Blogeja lukiessa ja ihmisiä kuunnellessa havaitsee miten estottomasti he käyttelevät psykologian termejä. Osa käyttää niitä väärin, mutta käyttelee kuitenkin. Lehtiartikkelit, telkkari, erilaiset self-help oppaat syytävät kaikkien ulottuville defenssit, narsismin, läheisriippuvuuden, optimismin ja pessimismin, stereotypiat ja niin edelleen. Joka toinen “osaa” tehdä diagnoosin kanssaihmisistään. Kun naapuri sanoo että kohta lankomies tulee taas vippaamaan rahaa, häneen ripustetaan lappu pessimisti. Lankomies tuleekin, ja naapuri sanoo että ei halua antaa rahaa, koska ei saa sitä kuitenkaan takaisin. Nyt hänellä on sitten defenssejä tai paranoiaa. Hän ei muista paljonko menetti edellisellä kerralla. Selvää dementiaa.
Hirveän huterosti käytellään sellaistakin sanaa kuin klisee. Sen merkitys on “kulunut sanonta”. Minun mielestäni on olemassa upeita ikuisia sanontoja, kuten “aurinko paistaa kaikille” joita en millään menisi kliseiksi alentamaan. Jotkut näyttävät luulevan että klisee merkitsee samaa kuin ikitotuus. On hullua kuulla sanottavan “tämä nyt on klisee, mutta... jos tuo mutta-lause sisältääkin jonkin ikitotuuden.
Onko teillä lisää esimerkkejä?
Mielestäni erisuuruusmerkin pistäminen kliseen ja ikitotuuden välille oli erinomainen huomio. Kiitos siitä. Jotkin viisaudet eivät kulu käytössä niin helposti kuin toiset - ja parhaat niistä ei ollenkaan.
VastaaPoistaSana 'klisee' ei silti ole vain neutraali. Sillä osoitetaan myös toisen sivistymättömyyttä. Joka saa toisen kiinni kliseestä, pääsee vaivihkaa moittimaan häntä ei vain kuluneesta sanonnasta, vaan myös henkisestä kömpelyydestä.
Mutta mikä erinomainen väistöliike tällaisessa henkien taistossa onkaan sanoa: "ei klisee vaan ajaton ikitotuus."
Minun sanakirjoissani cliche on stereotyyppinen, kaavamainen , muuttumaton, ja päätelty on, että käytössä kuluu - tulee "kulunut". Totta on, että lainasanat vilisevät suomenkielessä NYT englantilaisina, varsinkin psykologia on alue, jossa suomenkielisiä vastineita ei kai ehditty muodostaa, kun uuden ajan tulva pyyhkäisi yli maailman. Mielestäni klisee voisi olla vain "sanonta", mutta jos siihen nyt sitten on istunut tuo kulumavika, niin rajankäynti jatkuu.Ikitotuudelle voitaisiin keksiä oma nimi, vaikkapa briljantti tai timangi.
VastaaPoistaUlkopuolinen,
VastaaPoistaEn ole varma allekirjoittaisinko sen että ihmisten pitäisi tuntea sanojen merkitys ennen kuin niitä käyttävät. Esitin asiani enemmänkin observointina kuin kritiikkinä. Tuo on asia jonka olen havainnut, ja tavallaan hyväksynyt.
Se tekee kieltämättä kommunikoinnin hankalaksi. Joskus olen jutellut jonkun kanssa hyvinkin kauan ennen kuin huomaan että puhuimmekin ihan eri asiasta. Kerran kävin pitkän keskustelun aiheesta "kiltin tytön syndrooma" erään ystäväni kanssa ja vasta pitkän ajan kuluttua kävi ilmi että hän ei tiennyt mitä käsite merkitsi. Huoh. Selitin ja aloitimme alusta. Juttu oli alkanut siitä että ystäväni sanoi epäilevänsä kärsivänsä kiltin tytön syndroomasta, jolloin oletin että hän oli lukenut asiasta, mutta ei ollut, vaan oli käsittänyt sen omalla tavallaan kun oli kuullut termin.
Minusta tuo on ihan ookoo, että ihminen ottaa ja käyttää sanoja omalla tavallaankin, kuten sanot. Vaikeus tulee vain siitä jos toisella on ihan eri käsitys, mutta hyvin usein jutellessa on ihan riittävän selvää mitä kukin sanoillaan tarkoittaa. Tosisasia on myös että monesti ihmiset eivät pahemmin välitä siitä mitä toiset tarkkaan ottaen tarkoittavat. Minulla kuuluu ammattiin se että haluan selvittää tarkkaan mitä oppilas/asiakas minulle sanoo, eli siksi mietiskelen sanoja ja merkityksiä niin tarkkaan. En vaadi sitä kaikilta.
Tuomo,
VastaaPoistaTuo mitä sanot toisen moittimisesta sanalla klisee on toinen puoli sitä asiaa mitä yritin kirjoituksessani sanoa. Yritin sanoa tai ainakin ajattelin, että ihmiset luulevat saaneensa minut kiinni kun heittävät leiman "klisee" tai "ahaa, defenssejä"... mutta kun minä EN ole käyttänyt kliseetä vaan arvokasta ikitotuutta, enkä ole reagoinut defensiivisesti, vaan olen yksinkertaisesti sanonut että hei, minulle ei puhuta tuolla tavalla...
Yritän joskus kirjoittaa asiasta vähän selkeämmin kun olen ehtinyt miettiä osuvampia esimerkkejä.
Sikuri,
Mielestäni englannin kielessä cliche ei ole sama kuin suomalaisten käyttämä klisee. Pitää tutkia asiaa. Heti kun ehdin taidan sukeltaa sanakirjoihin. Timangia.
Usein käy niin, että ikitotuus kaikuu kuuroille korville, koska sanonta on korvissa kulunut ja latistunut. Monet vanhat viisaudet on kuultu nuorella iällä jo moneen otteeseen, ja niihin on ehditty kyllästyä ennen kuin niiden arvo on ymmärretty.
VastaaPoistaBlogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaEräänlaisena lisäyksenä ajattelin todeta, että retoriikassa, vakuuttamisen taidossa, kuulija on aina oikeassa: jos puhujan käyttämä ilmaisu kuulostaa kuulijasta kliseiseltä, viisain reaktio ei ole ryhtyä väittämään vastaan (etenkään kun tällaisista asioista ei saisi tulla arvovaltakysymyksiä) vaan muotoilla asiaa uudelleen niin, että kuulija kiinnostuu.
VastaaPoista...koska kyse on kuitenkin vain tyylistä, joka on kuulijan korvassa, eikä niinkään väittämien sisällöistä tai puhujan intentioista, jotka nekin kuulija voi toki halutessaan kyseenalaistaa...
VastaaPoista