjelman faneja. Nauramme ääneen, vieläpä moneen kertaan, koska katsomme uusintojakin. Niin ja silloin kun muistamme hauskan jutun katsomistamme jaksoista ja sanomme se toisillemme. Naurujakin voi kierrättää.

Näin se menee: Kansalaiset lähettävät huolenaiheitaan, joita vakituinen, ihka oikeista kirjailijoista koostuva paneeli plus yksi kutsuvieras ruotivat. Tässä pieni esimerkki kansalaisen lähettämästä pulmasta ja raatilaisen tarjoamasta ratkaisusta. 

Jokaiseen pulmaan saadaan joukko erilaisia vastauksia, yksi kaikilta paikallaolijoilta. Erilaisia, paitsi yhden kerran Miika heitti: "Mulla oli sama kuin Karilla".

Juontaja Jenni Pääskysaari, ystävällinen sielu, pitää aina huolen siitä että vierasta, yleisöä ja kotikatsomoa kiitellään ja kehutaan. Kun kaikki on kehuttu saattaa herttainen Jenni kuitenkin töräyttää haukut kysymyksen esittäjän suuntaan. Enimmäkseen ohjelmassa viedään vastauksia "Ei pidä olla huolissaan" - suuntaan. Perustelut ovat joko pitkälle mietittyjä ja kiinnostavasta näkövinkkelistä tiirailtuja, tai sitten eivät. Älynväläykset ja älyttömyydet vuorottelevat. Usein meitä viedään aasinsiltoja pitkin ties millaisiin mielleyhtymiin. Niinä kertoina kun on todettava että joku taho on idiootti, häneen viitataan sanalla "urpo". Kerran nostettiin yksi taho jalustalle. Se oli meteorologi Anna Borgström. 

Ja siis huomautettakoon vielä: formaatin vakiopanelistit ovat kirjailijoita, humoristeja, ammattiajattelijoita, armoitettuja arkifilosofeja, joilla lanttu leikkaa. 

Tuomas Kyrö nauttii kun kertoo tarinaa. Hymystä se huomaa. Hän osaa punoa pitkän kehitelmän vaikka minkä huolenaiheen ympärille. Ammattilainen. 

Miika Nousiainen. Eka kokemukseni sinusta oli kun luin kirjasi Vadelmavenepakolainen. Se oli kuin minulle kirjoitettu. Ottaisin mukaan autiolle saarelle jos saisi kaikista maailman kirjoista ottaa vain yhden. Tässä kirjabloggaukseni: klik. Toinen kokemus sinusta oli Pitääkö olla huolissaan TV-show. Luulin sinua ensin Richard Gereksi, mutta nykyään jo tunnistan. 

Kari Hotakainen on niin teräväpäinen oivaltaja että vuodessa kuluu takuuvarmasti useita pipoja puhki. Hän on se joka kaikkein useimmiten saa minut nauramaan ääneen. Vakavalla naamalla hän laukoo litanioitaan. Yksi mieleenpainuvimmista oli se kun hän mainosti itseään naisväelle "lakananpaukuttajana". Tuossa seuraavassa on osa hänen vastaustaan yhteen huoleen. 

Leppoistamisen kannattajana olen ohjelmaan mieltynyt koska sitä mainostetaan vanhoihin aikoihin jämähtäneenä. Tietotekniikkaan viitataan kutsumalla sitä ATK:ksi. Näemme raatilaisilla papereita ipädien sijaan. Kun Baba Lybeck vieraili show:ssa sähköistä ATK:ta mukanaan tabletin muodossa ja puheenaiheena olivat uutiset, jengi intoutui kapistelemaan paperipinojaan pöytää vasten kuin uutistenlukijat muinoin. Baba ei voinut siihen iloitteluun osallistua. 

Kirjaanpa tähän yhden oman huolenaiheeni. Kokeilen lähettää sen tätä kautta:

"Pitääkö olla huolissaan kun ajatuksiani vaivaa sanan "huolissaan" taivuttamattomuus vaikka panelistit ovat kirjailijoita? Minä olen huolissaan, sinä olet huolissaan... Eikö tulisi sanoa Minä olen "huolissani",  sinä olet "huolissasi"?  Nimimerkki Kieltenope pilkunviilaaja

Ja vielä toinen:

"Pitääkö olla huolissaan kun pelkään että tätä kirjasarjaa ei ilmesty lisää eikä TV-ohjelmaa uusita enää 2030-luvulla? Sitäkin pelkään että joku totutuista panelisteista tai juontaja poistuu ja korvataan toisella. Olenko urpo vai tulevaisuuden orpo?" 

Lisätietoja teoksesta: Adlibris.

Vain sydämellä näkee hyvin, Antoine de Saint-Exupéry

Kirjailija: Antoine de Saint-Exupéry

Teos: Vain sydämellä näkee hyvin

Alkuperäinen teos: Mann sieht nur mit dem Hertzen gut

Kustantaja: Kirjapaja 2015

Paino: 240 grammaa

Korkeus: 15,5 cm

Mistä: Lahja kustantajalta

Pieni söötti kirjanen tuo tarkasteltavaksi ajatuksia ystävyydestä, hyvyydestä, onnellisuudesta. Lainaukset on koottu rakastetun kirjailijan teoksista. Muun muassa näistä: Le petit prince, Lento Arrasiin, Siipien sankarit, Citadelle, Lettre à un otage. La paix ou la guerre. Saint-Exupéry oli ranskalainen kirjailija ja lentäjä, syntyi 1900, katosi merellä 1944.

"Kuinka hiljaisia ovatkaan todelliset ihmeet, kuinka yksinkertaisia olennaiset tapahtumat."

"En kuuntele sanoja, vaan katson ja ymmärrän: ihmiselle ei ole mikään yhtä arvokasta kuin hunajan tuoksu tiettynä iltana, kultainen mehiläinen tietyssä aamunkoitteessa tai merenpohjassa lojuva musta helmi, jota hän ei omista."

Noita kauniita ajatuksia on nautinto lukea. Ne synnyttävät lisää ajatuksia, herättävät ihmisessä asuvan filosofin. Viehätyn kirjan kuvituksestakin. Kettu on usein mukana. Ja tähdet. Luen yhden ajatelman, merkkaan paikan kirjan mukana kulkevalla punaisella nauhalla ja suljen kirjan. Sitten suljen silmät, nojaudun taaksepäin ja mietin syntyjä syviä. Seison meren rannalla, nyt vuorenhuipulla, katselen tähtiä. Maailmankaikkeus on suuri, ja kuitenkin liikun siellä vaivatta, ajatuksen voimalla.

"Olen aina rakastanut aavikkoa, hiekkadyynillä istumista. Mitään ei näy eikä kuulu, ja kuitenkin jokin säteilee hiljaisuudessa."

Osa Saint-Exupéryn mietteitä on helposti avautuvaa ja lukija voi verrata niitä omiin ajatuksiinsa ja kokemuksiinsa. Muutama sen sijaan on kuin arvoituksellisen oraakkelin lausuma. Niitä pähkylöin ja yritän ratkaista. 

Yksinkertaisista ajatuksista nousee kauneutta ja ylevyyttä. Elämän syvyyttä. Emme näe ainostaan silmillä. "Vain sydämellä näkee hyvin."

ON NE VOIT BIEN QU'AVEC LE COEUR.

Otin kirjasen ulos suojakansistaan. Paljastui söpö valkoinen kirja. Siinä vieressä on pikkutyyny, amorin kuvalla koristettu. Eräs ystäväni teki noita koristeiksi tyttärensä häihin. 

Adlibris, ilmainen toimitus. Sopiva lahja ystävälle, parhaalle koulukaverille, äidille, rakastetulle, melkein minkä ikäiselle tahansa. 

Innostuin muistelemaan Pikku prinssiä, jonka lukemisesta on hurjan pitkä aika. Tutkailin Wikipediaa ja löysin valtavasti asiaa. Suomeksi hiukan, englanniksi enemmän. 

Pikku prinssi, pienoisromaani (1943)   

Englanniksi, The Little Prince.

Le petit prince

Der kleine Prinz

Den lille prinsen

El principito

Il piccolo principe

Eero Ojanen, Rakkauden filosofia

Teos: Rakkauden filosofia

Kirjoittaja:  Eero Ojanen

Julkaisija: Kirjapaja (2002)

Mistä: Omasta kirjahyllystä

Kortti kuvassa: Pikkukaverini Mikon tekemä

Filosofiset mietteet sopivat kesään kuin ahomansikat heinänkorteen. Ajatuksissani makaan auringon lämmittämällä laiturilla laineiden osuessa rantahiekkaan. Katselen sydämenmuotoista poutapilveä. Ah, dolce far niente. Ihana joutilaisuus. Pohdiskelen lukemaani kirjaa.

Rakkaus on... niin, mitä se on? Miten sitä voi mitata ja tutkia tieteellisesti. Kuinka siitä saa otteen? Pitäisikö se jättää hiljaiseksi tiedoksi, olla puhumatta siitä ja vain kokea se? Tyytyä siihen että rakkaus on mysteeri.

Ojanen osaa käsitellä aihetta ajatuksia herättävästi ja laajasti. Tekee mieli aloittaa tämä kirja uudelleen kun on lukenut loppuun. 

Itserakkaus, lähimmäisenrakkaus, parisuhderakkaus, lasten ja vanhempien välinen rakkaus, käsiteperhe "usko, toivo ja rakkaus". Arkinen rakkaus ja suuri henkinen ikuinen rakkaus. Tämänpuoleinen ja tuonpuoleinen rakkaus. 

"... rakkaus perimmäisenä voimavarana on joka hetki hallitseva ja vallitseva tekijä. Vanhemmat tekevät suorastaan yli-inhimillisen teon pieniä lapsia hoitaessaan - ja kuitenkin se, ainakin useissa tapauksissa koetaan aivan luonnollisena, itsestään selvänä." (s. 65 - 66)

"Maailma ja rakkaus liittyvät jotenkin yhteen, maailman olemassaolo edellyttää rakkautta, joskaan ei yksin sitä. Siksi rakkauden lähdettä ja alkuperää on mielekästä etsiä nimenomaan maailman "tuolta puolen", mutta mitä se taas tarkoittaa ja mikä itse asiassa on tuonpuoleisen sihde tähän maailmaamme, siitä avautuu taas uusia kysymyksiä." (s. 71) 

"Rakkauden filosofia on välttämättä mystiikan taitoa, niin kuin kaikki tosi filosofia päätyy jossain vaiheessa syvien mysteerien äärelle." 

Tilattavissa esimerkiksi täältä: Adlibris. 

Laineet liplattavat. Laituri hohkaa lämpöä. Vilkaisen veteen. Raitakylkinen ahven ui näkinkenkien yli. Rakastan Suomen kesää. Rakastan elämää. Sydämenmuotoinen pilvi on tällä välin muuttanut muotoaan. Se näyttää kirjalta. Rakastan kirjoja.

Susanna Purra: Kadotettu yhteys

Joulukuussa kertoilin vuoden huimimmasta lukukokemuksestani täällä. Tiedemies joutui koomaan ja hänen tietoisuutensa siirtyi viikoksi maailmoihin joita tiede ei pysty selittämään. Kirjaa lukiessani aloin ajatella Tiedostamatonta, ihmisen Alitajuntaa, ja aivan kuin jossain rinnakkaistodellisuudessa olisi luettu ajatukseni ja johdatettu minut sopivan kirjan luo. Vai oma Alitajuntaniko antoi minulle avaimet Susanna Purran teokseen, jossa kerrotaan Tiedostamattomasta alitajuisesta puolestamme ja tunnetiloistamme ? Tulinko hanganneeksi Aladdinin taikalamppua?

Kieltenopettajana ja jo sitä ennen kieltenopiskelijana olen useinkin ihmetellyt äkkinäisiä yllätyksellisiä taitoja tai tietoja - itsessäni ja oppilaissani. Olen osannut sanan jota en tiennyt osaavani, tai saanut etsimäni puuttuvan tiedon kuin tarjottimella omasta päästä tai ympäristöstä kun olen ensin kaivannut mainittua tietoa. Nämä ovat Näkymättömiä asioita joita on vaikea pukea sanoiksi, mutta Alitajunta on ollut yksi oma selitykseni lukemattomat kerrat. Toisinaan olen selitellyt ihmeellisiä ilmiöitä itselleni Maailmankaikkeuden näkymättömillä laeilla. 

Susanna Purra on lääkäri, lastenpsykiatri ja sisäisen voimaantumisen kouluttaja. Lue teoksen esittely WSOY:n sivuilta. Teoksen nimi on Kadotettu yhteys, Löydä tunteesi voima. 

Sisäinen Ytimemme on se keitä oikeasti olemme. Purra osaa havainnollistaa näitä käsitteellisiä asioita käytännönläheisesti. Sivu 22: "Mielestäni Aladdin ja taikalampun henki on yksi parhaimmista saduista kuvaamaan elämää luovan mekanismin eli ytimemme luonnetta. Tarinassa paha-aikeinen velho lähettää nuoren Aladdin-pojan etsimään taikalamppua, jonka avulla toiveet on mahdollista toteuttaa... .... meillä on sisällämme toiveemme toteuttava henki... joka vain odottaa että tulemme siitä tietoisiksi."

Luonnonkukkaa kansikuvassa. Luonto. Luonnolliset ilmiöt ja asiat. Käännetään kirja kallelleen ja katsotaan maailmaa muunnetusta perspektiivistä. 

Onko sisäinen olemuksemme se mitä mystiikassa ja uskonnossa kutsutaan Sieluksi? 

Pidän erityisen paljon kirjan kohdasta joka käsittelee maailman dualistista luonnetta. Sivu 108 - 111. Vastakkaiset ominaisuudet muodostavat kokonaisuuden, mutta hullua kylläkin ihmisellä on taipumus luulla toista ääripäätä tärkeämmäksi. Tunne ja järki, nainen ja mies, yö ja päivä, vanhuus ja nuoruus... Kumpikaan ei ole huono tai hyvä. Molempien on oltava olemassa. "Jopa naisen aseman parantaminen... on tapahtunut usein niin että nainen on alkanut muotoutua miehen kaltaiseksi. Naisille halutaan sama arvo kuin miehille eli miesten arvo sen sijaan että nostettaisiin naiselliset "pehmeät" arvot yhtä tärkeiksi kuin miehiset "kovat" arvot. Naisen arvon nostaminen miesten tasolle on usein tarkoittanut naisellisten arvojen häviämistä." (s. 111)

Viime vuoden huisin lukukokemukseni oli siis Eben Alexanderin Totuus taivaasta. Purran Kadotettu Yhteys on kuin sen ekstensio ja vielä parempaa luettavaa koska tällä voin tehdä jotain. Tämän avulla voin lisätä Tietoisuuttani ja tutkia Alitajuntaani. Siirryn sitten aikanaan sutjakammin Rajan yli Tuonpuoleiseen. Jätän mielen ja kehon jälkeeni ja matkustan valoa nopeammin ilman painolastia.