Translate

Näytetään tekstit, joissa on tunniste TEATTERI. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste TEATTERI. Näytä kaikki tekstit

sunnuntaina, heinäkuuta 19, 2026

Omenan poikasia ja isompiakin juttuja

                          

Omenat alkavat punastua, mutta ovat vielä pieniä.
 
Apple babies.            

Baby apples. Ne kasvavat. Syksyyn on aikaa.  


Nyt mobiiliaikana tuntuu hassulta että puhelimen kuuloke oli ennen noin valtava ja numerolevyä pyöritettiin. Simpukkapuhelimet olivat myös vekkuleita. Niiden aikaan numerot jo näppäiltiin. 

Kuvassa on Kauniiden ja rohkeiden Kristen. Hän esiintyi sarjan alkujaksoissa. Ihana ja kaunis kuin Barbie. TV-sarjassa nähtiin suuri määrä kasvokuvia lähiotoksina. Kuulin että (Suomen) sairaaloissa ohjelmaa suosittiin muun muassa teho-osastoilla, koska ihmisten kasvot ja läsnäolo rauhoittivat potilaita.     


CARNAGE (eli "verilöyly") 2011. Mustaa huumoria. Roman Polanskin ohjaama  draama-komedia. Jo kauan sitten ihastuin Polanskin Vampyyrintappajiin. (The Fearless Vampire Killers) Ei ollut tässäkään filmissä yhtään tylsää kohtaa. Teatraalisuutta sitäkin enemmän. Elokuva perustuu näytelmään. (Le Dieu du carnage)

Kaikki tapahtuu yhdessä asunnossa - tai hiukan ollaan porraskäytävässäkin, missä melkeinpä luulen nähneeni Polanskin cameo-ilmestymisen, kun  naapuri avaa ovensa. Täytyy katsoa tarkemmin seuraavalla kerralla.

Kaksi pariskuntaa tapaa toisensa keskustellakseen poikiensa väkivaltaisesta yhteenotosta. Keskustelu käydään pitkälti sivistyneessä sävyssä, kunnes sanan sapeli alkaa heilua. Taitavasti ja kiinnostavasti kehitelty. Enemmän teatteria kuin elokuvaa. 

WIKIPEDIA  KLIK. 

TÄNÄ AAMUNA Heräsin kello 4. Katsoin ikkunasta. Yöllä on satanut. Mikä onni ! 

tiistaina, heinäkuuta 07, 2026

Hame kirpparilta ja Tilaisuus tekee varkaan


Koristemansikka. Unohdettu. Nousi nurmikosta.

 

Kesähame kirpparilta. Kukkakuvioita tummansinisellä pohjalla. Vähän kuin Marimekko. Jakku on kymmeniä vuosia sitten ostettu jostain kalliista muotiliikkeestä. 


GIOACCHINO ROSSINI. L'OCCASIONE FA IL LADRO. Tilaisuus tekee varkaan. Ooppera. 


Morsiamen isä, morsian ja palvelustyttö


Väärä ja oikea kosiomies.


Mutta kuka on kuka? Matkatavarat ovat vaihtuneet majatalossa, Don Parmeone on ihastunut naiseen, jonka näki matkalaukusta löytyneessä kuvassa ja päättää esiintyä Albertona tämän henkilötodistuksen avulla. Jotta kaikki sotkeutuisi perusteellisesti, morsian ja hänen kamarineitonsa ovat vaihtaneet vaatteita. 

Kaipa totuus selviää aikanaan. Emme katselleet kuin lounasteatterina, sen jälkeen mieheni totesi että katselee mieluummin vaikka Kauniita ja rohkeita, koska ei saa tästä selvää. Miten niin? Se lauletaan italiaksi ja tekstityskin on italiaksi 😀


Viikonloppuna ja eilen aamulla hyvästelimme Alfa 159, 18 vuoden jälkeen. Sitä ennen meillä oli Alfa Romeo 156 josta tämä kuva on. Molemmat olivat mustia. Niitä ennen, meillä oli valkoinen Alfa Romeo 75. 

Koska ei ole rahaa uuteen, emmekä halua maksaa korjauksista ja huolloista, pitkään mietittyämme päädyimme leasing-autoon. Volkswageneiden ja Kia-merkkisten joukosta löytyi YKSI jonka kelpuutimme. Fiat Tipo farmari, vuosimalli 2021. Olemme nähneet sen vain kuvassa koska se ei ole pääkaupunkiseudulla. Se tuodaan meille tänään Salosta. Elämä on jännittävää. 

lauantaina, syyskuuta 06, 2025

Kävely Helsingin Rautatieasemalta Kamppiin


Viime tiistaina aloitin uuden tanssikurssin ja kävelin sinne asemalta. Tämähän voisi sopia Saran Walk With Me - haasteeseen. En ihan koko kävelyn pituudelta ottanut kuvia. Hiukan on nimittäin tylsät näkymät. Tuossa vaiheessa oli selkä rautatieasemalle ja kasvot menosuuntaan päin. 


Käänsin päätä oikealle; siellä tämä näkymä.


Sitten käännyin vasemmalle. Linja-autoasema.


Mikä ihmeen tumma möhkäle seinällä on?
Liittynee teatteriin rakennuksen uumenissa.
Monenlaista kiinnostavaa, kannattaa googlata.


Hui miten ruma.


Näkymä linja-autoasemasta vasemmalle.


Käännytään lisää vasemmalle. 


Ravintola Torrefazionen terassia.
Sen takana on Lasipalatsi.

Ankean puoleiset näkymät aukiolla, joskin aika siistit. Joillekin kohdille pesiytyneiden humalaisten höpinää ja hälinää. Liikenteen meteliä. Rakentamisen hälyä ja pauketta.  

Tanssikurssin totesin miellyttäväksi. Kotimatkalla tajusin yhtäkkiä että minähän pääsen sinne helpoiten kun menen metrolla asemalta Kamppiin. Kas kun en sitä heti tullut ajatelleeksi! Samalla maksulla sitä paitsi. 



Olipa helpotus päästä takaisin periferiaan ja etenkin oman pihan rauhaan. Kiinanlyhty on saanut syksyisen värityksen. On kuin sen lämmin valo toivottaisi minut tervetulleeksi kotiin. Hassuja ennen näkemättömiä sieniä sen lähellä maassa. Kuin sombreroja ilmasta käsin nähtyinä. 

Asutko mieluiten maalla, kaupungissa, lähiössä, pienellä paikkakunnalla... missä? 

keskiviikkona, maaliskuuta 13, 2024

Vanhat mööpelit, pitkulaiset syötävät ja Jorge


Näin näin nätit tuolit kirpparilla.
Näin noin nätit tuolit kirpparilla. 

Kamalaa viisastelua? Eikun vain sanoilla leikkimistä.

Kirpparilta saa halvalla rekvisiittaa teatteriin, jos on tilat minne niitä laittaa. Kalustoa ja puvustoa. Suomalais-brittiläisessä yhdistyksessä toimii harrastelijateatteri. Lahjoitin heille joskus satiinihameen, peräisin lontoolaiselta kirpparilta, vuosia sitten. 


Viehättävän vanhanaikainen sohva. Sekin sopisi teatteriin. 

"La donna è mobile." Käännös: Nainen on huonekalu.


Suippopaprikat ovat maukkaita. Miedompia kuin tavalliset paprikat, ja aika edullisia. Söin viimeksi eilen iltapalalla sellaisenaan. Sopivat myös salaattiin.


Kesäkurpitsat sopivat tosi hyvin salaattiin. Olemme viime aikoina pistäneet fetajuustoa salaatteihin. Nekin kivat zucchinien kyljessä. 


Pätkis oli pakko laittaa ostoslistalle kun blogikaveri Rouva Kepponen oli sen maininnut. Hieno maku, kiva pötkö, solahti kurkusta alas muutamana suupalana. 

Tämä viikko alkoi mukavasti italian sijaisuudella Kalliolassa. Onni että oli vain yksi ryhmä, koska se pidettiin kello 17.00 eteenpäin eivätkä aivoni enää toimi hyvin ilta-aikaan. 


Koska minulla ei ole sitä oppikirjaa, jota kurssilla käytetään, pyysin ryhmän opettajaa ottamaan kuvia ja lähettämään minulle sähköpostitse. Tutustuin kappaleeseen ja harjoituksiin kotona, ja paikan päällä lainasin kirjaa opehuoneesta. Kätevää.

Aiheena lomailu. Oikein mukavaa. Sanastossa näkyi kaksi lainasanaa, joiden ääntämisestä en ollut varma; "cottage" ja "barbeque". Googletin ja sain tulokseksi /KOT tadze/ ja /bar BEE ke/. Oudolta vaikuttaa, mutta kelvatkoon. 

Tulin samalla tutkineeksi netistä englannin sanoja italian kielessä. Peräti kiinnostavaa. Tottakai tietotekniikan sanoja, mutta kaikenlaista muutakin. 

Eilen kävin läpi Italian Lidlin tämänhetkiset tarjoukset. Erittäin hauskaa. Siellä oli paljon sellaista mitä en olisi osannut pyydettäessä sanoa italiaksi, mutta vaivatta käsitin kun näin esitteessä. 

Tuo pieni sijaisuus innosti ja opetti. Muutaman tutunkin tapasin opettajainhuoneessa; suomen opettaja Maaritin ja meksikolaisen ystäväni Jorgen. Jorgen tapasin tunnin jälkeen kun itselläni oli pää täynnä italiaa. Onneksi hänellä oli kiire opettamaan eikä minun tarvinnut sanoa kuin Que tal? Un placer verte ja Adios lentosuukon kera. 


Huvittavaa että minulla oli kotona lukupinossa päällimmäisenä Jorge el curioso ja sitten törmäsin Jorgeen, jota en ole nähnyt vuosiin. 


Hykerryttävän ihanaa lukea tuota kirjaa, jossa kerrotaan tarina englanniksi ja espanjaksi. Luen sitä ääneen itselleni. 💛 Ja miehelleni jos hän sattuu kohdalle. Luen pätkiä useana päivänä. Pätkiksiä. 

Luetteko koskaan ääneen?

tiistaina, heinäkuuta 18, 2023

Rumia ruokia, mutta pahuksen maukkaita



Teki taas mieli ottaa kuvia kauniista rakennuksesta.


Kansallisteatteri. Soma parveke.

Poliittista teatteriakin on seurattu.
Monenmoista esiintyjää rasismikohussa.


Upeaa arkkitehtuuria.


Bussini pysähtyy tuohon eteen kun saavun 
Rautatientorille, ja muitakin busseja.
Odotin hetken ennen kuin sain kuvan otetuksi 
koska näkymää häiritsi yksi bussi.
Otin kuvan heti kun se huristi pois.


Ruusuneilikka kauniimpana kuin koskaan.



Hih, puoliso osti käytettyjä golfpalloja. 
Lystikäs pakkaus.

Hän tuli juuri golfia pelaamasta, on syömässä.
Kun hän on syönyt kerron hänelle postauksesta,
jossa blogiystävä Sara esittelee karviaisen 
tuoksuisia hiustenhoitotuotteita.
(My Woodland Garden, sivurullassani.)
Ostimme tänä kesänä karviaisen pihaamme
ja söimme onnellisina ensimmäisen pienen sadon.
Karviaishurmassa. Maiskis.


Mustikka-raparperipiirakka syntyi läiskäisemällä
pienessä kiireessä yhtenä aamuna.
Rumahko, mutta voi äiti että siitä tuli hyvää! 


Ei ole kauneudella pilattuja nämä porkkanatkaan. Kuitenkin aito makoisa porkkanan maku ja ihana al dente - tuntu puraistessa. Mies oli kokkaamassa kun luin Stanstan blogista (Stanstalandia , sivurullassani.) hänen uuniporkkanoistaan ja kävin sanomassa että pistäpä muutama uuniin kanojen viereen makaamaan. 

Rasismikohusta pari sanaa. Panin merkille vihapuheet jo vuodesta 2006 alkaen niin sanotuissa maahanmuuttokriittisissä blogeissa ennen kuin Perussuomalaisten puolue perustettiin. Itse olin noihin aikoihin innokkaasti hakeutumassa maahanmuuttajien pariin opetustyöhön ja vapaaehtoistyöhön. Vaihdoin mielipiteitä joidenkin maahanmuuttoa vastustavien bloggareiden kanssa, kunnes vetäytyin kirjoittelusta. Tympeää touhua. Jokunen blogi oli maltillisempi ja asiallisempi. Osa verhosi muukalaisvihansa kansallismielisyyteen. "Suomi suomalaisille!" Kriittinen blogi oli Halla-ahollakin, joka nyt haluaa Suomen presidentiksi.  

Mielipiteeni ja fiilikseni: Äänestäisin Persuja, jos he olisivat Suomen ainoa puolue ja maassa vallitsisi äänestyspakko. Muuten en.

Erinomaista että rasismi on havaittu ja siitä keskustellaan. Ihmisoikeudet. Yksilön vapaus. Rauha. Nämä ovat vaarassa. Ei kannata hyssytellä. Ei saa olla sinisilmäinen. Joku kirjoitti eilen että "Petteri Orpo ei ole päiväkodin johtaja." Minun mielestäni on, sillä osa puheista on kuin suoraan hiekkalaatikolta. 

Lisää asiallista keskustelua! 

maanantaina, kesäkuuta 04, 2018

Riina & Sami Kaarla, Muumipeikko esittää



Teos: Muumipeikko esittää

Tekijät: Riina ja Sami Kaarla
Julkaisija: Tammi (2018)
Sarja: Muumi luukkukirjat
Sivuja 28


Mielikuvitus lähtee liikkeelle heti kansikuvasta. Nyt mennään teatteriin. Tuleeko meistä esiintyjiä vai yleisöä? Pääsemmekö backstage?

Tove Janssonin hengessä luodut kirjat ihastuttavat pieniä ja isoja muumifaneja. Tekijät Riina ja Sami Kaarna ovat koulutukseltaan kuvaamataidon opettajia. Lisätietoja Tammen sivuilta: linkki. He ovat onnistuneet tavoittamaan alkuperäisen muumimaailman ilmapiirin tähänkin tarinaansa. Linkistä pääsee näkemään miten paljon muumikirjoja heiltä on jo julkaistu. 



Juhliin laittaudutaan, mutta on muitakin syitä sonnustautua. Lasten leikkeihin ja teatteriesityksiin tarvitaan jos jonkinmoista rekvisiittaa. Pukuja, koruja, hattuja, viittoja, peruukkeja.


Pikku Myy esiintyy joka aukeamalla, joskus heti näkyvillä, joskus luukun alla. Viehkeän neidon viuhka on yksi luukku. Kerrassaan veikeästi piirretty ja koristettu neito.

Erään luukun alta paljastuu merirosvoksi laittautunut Pikku Myy, joka lausahtaa: "Vaatteet tekevät miehen." Sitä sanontaa voikin ryhtyä mietiskelemään. Ehkä lapsi kysyy mitä se tarkoittaa ja tarinaa lukeva aikuinen tai isosisko vastaa mitä vastaa. Miten vastaisitte siihen? Lyhyesti vai kaarrellen? 

Yksinkertaisin vedoin piirretyt rakastetut muumihahmot ja lyhyet tekstit jättävät tilaa lapsen (ja aikuisen) omalle mielikuvitukselle ja luovuudelle. Muumitalon ullakolla olevasta arkusta on otettu esiin erilaisia pukuja roolileikkeihin. Mukavasti on meille tarjolla his and hers - tyyppiset tamineet ja roolit. Lännensankari ja neito, uljas prinssi ja linnanneito. Muumit näyttelevät myös murhamysteerion ja Joutsenlampi-baletin. 

Teos osui silmiini juuri sellaiseen aikaan kun suunnittelen suomen opetusta ulkomaalaisille osaksi draaman keinoin. Tästä nousee kukaties isompikin inspiraatio. Aika pienin ulkoisin keinoin saa ilmennetyksi aikaa, paikkaa, ihmisiä. Saatanpa näyttää Muumikirjaa opiskelijoillekin. Ette kyllä usko mutta yhden somalioppilaani nimi on Moomina (lausutaan muumina). 

Olen hiljattain nähnyt televisiossa muutaman jakson improvisaatiotyyppisestä Vedetään hatussa - viihdeohjelmasta. Ai että ihailen näyttelijöitä jotka osaavat pyynnöstä muuntautua ties mihin kuvitteelllisiin rooleihin, jopa ilman asuja tai välineitä. Yksi esitti pressin edustajaa niin hyvin että luulin näkeväni lyijykynän ja lehtiön hänen käsissään. Esittävän taiteen lumoa. Teatterin taikaa.


Kun kurkkaa arkunmuotoisen luukun alle, näkee Pikku Myyn joka replikoi: "Ja minä olin hyvä apuri."

Kiehtova kirja teatterin rakastajille. Uskon että itse William Shakespeare olisi tykännyt tästä lapsena. Minä tykkäsin. 

maanantaina, marraskuuta 17, 2014

Esittävän taiteen psykologia



Teos: Esittävän taiteen psykologia (1997)

Kirjoittaja: Glenn D. Wilson

Kustantaja: Kustannusosakeyhtiö Puijo ( Never heard !)

Mistä: Opetuspaikan ilmaisesta kierrätystoripöydästä


Maltan tuskin odottaa että pääsen syventymään siihen antiin mitä noiden kansien väliin on koottu. Kirja on syntynyt yliopistoluentojen pohjalta ja on uudistettu laitos teoksesta The Psychology of Performing Arts. Minua kiinnostaa sekä psykologia että esittävä taide. Yksi oppiaineeni yliopistossa oli draaman teoria. 

Sisällysluettelosta jo näkee että huippukiinnostavia aiheita käsitellään: 

KOMIIKKA JA KOOMIKOT (Huumorin alkuperä, Huumorin parantavat vaikutukset...)

ESITTÄVÄN TAITEEN TERAPEUTTINEN VAIKUTUS  (Kollektiivinen alitajunta ja arkkityypit, Peilinä oleminen, Tanssiliiketerapia ...)

TUNTEIDEN ILMAISEMINEN  (Tunteiden lukeminen, Lämpö ja kylmyys, Kasvonilmeet...)

NÄYTTELIJÄKOULUTUS JA ROOLIN LUOMINEN  (Eläytyvä ja tekninen lähestymistapa, Oopperanäytteleminen, Repliikkien oppiminen...)

SOSIAALISET PROSESSIT TEATTERISSA  (Yleisöltä tuleva palaute, Samastuminen, Naurun tarttuminen, Karisma ja idolinpalvonta...)


- 235 sivua -



maanantaina, toukokuuta 05, 2014

Hamlet, Matti Rossin käännös



Kun maailman kuuluisimman taiturikirjailijan tunnetuin näytelmä saatetaan ajan tasalle ja suomennetaan, käännytään luonnollisesti mestarikääntäjän puoleen. Tulos on suurenmoinen. 

Näin syksyllä 2013 WSOY:n katalogissa oheisen aukeaman ja henkeä pidättäen annoin muistojen aallon pyyhkäistä ylitseni. Ensimmäisten yliopistovuosieni Shakespeare-kurssit ja -tentit, sittemmin lukemani muut näytelmät, esipuheet, kommentit, arvostelut, tutkielmat, teatteri, elokuvat, TV-dokumentit. 


Matti Rossin kääntämä Hamlet näyttää tilapäisesti loppuneen Adlibriksestä. Onko suuri yleisö innostunut vai varattiinko kirjaa liian pieni määrä? Onneksi minulla on WSOY:n lahjoittama kappaleeni jota käsittelen kuin kallista aarretta vanhan englanninkielisen Hamletini rinnalla, joka on opiskelijoille laadittu laitos (Longman, first published in 1968). 



Alan lukea Hamletia. Säästän esipuheen myöhemmäksi. Ensin luen listan näytelmän henkilöistä. Huomaan muistavani melkein kaikki entuudestaan. Hah hah, opin adjektiivin "interchangeable" kurssin vetäjältä joka käytti sitä Rosencrantzista ja Guildensternistä, Hamletin opiskelutovereista. Ensimmäinen näytös. Luen ja totean muistavani kaiken kirkkaasti. Sanat vievät mukanaan. Kyllä, tämä on aitoa tavaraa. Sama kuin ennenkin, mutta suomeksi. Tyylikästä muodoltaan, oivaltavaa ja älykästä sisällöltään. Psykologista ihmistuntemuksessaan. Filosofista pohdinnoissaan. Mikään, ei kertakaikkiaan mikään kielessä pistä korvaan, vaikka se on käännettyä. En tunne kääntäjää mutta luulen että hän on itsekin ammatiltaan kirjoittaja, runoilija, sanoittaja...

Pari pientä yksityiskohtaa mietityttää: Miksi Elsinore eikä Helsingör? Parempi noin, mietin vain että mistä päätös. 

Toinen mitä maistelen on "olla vai ei? To be or not to be? Onko katkaistu liikaa? Mikä on sopiva balanssi? Ainakin tässä on selvästi liikaa: "Ollakoko vaikoko eikökö olla?" 

Pääsen kohtaan jossa Hamlet puhuu murhatun isänsä haamun kanssa. Naurattaa valmiiksi musta huumori, se kohta jossa hän heittää kellarissa laahustavalle isälleen: "Well said, old mole." Ahaa, tässä se on: "Hyvin muistutettu, vanha myyrä". Teatterissa haamu on näyttämön alla. 

Huimaa kun ajattelee miten paljon ulottuvuuksia Shakespearen teoksissa on. Näyttämöllepano, pienet nokkelat viisaat puheet, joita on annettu eri henkilöille. Se että näytelmiä on esitetty oikeille kuninkaallisille 1500-luvulla. Hamletia katsomassa oli muistaakseni kuningas Jaakko jonka suvussa oli oikeasti tapahtunut vastaavia juonitteluita ja vallananastus raivaamalla aikaisempi kuningas pois tieltä. 

Hassua kuinka paljon muistan ulkoa englanniksi Hamletista. 

Näppärää sanailua Shakespearelta: "Something is wrong in the state of Denmark." Molempia sanan "state" merkityksiä ei saa käännetyiksi; "valtio" ja "tila". 

Suomennoksen kieli on helposti lähestyttävää. Se on yksinkertaista olematta kuitenkaan latteaa. Loistavaa ja osuvaa. Rivitkin on sommiteltu ilmavasti. Nautin lukemisesta yhä enemmän juonen edetessä. Tutut kohtaukset on sovitettu nykykieleen istuviksi. Olen iloinen, koska monia osia en pysty englannista suoraan ymmärtämään. 

En kokenut Shakespearea milloinkaan pakkopullaksi vaikka se kuului englannin opiskelijoiden pakollisiin suorituksiin. Viime syksynä heränneeseen Shakespearen nälkääni tallensin TV:stä Ontot kruunut ja muita Shakespeare-dokumentteja ja katselin videolta elokuvan Rakastunut Shakespeare. 

Englannin ohella toinen pääkieleni on italia. Osa näytelmistä sijoittuu Italiaan. Hamlet lienee ainoa jonka tapahtumapaikkana on Tanska. Ihka ensimmäinen lukemani näytelmä oli Julius Caesar. 

Emme Shakespearen kanssa matkusta ainoastaan maasta toiseen, vaan myös ajassa taaksepäin. Mikä siinä on että kaikki tuntuu kuitenkin niin ajankohtaiselta ja ikiaikaiselta? Aivan kuin olisi itse mukana.


Idea: Tuore Shakespeare - suomennos + englanninkielinen vastaava voisi olla hieno yleissivistävä päättäjäislahja ylioppilaalle tai muulle opiskelijalle.