.
Ajatusmaailmaani sävytti lapsena ja nuorena eräänlainen Amerikka-ihannointi joka edelleenkin elää sisälläni. Hetkinen, antakaa kun selitän ennenkuin alatte möykätä sotahulluista ja pistää Coca Colaa ja hampurilaisia boikottiin. (Väistää lentävää hot dogia.)
Katselin lapsena TV:n amerikkalaisia perhesarjoja ja luin Aku Ankkaa. Sudenpennut tekivät hyviä tekoja, Pikkuhukka kaveerasi possujen kanssa ja pelasti ne Ison Suden padasta. Ankkalinnassa ei ollut rotusortoa ja heikkoja puolustettiin. Toisaalta ankat ja hiiret eivät tainneet seurustella keskenään... Asuiko Mikki edes Ankkalinnassa? Äh, sovitaan että asui.
Kouluja käydessäni luin historian kirjoista siitä miten Yhdysvallat perustettiin Ranskan vallankumouksen jaloille yleville periaatteille; VAPAUS; VELJEYS ja TASA-ARVO. Luin lukiossa viittä vierasta kieltä joista eniten rakastin Amerikan englantia. (Englantini tosin muuttui yliopistossa brittiaksentilliseksi.)
“Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia.” “Syytön kunnes todistetaan syylliseksi.” Tähtilippu. 50 tähteä. "The land of the free and the home of the brave."
Miksi tasa-arvo ei toteudu paremmin? Eikö niin sanottu “suvaitsevaisuus” kuuluisi olla itsestään selvyys jota ei edes mainittaisi? On ihan hullua sanoa: “Minä olen suvaitsevainen.” Olemme ihmisiä. Eihän sitäkään tarvitse erikseen mainita.
Tässä mauton vitsi, jossa totta toinen puoli:
“BE AMERICAN. OFFEND ALL MINORITIES EQUALLY.”
Suomalaisethan ovat sivistyneitä ja “suvaitsevaisia”, eikö joo? No, erikseen täytyy kuitenkin olla seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin keskittyvä lehti. Suomen ainoa lajissaan.
Z-LEHTI
Ystäväni Anna Kortesalmi on lehden kulttuuritoimittaja.
Lehden tarkoitus on tehdä itsensä tarpeettomaksi jonain päivänä. Sitä odotellessani kysyn:
EMMEKÖ VOISI KAIKKI ELÄÄ RAUHASSA RINNAKKAIN TASAVERTAISINA?
.
Minä mielälläni puutun tuohon Ranskan vallankumoukseen, sillä kasvatusisäni Charles Maurice de Talleyrand-Périgord di Benevento seurasi sitä varsin läheltä.
VastaaPoistaPorvarillinen historian kirjoitus on liioitellut sen merkitystä, itse asiassa enemmiltä osiltaan se oli suuri takaisku ihmiskunnalle. Kenties sen positiivisin vaikutus oli Ranskan siirtäminen toisenluokan suurvallaksi.
Paljon merkittävämpää kuin roskaväen rähinä Pariisissa, oli Englannissa tapahtunut parlamentarismin kehitys ja sen siirtyminen patrimonialismista parlamentarismiin.
Mm. porvaristo on väittänyt että feodalismi murskattiin Ranskan vallankumouksessa, mikä ei pidä paikkaansa edes nimeksi. Englannissa feodalismi oli muuttunut patrimonialismiksi viimeistään Ruusujen Sodassa. Ranskassa patrimonialismi kukisti feodalismin viimeistään Ludvig XIII aikana, mutta käytännössä Henri IV aikana. Saksassa puolestaan feodalismi eli periaatteessa vuoteen 1919 asti.
Mutta legenda Ranskan suuresta vallankumouksesta on tarinana paljon mielenkiintoisempi kuin tarina hitaasti tapahtuvasta patrimonialismin noususta ja siitä miten yhteiskuntasopimusta laajennetaan säätykierron ja sopimusyhteiskunnan vakauttaman talouselämän kautta.
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTarvitsisimme lisää allofiliaa... (http://pastorinbloggaus.blogspot.com/
VastaaPoista2006/04/oletko-allofiili-osa-1.html)
Petja, tärkeä huomio Ranskan vallankumouksesta. Eipä ole ihan maineensa veroinen hyviltä vaikutuksiltaan ainakaan.
sebastian; "aina on olemassa tietty nokkimisjärjestys"
VastaaPoistaAina?
-gs
Ansku, mielenkiintoinen juttu ennakkoluuloista ja allofiliasta. Kävin lukemassa nyt jo toiseen kertaan.
VastaaPoistaPetja,
Historiaa kirjoitetaan monella tavalla ja luetaan myös eritavoin. Tiedät ilmeisesti erittäin paljon aiheesta, mikä on vaikuttavaa. Minunkin pitäisi tietää, koska olen opiskellut romaanista filologiaa eli ranskaa, mutta tiivistettynä La Révolution päässäni on vain se että ihanteena oli la liberté, la fraternité ja TASA-ARVO, mutta se toteutuspuoli hiukan ontui. Utopistista, kuten Sebastian asian ilmaisee. Lievennän hiukan Sebastianin sanaa "aina"... ja sanon "melkein aina" on ihmisiä jotka pyrkivät nokkimisjärjestykseen, toisia tai itseään ylentämään tai alentamaan.
Gnothi Seauton ja minä taidamme olla niitä maailman idealisteja, lähimmäisenrakkauden puolestapuhujia jotka kohottavat katseensa tähtiin silloinkin kun makaavat katuojassa.
Suurkiitos oivallisista kommenteistanne. Luen teidän kaikkien blogeja. Anskua en pääse kommentoimaan kun on se Word Verification, mutta tervetuloa aina tänne.
Sanotaan sitä nyt sitten vaikka nokkimisjärjestykseksi, mutta ihmiskunnan menestys perustuu hierarkiaan, jossa erilaiset kilpailutekijät kokoajan määrittelevät hierarkian järjestystä.
VastaaPoistaYhteisön kriisialttius määrittelee osaltaan sen hierarkian, mutta itse perustilannetta, hierarkian olemassa oloa ei mikään muuta.
Koko inhimillisen kulttuurin juuri on työnjaon yhteiskunnassa, ja työnjaon yhteiskunta tarkoittaa juuri hierarkiaa.
Ihminen alkoi kehittyä siksi miksi se on, kun siitä tuli metsästävä eläin. Ihmisen käyttäytymisessä on jäljellä hyvin paljon kasvissyöjää, mutta lihansyönti teki ihmisestä ihmisen, sillä lihansyöjä tarvitsee sellaisia aivoja kuin ihmisellä on.
Lihansyönnissä tapahtui varsinainen läpimuroto siinä vaiheessa, kun siirryttiin suurriistaan ja varastointiin. Suurriistan metsästys vaati organisaatiota, stressinsietokykyä, strategiaa ja pitkänaikavälin suunnitelmaa.
Kun ihminen alkoi metsästää suurriistaa, tapahtui sen kanssa rinnan eräänlainen kaksoishyppy. Yhtäältä lisääntynyt, tasaisempi prpteiinin saanti kasvatti ihmistä, mutta myös lauman kokoa.
Koska aikaisemmin ihminen oli elänyt eräänlaisessa perhekuntion muodostamassa laumassa, ja tämä lihansyönti hyppy oli kasvattanut laumakokoa niin suureksi, että ihminen atavistisesti pelkäsi ettei ruokaa riitä kaikille, syntyi yhteisöllinen stressi.
Vastauksena yhteisölliseen stressiin ihminen alkoi jakaa laumaa pienempiin yksiköihin.
Nämä yksiköt olivat hierarkisia, sen mukaan miten ne palvelivat yhteisön säilymistä. Tappavat metsästäjät olivat yhteisölle tärkeämpiä kuin vaikkapa ajomiehet.
....Mulla on tästä aiheesta valmista tekstiä yli 200 liuskaa...
Lähimmäisenrakkauteen ankkuroituminen on jonkun mielestä kirkasotsaista idealismia. Asenne on valinta. Minä valitsen tulkinnan, jonka mukaan se on realismia. Ja viisasta. Ja oikein. Ja hyvää ja kaunista.
VastaaPoista-gs
Petja,
VastaaPoistaSanoisin että on kahdenlaista hierarkiaa, hyvää ja pahaa.
Gnothi,
Oman asenteeni minäkin valitse, ja hyvin usein tilanteen mukaan. Idealismi ja realismi eivät ole mitään pysyviä suureita, vaan liikkuvia suhteellisia käsitteitä. Joillekin idealismi on haukkumasana. Minulle ei.
Juurikin näin,
VastaaPoista-gs, realistinen idealisti ;-)