This post is about listening as part of learning.
Aktiivinen kuuntelu on vaikeampaa kuin luulisi. Tai toisaalta se on helpompaa kuin luulisi. Jos sen osaa. Aktiivisella tarkoitan sitä että otetaan vastaan se mitä kuunnellaan sellaisena kuin se on eikä muunneta sitä itselle sopivaksi tai oteta siitä mitä oletetaan siinä olevan.
Tavallisia erheitä:
Suomenkielinen kuuntelee kieli-cd:tä, mutta ei ole opetellut kohdekielen ääntämistä ja hänen aivonsa muuntavat esimerkiksi kaikki s-äänteet suomen kielen ainoaksi s:ksi. Tällöin englannin sheet onkin seat, parish on Paris ja match on mats.
Pistetään kieliohjelma pyörimään ja ajatellaankin muita asioita.
Kuullaan ja tunnistetaan sanoja mutta ei oteta oikeaa ääntämistä haltuun, vaan pidetään se mikä luulo oli entuudestaan. Korviin tulee sana /pensl/, mutta kun on jo itse nähty kyseinen sana ja äännetty se /pensil/ niin ei oteta vastaan korjausta. A pencil = lyijykynä.
Tavallisella arkielämän keskustelutasolla sama toteutuu esimerkiksi siten että kuullaan toisen sanovan “Meidän poika pyrkii yliopistoon” mutta oletetaan siihen rivien väliin “Me olemme erinomaista väkeä” tai “Teidänpä pojasta ei ole samaan lällällää”.
Kenellä on korvat, se kuulkoon. No joo, kannattaa olla optimisti, mutta korvilla taitaa olla aika vähän varsinaisen oikean kuulemisen ja vastaanoton kanssa tekemistä. Se taito on aivoissa, ajattelutavassa, pohjatiedoissa ja sydämessä.
Kielten kuunteluvinkki:
RitaMaestra
.
Monestihan ns. perinteinen opetus perustuu juuri opettajan puhumiseen ja oppilaan kuuntelemiseen. Joillekin tämä oppimistapa sopii mainiosti, ja jokainen voi varmasti kuuntelutaitoaan kehittää, mutta valitettavan usein huonoihin oppimistuloksiin on ainakin osasyynä se, ettei olla otettu huomioon muita mahdollisia tapoja oppia ja omaksua tietoa (katsomalla, tekemällä, opettamalla itse...) Aikuisten lukutaito-oppilaideni kanssa tämä on erityisen suuri ongelma, sillä heillä on monilla muutenkin oppimisvaikeuksia, ja "perinteisellä" metodilla tuleekin monen kohdalla aika lailla nollatulosta. Meillä käytetäänkin diagnostisten työkalujen ja resurssien puuttuessa ohjelmaa, joka mahdollisimman hyvin ottaa huomioon kaikkia oppimisen perustyylejä ja omaksumiskanavia.
VastaaPoistaKuunteleminenhan on muutenkin aika vaikeaa, sitä täytyy aina välillä treenata ;)
Omista kielten opiskeluajoista Suomessa on jäänyt mieleen, että aivan liian vähän ollut autentista materiaalia kielten tunneilla. Niinkuin Annakin tuossa edellisessä kommentissa kirjoittaa, on "kuunteluharjoitukset" usein rajoitettu opettajalta oppilaalle tulevaan kommunikointiin. Niin no, autentistahan sekin on, mutta varmasti syntyisi tuloksia jos enemmän kuunneltaisiin kohdekieltä. Johan sen näkee englannin kielen oppimisessa. Englantia kuulee (ja näkee) joka puolella kun taas ruotsi esim on ihan vieras monelle ei-kaksikielisillä alueilla asuville.
VastaaPoistaMenipäs taas syvälliseksi asian vierestä. :)
Otsikkoni oli Kuuntelu OSANA oppimista, eli Anna ei nyt kuunnellut, vaan alkoi selittää omaa juttuaan :D
VastaaPoistaJa niinpäs teki Haydee myös.
Juu, eiköhän tämä todistanut pointtini että aktiivinen kuuntelu on vaikeaa.
(Nauraa niin että putoaa tuolilta ja kierii alas kellarin rappusia.)
Kirjoituksenne olivat kyllä sinänsä erittäin hyvää ja kiinnostavaa asiaa ja luin ne mielelläni. Ei tule jälki-istuntoa.
Kyllä Rita kuuntelin hyvinkin mitä sinulla oli sanottavaa; ehkäpä vain selitin kovin huonosti miten tähän omaan juttuuni päädyin. Luettuani tekstisi rupesin pohtimaan sitä kuuntelun vaikeutta ei vain oppimis- vaan myös muissa tilanteissa. Ja siitä sitten sitä, miten joillekin on todella vaikeaa kuunnella yleensä mitään, saatika omaksua kuulemaansa opituksi. Jolloin kuuleminen osana oppimista ei olekaan vain yksi osa, se on se VAIKEA osa, joka voi pahimmillaan jopa estää muuta oppimista "hälyllään". Josta mieleeni johtuivat oppilaani ja ajattelin ilmeisen virheellisesti, että tämä voisi olla ihan kiintoisa sivujuoni. Rönsyilevä keskustelu on usein mielestäni ihan mukavaa.
VastaaPoistaTarkoitukseni ei siis ollut mitenkään ohittaa sinun aihettasi ja selittää omaani, kunhan antoin ajatusten vaeltaa. Jäi vain sitomatta tämä kommentissani kunnollisesti alkuperäistekstiin. Viimeisen lausahdukseni tarkoitinkin (vaikkakin puolivillaisesti, myönnetään) ikään kuin anteeksipyynnökseni tätä asian vierestä venkoiluani koskien. Samaan tapaan kuin Haydeekin näytti tehneen :)