Saturday, July 29, 2006

PERJANTAI OLI JA MENI - KIVASTI

.

Syysleimu alkaa kukkia. Uudet nuput ovat sööttejä.

Vietin virkistävän puolipäivää eilen ystäväni Mirkun luona. Juteltiin kaikki kuulumiset pitkin ja poikin. Hän teki minulle lounaaksi perunoita ja erilaisia grillimakkaroita ja hyvännäköisen salaatin - pahus että en ottanut kameraa mukaan - Mirkku oli taitavasti leikannut harvinaisen makeat retiisit ruusukkeiksi. Graavikalaa ja tilliäkin pöydässä oli. Jälkkäriksi hän grillasi meille banaanit, jotka nautimme nougatjäätelön ja vaahterasiirapin kanssa. Runsaan puolen tunnin kävely sinne ja takaisin tulikin tarpeeseen.

Puhuimme muun muassa siitä miten luulisi että omakotitalossa ja paritalossa saa asua meteliltä ja häiriöiltä rauhassa, mutta eipä niin välttämättä ole. Heidän naapurissaan soitetaan rumpuja yöhön asti, potkitaan palloa jne jne. Mirkun paritalon toisessa puolikkaassa oleva rouva oli pyytänyt kauniisti että saisi nukuttaa vauvaa ilman meteliä, mutta eikö mitä! Kun sais KERRAN eläessään kokea että joku sanoo "voi anteeksi, TOTTA KAI huolehdin tästä lähtien siitä että en epähuomiossa häiritse. Hyvä kun sanoitte."

Heräsin viime yönä pari kertaa naapurin teini-ikäisten ja heidän kavereidensa puheeseen eli huutoon, kun tulivat talomme viereisestä rivitaloasunnosta ulos röökille. Mitäpä sitä suotta ääntä hiljentämään. Eikä kaljoissa olevat kaverit tavallista puhetta kuulisikaan.

Meilailin eilen ystäväni Ailan kanssa, jolla alkaa viimeinen vuosi töissä Pariisissa. Tänään hän lentää Suomeen parin viikon lomalle. Tapailemme lähiaikoina.

Iltapäivällä tuttu bändi soittaa Paloheinän golfklubilla. Vielä on löysää lomatunnelmaa, mutta ensi viikolla taas ajatukset siirtyvät töihin. Iso osa Suomea palaa työpaikoilleen.

Lehdissä kirjoitetaan taas "arkeen paluusta" ja "akkujen lataamisesta lomilla". Samat ajatukset tyrkytetään taas edestä, sivusta, oikealta ja vasemmalta. Pahinta on että ne ovat jo valmiina pop-up -mainoksina oman pään sisällä. Yritä siinä sitten uusia ajatuksia kehitellä.



Tässä valmis syysleimun kukka, mutta oma itsensä kasvi on vasta kun kukkia on ryväs. Lähdenpä pihaan katsomaan miten homma edistyy.
.

5 comments:

  1. Olen joskus tuota "arkeen palaamisen" ilmaisua miettinyt. Siinähän on taustalla ajatusmalli, jossa tehdään tiukka erottelu työn ja vapaa-ajan (loma-ajan) välillä. Erottelu ulottuu usein myös minuuden määrittelyn tasolle; työminä on jotenkin erilainen kuin lomaminä, työminä on jotenkin säntillisempi, tärkätympi, hillitympi ja hallitumpi kun taas lomaminuus on rentouden, vapauden ja luovuuden läpäisemä. Useat kokevat, että vasta vapaa-ajalla he voivat toteuttaa itseään. Arkeen paluu onkin tylyä, kun se merkitsee lomaminuudesta luopumista ja työminäroolin ottamista.

    Voisiko ajatella toisin?

    -gs

    ReplyDelete
  2. Arkeen paluu, siten kuin minä sen omassa elämässäni käsitän, on minulle yleensä kuin ihana, helpottava kotiin paluu matkalta. "Matka oli upea kokemus, mutta nyt saan olla oma itseni." Eli minulle työni on se, jossa saan toteuttaa itseäni, olla omassa elementissäni ja kokea onnistumisen elämyksiä, yhdessäoloa opiskelijoitten kanssa jne.

    Arki on myös se kokemus joka vaihtelee ympäri vuoden viikonloppujen kanssa. Uskoisin olevani yhtä iloinen arkiviikon alkamisesta kuin viikonlopun tulosta. Tyytyväisyyteeni varmaankin iso syy on se että olen aika vapaa suunnittelemaan työni ja vapaa-aikani itse, ja toisaalta työni on sellaista että tekisin sitä ilman palkkaakin. Normaalistihan ihmiset tekevät töitä ja siihen liittyviä uhrauksia rahan ja toimeentulon vuoksi.

    Kuinkahan moni voi sanoa että tekisi samoja hommia kuin nyt jos niistä ei maksettaisi? Kuinkahan moni laboratoriokokeen rotta tekisi temppuja ellei niistä palkittaisi ruualla?

    Mitä meistä kukin tekisi jos olisi mahdollista olla tekemättä ansiotöitä?

    Hmmm...

    ReplyDelete
  3. Juuri noinhan sen pitäisi mennä! Erityisen upeaa on jos kokee tekevänsä niin mielekästä työtä, että sitä tekisi vaikka ilman palkkaakin.

    Jokainen voi tehdä ajatuskokeen; jos vaikka tänään räpsähtäisi lotossa se Suuri potti, noin neljä miljoonaa euroa (yli kaksikymmentä vanhaa miljoonaa) ja sen myötä täysi taloudellinen riippumattomuus... vieläkö jatkaisit samaa työtä, millaisia unelmia toteuttaisit... Sitten arvonnan jälkeen tuumasta toimeen! Ja jos potti ei sattunut osumaan kohdalle niin kannattaa miettiä, mikä todella estää unelmien ja haaveiden toteuttamisen. Carpe diem!

    -gs

    ReplyDelete
  4. Varmasti jokainen tuntee ihmisiä joille työ on kaikki kaikessa. He ovat niin työhönsä orientoituneita, että se menee kaiken muun edelle.Ilmeisesti he -nuo vuosikymmeniä mm. tehtaissa -ankeissa, raskaissa ja yksitoikkoisissa laitoksisssa ja maatalouksissa puurtaneet naiset ja miehet ovat juuri osaltaan vaikuttaneet tähän materiaaliseen hyvinvointiimme. Uhranneet terveytensä ja monet unelmansakin kiltisti ja tunnollisesti. Kiitos siitä heille!

    ReplyDelete
  5. Gnothi,

    Hyvä testi tuo lottovoitto. Jos voittaisin lotossa, ehkä muuttaisin työnkuvaani ja tekisin muutoksia, mutta en usko että luopuisin opetustyöstä.

    Leonoora,

    Materiaalinen hyvinvointi henkisen hyvinvoinnin kustannuksella... Kunpa kenenkään ei tarvitsisi uhrautua niin perusteellisesti! Vaikka eiväthän kaikki tiedä muusta kuin puurtamisesta. Huomaavat ehkä sitten kun on liian myöhäistä että muutakin olisi elämässä ollut tarjolla.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)