Pitkulaisia pilviä ja kesän viimeiset raparperit

Poutapäiviä ja sadepäiviä.

Yhtenä päivänä taivas näytti tällaiselta.

Sose puutarhan viimeisistä raparpereista. Kesän lopussa raparperit maistuvat kitkeriltä, ja maistuvat siksi paremmilta ruuassa kuin leipomuksissa. Sekaan voi laittaa omenaa jos haluaa vähemmän kirpeää. 

Sopii hyvin minulle joka en pidä liian kuivasta ruuasta.

FACEBOOK-muistoista 5 vuotta sitten (2021). 

Lasten tavaroita, mutta sopivat mainiosti aikuisten maahanmuuttajien ABC-koulutukseen. Minulla oli tavallisesti ryhmässä yksi tai useampi afrikkalainen. Heille kirahvit ja norsut ovat tutumpia kuin meille suomalaisille. Yksi syyrialainen opiskelijani kertoi ratsastaneensa strutsilla nuorempana. 

TÄNÄÄN opetan italiaa. Valmistelin tunteja EILEN aamupäivällä ja tein iltapäivällä ohjelman seuraavaa suomen etäopetusta varten. Pyrin aina lähettämään sen noin viikon etukäteen, koska siinä on kotitehtäviäkin.  

IKKUNASTA NÄHTYÄ

* Sadeasuisia koiria ja heidän ulkoiluttajiaan. 

* Kovaa vauhtia yksipyöräisellä kulkuneuvolla etenevä mies. 

KÄRPÄNEN  on edelleen elossa. Se oli mennyt säleverhoon ikkunan väliin. Tänä vuonna on tullut harvinaisen vähän kärpäsiä sisään. 

PYSÄKILLÄ  Torstaina tapasin entisen englannin opiskelijani Aulin kun olin balettitunnille menossa ja takaisin tullessa tapasin ystäväni Päivin. Kumpaakaan en ole nähnyt pitkään aikaan. 

Hyvää viikonloppua ❤️

Palkkio avuliaisuudesta.

Omena-show jatkuu ja koulumuistoja

 

Omat omenat eivät ole vielä kypsiä mutta naapureilta saamistamme teemme lisää sosetta ja ehkä teen piirakan. Yksi välipäivä tuli kun olin eilen töissä.

Tarte Tatine voisi olla kiva. Hyvä kun muistutit, Phil 🍎

Kaksi kuvaa Facebook-muistoista, otettu syyskuussa 5 vuotta sitten. Otin sinä syksynä monena aamuna selfien kun tuntui niin mukavalta mennä opettamaan lukutaitoa innostuneelle maahanmuuttajien ryhmälle. 

Muistan ryhmästä erityisesti kaksi ahkeraa thaimaalaista naista, jotka lukivat suomen sanoja kuvakirjasta tauollakin, ja syyrialaisen miehen joka organisoi meille aterioita. Laitoimme pöydät yhteen ja söimme hänen vaimonsa tekemää arabiruokaa. Toisena päivänä afganistanilainen nainen toi ruokaa tai leivonnaisia. Luokkahuone oli valoisa, isot ikkunat rakennuksen kulmassa.

🍎 🍎 🍎

IKKUNASTA NÄHTYÄ Kaveri ajoi polkupyörällä ilman käsiä, jalkakäytävällä, ja etsi samalla jotain repustaan. Vaarallista multitaskaamista. 

MUISTIN irrottaa seinäkalenterista elokuun, mutta vasta syyskuun neljäntenä. Nyt näkyy syyskuu.

ETSIN hiuspantaani. Kumma kun se oli kädessäni ihan juuri pari minuuttia sitten ! Olenko ihan hullu ? Ohoh, se oli päässäni. 

MUSIIKKI  🎹  Cara Prof KLIK.

Eros Ramazzotti muistelee koulua ja opettajaa 🍎

DVD:itten säilytys ja kierrätys, uudet kupit, uusi kausi elämässä

Lipaston laatikoissa meillä on elokuvia ja TV-sarjoja aika lailla pysyvästi, ei mitään suunnitelmia luopua niistä lähitulevaisuudessa. Kun ostamme DVDitä kirppareilta ja olemme katselleet ne, osa jää meille, osan palautamme takaisin kiertoon ja osan säästämme toista katselukertaa varten, tarkoituksena sen jälkeen luopua niistä.

FORCES OF NATURE (1999). Tämä viedään kirpparille. Yksi katselukerta riitti. Miellyttävät näyttelijät, monta mukavaa hetkeä, mutta se siitä. Kiitos ja näkemiin.

Yes! THIRTEEN CONVERSATIONS About One Thing. (2001) Mielenkiinto pysyi yllä, tämä pisti ajattelemaan onnea ja onnellisuutta. Tapahtumat hypähtelivät ajassa, piti olla tarkkana niin sai kokea oivalluksia. Haluan kokea uudestaan. Yksi henkilö oli aivan kuin minä: aina positiivinen, mikään ei lannistanut häntä.

Ostin itselleni kaksi kahvi-/teekuppia.

Sopivan pienet ja kevyet naiselle. Veikeä kuviointi, kuin neulottua. Toinen voi olla käytössä, toinen tiskissä.

Raikas sadepäivä. Elokuun päättyessä voimme todeta että Helsingissä on ollut kummallinen kesä, ei lainkaan hellejaksoja. Puutarhojen onneksi sadetta on tullut, usein yöllä. Katson ulos ikkunasta aamulla ja iloitsen siitä kun ei tarvitse kastella kasveja. 

UUSI VIIKKO  Vuoden paras kuukausi alkaa huomenna. Ylihuomenna pääsen Dance Mix - tunneille kesäloman jälkeen. Näen ystäviä. Torstaina aloitan balettitunnit. Tapaan uusia ihmisiä. 

FACEBOOK-MUISTO  7 vuotta sitten. Kiinalainen ystäväperhe. Yanli, hänen miehensä ja tyttärensä. Olin tyttären syntymäpäivillä. Viimeisessä kuvassa Yanli ja minä. Tutustuimme kun hän tuli suomen kurssilleni syksyllä 2018. Silloin hän ei osannut sanaakaan suomea. Yritin kysyä häneltä kuka hän oli, minkämaalainen . . . Hän ei ymmärtänyt. Koska listallani oli yksi kiinalainen, sanoin ainoan sanan jonka tiesin kiinaksi: "Nihao" eli "hei". Hän ymmärsi ! Nykyään hän puhuu suomea. 

Kirjoja kierrätykseen, juttua Lontoosta ja yksi asuni

Menin aamulla keittiöön ja ihastelin sirkuksen tuoksua. Mistä se tuli? Ah, popkornipussi ! Eilisen mikroaalto-popparit. Säästämme pussin kaminan sytykkeeksi ja se tuoksui keittiössä. 

Veimme kierrätykseen kirjoja ja kirjatuen. Vähän vaikea luopua koirasta, lempirotuni Suomen pystykorva, mutta se on liian kevyt kirjatueksi. Noita oli kaksi, kirpparilta ostettuja, toinen oli hevonen, aikaisemmin kierrätetty. 

Lontoon kartalle ei ole käyttöä. Puoliso osti tämän jotain työmatkaansa varten joitakin vuosia sitten, ja itse olen asunut Lontoossa 20-vuotiaana. Se oli kieliharjoittelu englannin opintoihini liittyen; olin hotellissa huonesiivoojana. Elämäni jännittävin kesä kansainvälisessä kaupungissa. Sieltä löytyi sekä englantilaisuutta että etnisyyttä. Sain asua samassa hotellissa missä olin töissä. Huonekaverina oli espanjalainen tyttö, ja myöhemmin ranskalainen. Fantastinen bonus. Muut huonesiivoojat olivat enimmäkseen filippiiniläisiä. Heillä oli hauska puhetapa, esimerkiksi he äänsivät viides kerros, fifth floor = pipth ploor. Tarjoilimme aamiaisia huoneisiin. He koputtivat oveen ja sanoivat "breakpast, please". Ihanat pilippiiniläiset. Opin sanomaan hyvää huomenta takalogin kielellä. Se on "magandang umaga".

West Brompton ❤️ Siellä asuin. 

Työt kello 7 - 15, sitten pubeihin ja diskoihin.

Alkoholi ei kovastikaan kiinnosta, mutta todettakoon että useat juomat ovat hienoissa näkemisen arvoisissa pulloissa.

Taidan kirjoittaa Joulupukille ja toivoa pientä pulloa likööriä. Mikähän olisi kiva maku? Mansikkalikööri? Mesimarja? Sitruuna? Onko Limoncello likööriä. Sitä olen joskus maistanut. 

Loistava löytö kirpparilta: Hame yksi euro. UFF:issa oli yhtenä maanantaina kaikki vaatteet yhdellä eurolla. Vai oliko vain osa? Siitä on jo kauan. Ilokseni huomasin että hame mahtuu, vaikka joskus vaatteet kutistuvat kaapissa. 

Neuletakki ei ole kirpparilta. Ihanan tuntuinen materiaali; 95 % puuvillaa, 5 % kashmir.

Käytän rannekelloa vain kun käyn opetustyössä. Pidän tuosta tummanvihreästä kellostani. 

Käytättekö rannekelloa?

Väriä Rautatientorilla

Nepalilainen tapahtuma Helsingin Rautatien torilla. Osuin sattumalta paikalle. 

Punaista, valkoista ja tumman sinistä. Nepalin lipun värit. Nepalin lippu on erilainen kuin muut liput. Se ei ole neliskulmainen.  

Ensimmäinen havaintoni asemalta ulos tullessani oli kovaääninen musiikki, luulin intialaiseksi. Tässä ei vielä näkynyt mitään erikoista. Olin töistä tulossa, italian opetuksesta. Olen myös suomen opettaja (ulkomaalaisille) ja on kokemusta nepalilaisista. Kivoja oppilaita. 

Suomen ja Italian lippu pinssinä.

Ostin kerran torilta matkamuistojen kojusta.

MUSIIKKI   🎶  Fantastinen lauluääni 

Greta Van Fleet - Saw You Stand: KLIK. 

Helsinkiä bussin ikkunasta nähtynä ja Gandhi leffana

Olin matkalla keskustasta kotiin. Junien aikataulut ovat hankalia jonkin aikaa korjaustöiden takia. Olisin joutunut odottamaan junaa 20 minuuttia, joten kävelinkin katsomaan bussien tilannetta. 

Silmiin osui bussi 611. Kysyin kuljettajalta moneltako on lähtö ja hän sanoi kahden minuutin kuluttua. Sehän sopi minulle. 

Otin jokusen kuvan bussin ikkunan läpi.

⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️

Mikä onni löytää Gandhi-elokuva kirppikseltä, vieläpä versio, jonka saattoi katsella italiaksi dubattuna, italialaisella tekstityksellä. (1982) Kesto: 183 minuuttia. 

Emme jaksaneet loppuun asti, mutta kahtena päivänä katselimme suurimman osan. Kolmantena päivänä aloin lukea netin artikkeleita Mahatma Gandhista. Luin ja luin kasvavan kunnioituksen vallassa. Hän muutti maailmaa ja toimi innoittajana monelle muulle suurelle vaikuttajalle, esimerkiksi Martin Luther Kingille ja Nelson Mandelalle. 

Wikipedia: LUE GANDHISTA.

Wikipedia: LUE ELOKUVASTA. 

Usko on kuin peruna, erikoinen elokuva

Etäisesti maissipeltoa muistuttava kasvusto, koska olin juuri nähnyt maissipellon leffassa. Mies käveli sinne kuin viidakkoon ja palasi kohta ammuttu villisika harteillaan. Jo loppui maissisadon popsiminen. Komea eläin kuitenkin. Mistähän filmiväki oli sen elokuvaan hankkinut? Lisää leffasta:

FAITH LIKE POTATOES (2006) "Usko on kuin perunat", et näe niitä maan alla mutta uskot että ne ovat poimittavissa. Tämä oli erilainen kuin elokuvateollisuuden tavanomaiset tuotokset. 

Skotlantilaista syntyperää oleva mies kasvattaa ensin maissia Zambiassa mutta vie sitten perheensä Etelä-Afrikkaan, missä viljelee perunoita. Paikalliset auttavat häntä rakentamaan alkeellisen talon kesyttämättömään pusikkoon. Hurjia koettelemuksia kaiken aikaa, mutta jostain hän saa lujan uskon ja luottamuksen, ja ihme ja kumma - sadetta tulee vaikka säätiedotus ei sitä lupaa. Hän on ainoa joka uskoo että sato pelastuu. Lopussa ihailemme jättikokoisia perunoita. 

Tapahtumapaikka on Afrikka, ja jo se tekee elokuvasta erikoisen. Toinen erikoisuus ihmeellisissä tapahtumissa on se että tarina perustuu tositarinaan. Päähenkilö luonnehtii itseään "skotlantilais-afrikkalaiseksi". Sekin on jännää meille suomalaisille että jotkut paikalliset puhuvat vain zulua. Filmi sai erittäin hyvän vastaanoton Etelä-Afrikan kristillisissä piireissä. 

Wikipedia: LUE englanniksi)

Sateesta suihkuun ja suihkusta suihkusaippuaan. Erinäisiä saippuoita kokeiltumme päädyin yhteen merkkiin (ja väriin). Elämä on helpompaa kun tietää mitä haluaa ja mikä toimii. 

Vielä on DVD-elokuvia näkemättä kirppareilta ostetussa, mutta melko matalaksi käyneessä pinossa. Menemme tänään katsomaan tarjontaa Itäkeskuksen kahdelle kirpparille. Koskaan ei etukäteen tiedä mitä katsottavaa ja luettavaa siellä meitä odottaa. 

Merellinen muoti ja neljän Oscarin leffa Driving Miss Daisy

Mustaherukassa on lupausta.

Olen aina pitänyt purjehdusmuodista.

Aku Ankkakin käyttää merimiesvaatteita.

      

Sininen, punainen, valkoinen 🇫🇷 🇬🇧 🇺🇸

Makeita kirsikoita.

Pisamakello. 

DRIVING MISS DAISY (1989) Draamakomedia. Tarina alkaa vuodesta 1948 ja kertoo varakkaan juutalaisen naisen ja hänen mustan autonkuljettajansa suhteesta, joka kehittyy ystävyydeksi. 

WIKIPEDIA KLIK. (Suomeksi, mutta voit valita jonkun toisen kielen.)

Elävimmin minulle jäi mieleen kohtaus jossa kaksi poliisia tulee katsomaan miksi hieno auto on pysähtyneenä tien varteen ja musta mies nojaa siihen. Poliisit puhuttelevat häntä "pojaksi". epäilevät kai rikolliseksi. Noin 70-vuotias mies, "poika". Järkytyin tässä vaiheessa mutta Miss Daisy sanoo ponnekkaasti ja arvovaltaisesti "Se on minun autoni." 

OMA MUISTO vuodelta 2018, Suomi, Helsinki. Olin suomen oppilaitteni kanssa opintokäynnillä kierrätyskeskuksessa. He olivat erimaalaisia aikuisia maahanmuuttajia, naisia ja miehiä. Irak, Thaimaa, Kiina, Somalia. He katselivat tavaroita. Suomalainen mies, noin 70 - vuotias, alkoi tuijottaa somalinaista vihamielisen näköisenä ja töksäytti "Mitä sinä teet täällä? Mene takaisin kotiisi?" (Afrikkaan?) Siinä vaiheessa Miss Rita piti miehelle puhuttelun - myönnän että korotin ääntäni - ja kerroin että olin somalinaisen opettaja. Hän ja muut opiskelivat suomen kieltä ja yhteiskuntaa kanssani ja heidän lapsistaan tuli Suomeen veronmaksajia. Eivät he olleet täällä laiskottelemassa. Ihme kyllä mies rauhoittui ja tuntui hyväksyvän sanani. 

Vielä kuluu pitkä aika ennen kuin rasismi ja muukalaisvihamielisyys häipyy.