Monday, July 31, 2006

TYÖN PUOLESTA

.

Leikkipuiston kettu. Missä toinen korva?

Leikkipuistoihin kohdistuu kaikenlaista kurjaa vandalismia, mutta en kommentoi sitä tässä nyt. Mietin sitä luontaista halua ja taipumusta mikä ihmisellä on empiirisesti tutkia ympäristöään lapsesta asti. Pikkulapsi vie kaiken suuhunsa. Vähän isompia lapsia joutuu kaupoissa liikkuessa kieltämään että eivät koske tavaroihin.

Ne tuttavani jotka ovat museovartijoita, saavat nähdä työssään juuri tuon koskettelevan puolen ihmisistä. Museovalvojan työhön kuuluu taideteosten vartioiminen. Käytännössä se menee niin että on pidettävä silmällä ettei teoksiin kosketa. Vanhat taulut voivat vahingoittua sormeilusta eikä ole mikään pikkujuttu jos sadat sormet hipelöivät pintoja päivittäin.

Käytännössä vartijan työ on sitä että joutuu sanomaan "Älkää koskeko". Reaktio on usein huono. Ketään ei saisi kieltää eikä määräillä.

Toinen juttu mikä kuuluu vartijan työhön on pyytää että reput jätetään vaatesäilytykseen, koska kääntyilemällä ympäriinsä repun kanssa voi saada suurtakin vahinkoa aikaan. Tuostakin joutuu yleisön kanssa kiistelemään ja vänkäämään. Eräs vartijatuttuni kertoi homman menneen niin pahasti hermoihin että hänelle tuli halu alkaa bussissa kailottaa: "Reput pois ettei tule vahinkoa".

Kai meistä monella on jotain työperäistä häiriökäyttäytymistä tai virkaintoisuudelta vaikuttavaa käyttäytymistä. Huh. Meillä opettajilla on varmaan taipumusta opettaa vapaa-aikanakin, tai jakaa puheenvuoroja seurueen hiljaisimmille.

Oletko huomannut itsessäsi mitään "ammattitautia"?
.

11 comments:

  1. Joskus pitkän koodailusession jälkeen olen oikeassa elämässä miettinyt tekemisiäni hetken tyyliin "if (antti == nälkäinen) goToKauppa();"

    Tämä voisi mennä ehkä tuollaisen ammattitaudin piikkiin osin. :)

    ReplyDelete
  2. Vaikken vielä valmistunut olekaan, on silti kääntäjätaudin oireet jo olemassa.

    Kielipoliisi-vaihde on tosi vaikea saada off-asentoon mitä tahansa lukiessa. Hömppälehdet, opastekyltit, kauhean usein löytyy jotain urputettavaa kieliopista tai -asusta.

    TV/DVD/elokuvatekstitysten (oma "erikoisalani" jo graduaiheen ansiosta) suhteen olen jo luopunut toivosta. Silmä kovana tarkkaan paitsi kielellisiä, myös teknisiä yksityiskohtia. Onpa huonosti jaoteltu tuo repliikki! Miksi se on katkaissut rivin tuosta kohtaa? Ja mikä tuokin sana kuvittelee olevansa?

    ReplyDelete
  3. Antti,

    Tajuan mitä tarkoitat! Hyvä esimerkki :)

    Duussi,

    Kääntäjätautihan se minuakin on aina vaivannut lukemattomissa eri muodoissaan. Nuorempana varmaan ärsyynnyin ja urputinkin, myöhemmin ammattitauti muutti muotoaan, ja observoin vain kiinnostuneena tai en välittänyt. Se on tolkuttoman rasittavaa jos ottaa ongelmaa vääristä tai vaillinaisista käännöksistä, kun niitä on joka puolella. Harmittelu vie ihmisen positiivisesta energiasta ison haukkauksen eikä pysty olemaan luova jos antaa periksi ärsyyntymiselle. Energia menee väärään kohteeseen. Täytyypä taas joku kerta postailla aiheesta "energia menee väärään kohteeseen ellemme ole tarkkoina". Se on lempiaiheitani.

    Tosi hyvä esimerkki ammattitaudista tuo tarjoamasi "kääntäjätauti". Kiitos, merci. Näkemiin, au revoir:)

    A bientôt. Bis gleich.

    ReplyDelete
  4. Charlotta4:38 pm

    Hei,
    minullakin on varmasti ammattitautini, ehkä jotain samantapaista kuin Antilla, mutta ajateukseni takertuivat tuohon koskettelemiseen. Kas, kun minullakin on ilmeisesti silmät sormissa ja halu tunnustella näkemääni. Taidemuseoissa pystyn kyllä pitämään sormeni kurissa, mutta mieleeni juolahti, että mitä jos museoissa olisi aina kuhunkin tauluun liittyvää kosketeltavaa. Hämäläistä härkäteitä esittävän taulun edessä voisi olla tarjolla kiviä hipelöitäväksi, haaksirikkoa esittävän taulun edessä veden ja hiekan sileäksi hiomia puunkappaleita jne. Ohittaisivatkohan ihmiset sittenkin koskettelumateraalin ja pyrkisivät tauluille... :)

    ReplyDelete
  5. Charlotta,

    Ehdotuksesi tuntuu erittäin varteenotettavalta! Mutta mitä tapahtuu jos esineitten vieressä lukee "Saa koskea" eikä se enää ole luonnollista toimintaa? Meneekö maku, vai tuoko tietoinen koskettelu päinvastoin enemmän nautintoa?

    Kiasmassa oli kerran ruukuissa eri tuoksuja, joita oli tarkoituskin haistella, ihan luvalla. Minusta se oli karmea kokemus. Muutaman ruukun jälkeen nenäni oli täynnä ja turtunut. Joku tuoksu tuntui miellyttävältä, toinen epämiellyttävältä. Samaten osallistuin kerran makutestiin, silmät sidottuina piti maistella mitä annettiin ja sanoa mitä arveli sen olevan. Se oli harvinaisen epämiellyttävä kokemus. Ehkä olen liian herkkä, tai ehkä maut olivat yhteen sopimattomat. En muista muuta kuin että yäk.

    ReplyDelete
  6. Vaikka olen tehnyt siivoustöitä (rakennuksilla ja toimistossa) vain vähän aikaa, se ammattitauti kyllä puhkeaa edelleen, varsinkin kun käyn äitini luona. Hän on nimittäin ollut aina immuuni ko. taudille!
    Varsinaisesta ammatistani on edelleen akuutisti oireilevana kirjojen oikominen ja taputtelu kirjahyllyssä, ja sormieni kärkinivelet ovat painavien sanojen mättämisestä kuluneet rikki. Mutta ei ammattitaudit siihen lopu. Terapeutin vikojakin minusta löytyy, huomaan silloin tällöin pohtivani ollako vai eikö olla terapeuttina. Kokkina ja keittäjänä keittiössäni ei taida mennä ainuttakaan keitosta tai paistosta ettenkö polttaisi jotakin kohtaa käsistäni...Eikä tässä kaikki, mutta jääköön loput toiseen kertaan :)

    ReplyDelete
  7. voi ketturukka, yksikorvainen.

    Kreikassa toukokuussa ihmettelimme, kuinka ikoneita, kynttilöitä, kynttilänjalkoja, tekstiilejä yms. kirkkoon kuuluvaa esineistöä Kreikalle tyypilliset pikkukirkot olivat täynnään - eikä vandalismista näkynyt jälkeäkään.

    jos Suomessa olisi kirkot auki, niin kaikki irti lähtevä varastettaisiin? se ajatus tuli väistämättä mieleen. ero kansanluonteessa?

    ( kielipoliisi, joka tosin itsekin lipsuu säännöissä. ja nyppii kasveista kuivia lehtiä ja kastelee niitä. )

    ReplyDelete
  8. Ammateista en tiedä, kun ainakin toistaiseksi olen niiden ulkopuolella, mutta jotain samanlaista kyllä tunnistan itsessäni. Minähän olen se hyvää tarkoittava ja yhteisöä kasassa pitävä voima, joka tarkoitustensa ylläpitämiseksi menee huomauttelemaan nuorisolle jatkuvasti yhtä sun toista. Pääasiassa hätävarjelun liioittelua. Mutta muutaman kerran olen saanut ihan kiitollistakin palautetta siitä, kun pysäyttelin juttuja jotka olivat menossa överiksi. Vaan silti taidan olla se naapurin "vanha, likainen mies".
    Kettuja tosiaan näkee, mutta laihoja. Yksi juoksi yli kentän, kun oltiin petankkia heittelemässä ...

    ReplyDelete
  9. Leonoora,

    Intouduin vielä lisää kirjoittelemaan ammattitaudeista:)

    Miss Foxy,

    Ajattelen luonnollisesti aina sinua kettujen yhteydessä. Kiinnostava tuo Kreikka-esimerkki... Uskonnollisuus on siellä erilaista kuin meillä. Saattaisiko olla niin että ei uskalleta varastaa, vai onko niin syvään juurtunut kunnioitus kirkkoa kohtaan?

    Vim,

    Onneksi olkoon kun pidät nuorisostamme huolta, tai yhteisön hyvinvoinnista. Suurin osa ei tohdi "sekaantua". Olen saanut nenilleni yrittäessäni estää naapuruston lapsia pelaamasta palloa kadulla. Tuli ikävä yllätys kun kävi ilmi että kahden pojan isä oli itse totuttanut pojat pelaamaan jalkapalloa kadulla. Siihen vaan kannettiin maali ja isä oli mukana. Välillä juostiin pallon perässä meidän kukkapenkeissä ja minua nimiteltiin poliisiksi ja että kyttäsin lapsia... Eipä ole kovasti kiitelty kun lapsia yritän suojella.

    ReplyDelete
  10. Anonymous1:49 am

    Good afternoon many have machines which not insuranced,
    you have a unique opportunity only today to receive insurance the machine free of charge
    auto insurance
    auto insurance
    cars insurance
    cars insurance
    texas car insurance
    texas car insurance
    car insurance quotes
    car insurance quotes
    car insurance policy
    car insurance policy
    xanax
    phentermine
    buy tramadol

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)