Sunday, July 09, 2006

ELÄMÄNTAITO-OPPAITA

.
Hellettä ulkona ja kuumaa peltikaton alla, mutta sainpa eilen luetuksi aika paljon kun en jaksanut liikkua.

Luin loppuun kulttikirjan Jos kohtaat matkallasi Buddhan tapa hänet, jossa Sheldon B. Kopp jakaa elämänviisauksiaan ja filosofiaansa. Hänen mukaansa ihmiset yrittävät tukeutua vääriin asioihin elämässä. Psykoterapiaan tulevat ihmiset haluavat terapeutin pelastavan heidät, tekevän työn heidän puolestaan, kantavan vastuun heidän puolestaan. Koppin sanoma on että ihmisen on otettava vastuu itsestään ja hyväksyttävä elämän epävarmuus ja se että elämää ei voi hallita. Aikuisella ihmisellä ei saa olla gurua. Hän ei saa olla kenenkään opetuslapsi. Ongelmat on kohdattava ja oma vajavuus on hyväksyttävä.

Osa Koppin kertomasta on aivan kuin kielikurssille saapuvan ihmisen kuvausta. Samoin kuin opintomatka jolle asiakas lähtee psykoterapeutin kanssa, pitäisi kieltenopiskelun matka kulkea opettajan kanssa yhdessä ja rinnakkain, eikä niin että ohjaaja kantaa toista, tekee kaiken työn ja ojentaa valmiin tuloksen asiakkaalle. Usein asiakas yrittää joko heittäytyä passiiviseksi tai estää opintomatkalle lähtemistä. Psykoterapiassa, kieliopinnoissa ja elämässä yleensäkin pitäisi käsittää että ei loppupäämäärä ole se mitä tavoitellaan, vaan varsinainen anti on se matkalla olo. Siinä pitäisi liikkua ja edetä ja edistyä koko ajan, eikä keksiä verukkeita ja tekosyitä sen välttämiseksi.

Guru Anthony de Mello, jonka kirjaa Havahtuminen luen, nimittää ihmisiä ulkoapäin ohjelmoiduiksi roboteiksi, jotka nukkuvat itsepetoksessa ja jotka pitäisi herättää. Meillä on sumea ymmärrys ja silmälappunäkö. De Mello, kuten Koppkin, korostaa itsehavainnoinnin merkitystä. Hän suosittelee menetelmää, jossa katsellaan omaa itseä etäältä, kuin ulkopuolisen silmin. De Mello puhuu viisaasti siitä miten paljon turhaa painolastia ihminen kasaa tielleen, miten turhiin asiohin kiinnitämme energiamme ja miten yritämme manipuloida ja hallita ihmisiä ja asioita joihin meillä ei ole valtaa.

Suosittelen sekä Koppia että de Melloa. Niistä saa ajattelemista ja henkistä horisonttia jokapäiväiseen elämään, vaikka ei olisikaan kaikessa samaa mieltä noiden jo kuolleiden gurujen kanssa eikä tuntisi kaikkea omakseen.
.

7 comments:

  1. Kopp ja deMello ovat samalla asialla kuin paljon siteeraamani kirja Ayn Rand: Atlas Shrugged. Se on fiktiota, mutta kaikenkaikkiaan totista totta. Rand on luonut yhteiskunnan, jossa ihmiset on pikku hiljaa manipuloitu hyväksymään, alistumaan, turtumaan, ei-ottamaan vastuuta mistään vrt. vastuunpelko, asioita ei voi muuttaa, niihin ei voi vaikuttaa. Kysymys herää: Ketkä siis manipuloivat meitä? Vuosien saatossa uskonnot, poliitikot, opettajat, psykologit. On ylevää olla altruistinen, on ylevää olla puolueeton ja suvaitsevainen, etc.
    Kopp ja deMello ovat oikealla tiellä, mutta Ayn Rand menisi kansaan, jos kansa viitsisi lukea.

    ReplyDelete
  2. Sain juuri de Mellon luetuksi loppuun. Hiukan liian teoreettista kansan herättämiseen, tosiaankin, samoin kuin Kopp. Konkreettiset esimerkit auttavat paljon. Niitä olisin kaivannut enemmän. Kielikurssilaisissani näkyy manipuloinnin ja aivopesun koko kirjo; "ei vanhana enää opi", "En ole koskaan ollut hyvä kielissä", "Suomalaisen kieli ei taivu", "Ei ole aikaa opiskella viikolla", "Ei ole aikaa opiskella viikonloppuna" ja niin edelleen loputtomiin.

    ReplyDelete
  3. Vaan eivät kaikki psykoterapiaan menevät ihmiset halua teraputin pelastavan heitä ja opettavan heille miten eletään tms. Tuo nyt on vähän ahdas käsitys. Monet tietysti aloittavat niin, mutta on myös ihmisiä jotka menevät terapiaan oppiakseen itse käsittelemään asioitaan ja oppiakseen asioita itsestään.
    Nykyään sellainen on aika harvinaista, kun rahat ovat ihmisillä tiukilla ja terapiaan pääsevät lähinnä varakkaat tai erittäin paljon terapiaa tarvitsevat ihmiset..
    -minh-

    ReplyDelete
  4. Kuten te molemmat, sinä Rita ja Minh, sanotte, alkusysäys terapeutin kanssa usein tarvitaan, mutta sitten ihmisen tulisi olla itsenäinen. Ja ehdottoman rehellinen itselleen. Kun raahaamme meihin istutettua syyllisyydentuntoa, vapauttava sana on :-On annettava itselleen anteeksi kaikki." (Vaikeaa sekin)
    Mutta ei niin kuin katolisessa kirkossa, että tekee samat synnit aina vaan, kun tietää saavansa anteeksi rahalla tai muutamalla Ave Marialla.

    ReplyDelete
  5. Hello Minh,

    Luit ehkä väärillä äänenpainoilla tekstistä tuon pelastusjutun tai sitten muotoilin sen huonosti. Tarkoitin että ihmiset yrittävät laistaa varsinaisesta työstä psykoterapiassa ja odottavat että terapeutti pelastaa, eli terapeutti tekee homman heidän puolestaan. En usko että käsitys on ahdas, kun kerran Kopp ja de Mello ovat ammatikseen psykoterapoineet ihmisiä ja siis raportoivat omia työkokemuksiaan ja havaintojaan, ja ihan samaa sanoo suomalainen terapeutti Tommy Hellsten ja muutkin joita olen lukenut. Ei heistä kukaan sitä väitä että JOKAINEN asiakas on samanlainen, vaan että tuo on yleistä. Olen aivan vakuuttunut siitä että he ovat oikeassa koska samoihin ihmisluonnon ilmiöihin törmään omassa työssäni, pelko, torjunta, verukkeet, lykkääminen jne.

    Arvelusi siitä että tuo on nykyään harvinaista saattaa olla väärä. Luulisin että kyseessä ovat ihmiselle ominaiset ajattomat piirteet. Huomautettakoon kuitenkin vielä että kyse oli psykoterapiasta, ei mistä tahansa kevyestä perheneuvonnasta. Kopp aloitti uransa vankilaterapeuttina seksuaalirikollisteen parissa ennen kuin perusti yksityispraktiikan.

    ReplyDelete
  6. Sikuri,

    Terapeutit varmaan vahvistavat kun sanon että itselleen anteeksi antaminen saattaa olla joillekin lähes mahdotonsa, niin syvässä istuu syyllisyys. Harmi kyllä sitten on niitä jotka ottavat terapeutin sanat vapautuksena ja synninpäästönä ja heittävät vastuullisuutensa menemään, tosiaan ihan niinkuin katolisuudessa. Suurin vika lienee siinä että ensin pitäisi löytyä ymmärrys. Siihen nimenomaan pitäisi tehdä töitä, luopua torjunnasta, olla rehellinen. Ellei ymmärrä ongelmaansa ei siihen voi alkaa hakea ratkaisuakaan.

    ReplyDelete
  7. Toki se varmaan niinkin on, mutta uskon että nykypäivänä terapiasta tiedetään paljon enemmän, eikä se ole niin salamyhäistä ja pelottavaa. Ihmiset myös tietävät- usein juuri näiden kirjojen kautta- että terapiassa työskennellään yhdessä eikä terapeutti ole pelastaja tms.

    Kuten aiemmin sanoin, varmasti suurikin osa menee terapiaan ja haluaa/olettaa terapeutin kertovan heille mitä tehdä, ajatella ja tuntea, tyylillä "Korjaa minut!". Joka sitten osoittautuukin harhaluuloksi ja alun sekoilun jälkeen päästään työskentelemään kuten terapiassa on tarkoituskin.
    -minh-

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)