PALAUTTEEN ANTAMINEN JA SAAMINEN
Kannustaminen, hyvän ja huonon palautteen antaminen ja kritiikki ovat osa jokapäiväistä elämäämme. Meistä jokainen antaa ja saa palautetta, joko huomaamattaan tai tietoisesti. Meillä koulutusalan ihmisillä on ammatin mukanaan tuoma ote asiaan, mikä ei vielä takaa sitä että homma onnistuu. Opettaja tekee työtään aina omasta persoonallisuudestaan käsin. Meistä jotkut ovat töksäytteleviä törttöjä ja toiset liian arkoja nyhveröitä.
Pohjustusta keskusteluun ja
TUUMAILUA
Tuin postauksesta ja hänen saamistaan kommenteista.
Miten antaa positiivinen ja negatiivinen palaute toiselle? Tuin esimerkissä hänen autokoulun opettajansa luetteli ensin rötökset lannistavasti, mutta otti sitten esiin yhden oikein suoritetun asian, joka pelasti jutun.
Lainaan: “ Siis, koko tunnin aikana olin tehnyt vain yhden pienen asian oikein. Olin vaihtanut asiallisesti vaihdetta. Mutta hän etsi katastrofaalisesta tunnista sen ainoan onnistumisen ja antoi sen viimeiseksi palautteeksi. Kun nousin autosta minua jo hieman hymyilytti – niin tuo pieni onnistuminen kuin saamani esimerkki syvästä kannustuksesta. Nyt vuosia myöhemmin en muista niitä virheitä, mutta saamani positiivisen palautteen kylläkin.”
Sanon tuohon oman henkilökohtaisen mielipiteeni, sekä ammatin puolesta että yksityisesti. Itse olisin ehdottomasti ALOITTANUT kannustuksella sekä mahdollisuuksien mukaan säilyttänyt sävyn kannustavana ja rohkaisevana. Oikea sanavalinta ja oikea ajoitus luovat paitsi sen hetken, myös pohjan tulevalle. Miten oppilas jatkaa siitä eteenpäin? Millä mielellä hän soveltaa oppimaansa käytännössä?
Eikö muka olisi löytynyt useampia kehujen ja kiitosten aiheita kuin yksi? Mahtoiko autokoulun ope edes rauhoittaa sanomalla että jännittäminen vaatii veronsa? Antoiko evästyksiä tulevaan sanomalla että harjoitus tekee mestarin?
Elämä on paljon antoisampaa ja miellyttävämpää jos osaamme kannustaa ja rohkaista toisiamme eteenpäin. Meistä jokainen on opettaja vaikka ei sitä ammatiltaan olisikaan, ja myös oppilas elämässä. Ikään katsomatta. Opimme toisiltamme joka päivä.
Mitä kokemuksia hyvän/huonon palautteen saamisesta? Haluatko kertoa kommenttina tai postauksena? Blogien kirjoittajilla on kokemusta palautteen saamisesta omiin postauksiinsa. Siitäkin saisi oman keskustelunaiheensa.
.
Tuoreet kommentit ovat lauantain yo-juhlista. Kahdet juhlat, molemmilla nuorilla kutakuinkin samanlaiset paperit: a:ta ja b:tä.
VastaaPoistaEnsimmäisissä juhlissa oltiin iloisia ja ylpeitä saavutuksesta kokonaisuudessaan. 'On se vaan hienoa, kun pääsee ylioppilaaksi'. Itse ylioppilas kertoi omia suunnitelmiaan arvosanojen parantamisesta. Ja tähän vieraan: 'On se hyvä, että sinä vielä jaksat yrittää.'
Toisissa juhlissa nuoren läheiset ruotivat yksityiskohtaisesti, miten nuori 'olisi voinut lukea enemmän, kun kerran ei ole mikään tyhmäkään,', 'olisi voinut olla vähemmän poissaoloja', ... Ruotimisen jälkeen tuntui erittäin lattealta 'Onhan se hieno saavutus'-tyyppiset lauseet. Ja kuten edellinenkin nuori, tämä toinenkin oli ihan selvillä itse, missä on parannettavaa. Ja tähän sitten: 'Voi kun olisit nyt jo keväällä lukenut, ...'
Kyllä ensimmäisellä nuori sai paremman palautteen ja kannustuksen tulevaan koitokseen.
Autokoulun opettajasta vielä. Luettuani kommenttisi aiheeseen tajusin, että palautteen vastaanottoon vaikutti tietysti myös opettajan persoona. Edellisten tuntien aikana oli jo oppinut tuntemaan häntä opettajana sen verran, että tiesin hänen antavan palautetta asiallisesti ja aiheesta. Siksi tuo ainut palaute oli minusta kannustava, vaikka se tuli viimeisenä. Ainoa potiviinen palaute alkuun olisi voinut olla: Hienoa, sait auton liikkeelle, sitten lopultakin.
VastaaPoistalkh:n esimerkissä paremman palautteen sai ehdottomasti ensimmäinen juhlija. Siinä oli huomioitu päämäärä: oli päässyt ylioppilaaksi. TAi niin kuin yksikin professori kuulemma joskus totesi: "Gradun merkitys on se, että se valmistuu."
Miksi pitää miettiä sääntöjä siihen, että miten olla lähimmäiselle hyvä? Siis pitää opetella sääntö esim. hyvää palautetta - kritiikkia - hyvää palautetta.
VastaaPoistaSilloinhan kaikki on pinnallista, emmekä ole aidosti läsnä.
Voitteko kuvitella rakastavaa vanhempaa, joka ajattelee, että "nyt pitää hieman halata, jaaha, nyt on aika vähän ojentaa, nyt sitten taas halataan, jottei jää paha mieli".
Kuulostaako robotilta?
Kun ihminen on läsnä ja kohtaa toisen ihmisen oikein, hän tietää milloin pitää olla lempeästi kannustava ja milloin pitää uskaltaa sanoa negatiivinenkin palaute suoraan (eli milloin se on oikeasti tarpeen).
Hei!
VastaaPoistatui mainitsi gradusta. Minun on pakko sanoa, mitä pääaineeni professori Simo Knuuttila sanoi meille gradunkirjoittamisesta. "Gradun kirjoittaminen ei ole vaikeaa. Otetaan vain kymmenen kirjaa jostakin aiheesta ja laitetaan ne kolmeen pinoon. Kustakin pinosta kirjoitetaan n.20 sivun juttu." Oma graduni tuli aika lailla juuri tuolla metodilla tehtyä.
Ylioppilasjuhlat ovat mielestäni väärä hetki miettiä, miten arvosanaa olisi voinut parantaa; joskus pitää suorituksesta nauttia sellaisenaan!
VastaaPoistaVoihan sitä sitten juhlinnan jälkeen miettiä, olisiko aiheellista kohentaa numeroita.
Nimenomaan heikot opiskelijat suorastaan janoavat palautetta, koska he tarvitsevat rohkaisua. Tarvitaan herkkyyttä, jotta ope ymmärtää, milloin palautteeksi riittää "selkääntaputus" ja milloin tarvitaan tarkempaa kritiikkiä (jonka on AINA oltava rakentavaa; haukut ei rakenna koskaan ketään tai mitään) Yleensä parasta rohkaisua on todenmukainen myönteinen palaute oikeista saavutuksista. Yhtä tärkeää on antaa todenmukaista palautetta myös vahvoille ja taitaville opiskelijoille.(Joillakin opeilla tuntuu olevan kumma tapa lannistaa nimenomaan juuri niitä lahjakkaita; ehkä pelätään "lellimistä" tai sitä, että lahjakas oppilas saa liikaa huomiota muiden kustannuksella)
Hahmo mietiskeli sitä, pitääkö myönteisen palautteen antamiseen olla jotain sääntöjä, ja epäili että "suunniteltu halaus" on pinnallinen tapa suhtautua opettamiseen ja kasvatukseen. Tottahan se on. Mutta aina ei opettaja (eikä vanhempikaan) ole kykeneväinen olemaan "oikein läsnä"; ehkä ope on väsynyt, huolestunut tai muuten poissaoleva. Ammattitaitoon kuuluu silloin kyetä suhtautumaan kiinnostuksella (vaikka se olisikin vain pinnallista kiinnostusta) toisen opintoihin ja antaa asiallista palautetta, vaikkei se sydämen pohjasta tulisikaan.
Ja oikea palaute lämmittää sydäntä, vaikkei siihen liittyisikään minkäänlaista tunnelatausta palautteen antajan puolelta.
Itse muistan saaneeni palautetta opiskeluaikana eräältä ohjaavalta opettajalta, jonka tiesin vähät välittävän siitä, rohkaisiko vai lannistiko hän opiskelijoita. Hän vain teki työnsä, lateli korjaamisen aiheet ja huomasi hyvät puolet. Ei vähentänyt yhtään palautteen arvoa, vaikka hän tekikin sen "viran puolesta"; palaute teki kuitenkin tehtävänsä ja tunsin mielihyvää onnistumisista ja intoa parantaa heikkouksia seuraavalla kerralla. On tietysti miellyttävämpää opiskelijalle, jos opettaja tuntuu oikeasti välittävän opiskelijan saavutuksista ja iloitsee niistä vilpittömästi, mutta hyvä ope saa opiskelijan iloitsemaan omista saavutuksistaan, ei siitä, että opettaja on iloinen!
Suurkiitos kommenteista. Intouduin jo suunnittelemaan lisäpostausta. Laitan sen blogiin viimeistään huomenna.
VastaaPoistaValaiseva tuo kahden yo-juhlan vertailu! Ai miten Sari osasi tehdä yhteenvedon kommenttien loppuun ja antaa omat kommenttinsakin. Grazie.
Hahmo oli tehnyt omatkin postaukset.
Tui,
Yksi tärkeä tekijä tietenkin oli oppilas-opettaja-suhde joka sinulla jo oli valmiiksi ennen ajokoetta. Ratkaisevaa oli miten itse selitit koko jutun itsellesi oman pääsi sisällä. Minä katselin asiaa siltä kannalta miten minä olisin opettajana käyttäytynyt. Olisin ensisijaisesti pyrkinyt luomaan rauhallisen positiivisen ilmapiirin ja rohkaissut jännittynyttä oppilastani. Sen jälkeen vasta muut asiat. Yksi näkökohta voisi olla: "Turha valistaa ihmistä joka on ahdistunut. Ei hän kuuntele kuitenkaan."
Kannatan ns. voileipämallia palautteen rakenteena; ensin positiivinen palaute, sitten rakentava kritiikki ja lopuksi positiivista potkua, rohkaisua.
VastaaPoista-gs
Lisään tähän vielä yhden oman periaatteeni palautteen antamiseen esimerkiksi koesuorituksesta. Haluaisin mielelläni että se olisi vuorovaikutustilanne ja oppimistilanne sekä opiskelijalle että opettajalle. Toisin sanoen ei esitelmä vaan keskustelu, mutta riippuu tapauksesta.
VastaaPoistaTuin kirjoituksen kommenteissa kirjoittelin omasta palautteenantamistavastani. Sanon, mikä on hyvää, mitä voisi parantaa. Kannustan erityisesti silloin kun näen, että ihmiset tekevät parhaansa. Ja ennen kaikkea: opin siinä palautetta antaessani itsekin, miten olisin voinut ohjata ja opettaa toisin.
VastaaPoistaÄijä,
VastaaPoistaTuo lauseesi meni suoraan minun opettajansydämeeni:
"Kannustan erityisesti silloin kun näen, että ihmiset tekevät parhaansa. "
Interesting site. Useful information. Bookmarked.
VastaaPoista»