Tuesday, August 01, 2006

KUKA MINUN AIVOJANI PYÖRITTÄÄ?

.

Jos soittaa oikein kauan viulua, jääköhän niska tuohon asentoon?

August. Août. Opetustyö alkaa taas tänään, ja syksyn suunnittelu. Monet kaverini palasivat eilen töihin loman jälkeen, mutta Elina on vielä parin viikon lomalla Pariisissa. Aila puolestaan lensi lauantaina Pariisista Suomeen parin viikon lomalle. Tapaan hänet perjantaina. Pitämättömiä lomiakin joillakin on vielä.

Pääsevätkö ihmiset lomalla irti työasioista?

Muistelin eilisessä kirjoituksessa tuttujen museovartijoiden ammattitautia, kun menee ihmisten vahtiminen niin veriin että pitää vielä bussissakin kytätä että kukaan ei sohi repullaan taideteoksia kumoon, vaikka työpäivä on jo ohi, ja vartija on kotimatkalla.

Kyselin eilisen lastuni lopussa onko muilla vastaavia oireita. Antti kertoi jatkavansa koodausta arkisiinkin ajatuksiinsa, eikä Duussi ei pysty irrottamaan kääntäjäminästään vaan harrastaa kielenhuoltoa kaikkialla mihin kieleen törmää. Virheet pistävät silmään ja korvaan ja ärsyttävät.

Heh, millaistahan olisi odottaa bussia Ateneumin edessä jos samalle pysäkille osuisi museovalvoja ja kielipoliisi? Olisi siinä kova kuri. Sitten vielä siviilissä oleva siivooja, joka ei voisi lopettaa siivoomista, vaan pyytäisi jengiä nousemaan penkiltä että voi pyyhkiä sen.

Minulle käy joskus ammatin seurauksena niin että alan automaattisesti kääntää joko omaa puhettani tai jonkun toisen puhetta sille kielelle mitä on juuri sattunut tulvimaan aivoihini, esimerkiksi Italian aamu-TV:stä. Mieheni kysyy minulta: Moneltako oppilaasi tulee? ja minulta kuluu muutama sekunti ennen kuin vastaan, koska ajatuskuplaan pyörähtää ensin sama kysymys käännettynä italiaksi: A che ora viene lo studente? Vasta sen jälkeen havahdun vastaamaan (kaksikielisesti): “Alle otto. Kahdeksalta.”

On se hurjaa kun ei hallitse omia aivojaan. Sinne tunkee kaikenlaista.

Pitikö tuo Hitchcockin elokuvakin katsoa? Mies joka tiesi liikaa, James Stewart ja Doris Day. Kuuluisassa kohtauksessa Doris soitti pianoa ja lauloi 16 ylimääräistä säkeistöä ekstrakovaa jotta kidnapattu poikansa kuulisi sen. Sen jälkeen pollajukeboxi veivasi päässäni olan takaa “Que sera, sera, whatever will be, will beee...” Lopun iltaa. Puuh.

Pelasin pokeria kavereitten kanssa koko yön. Aamiaispöydässä sitten silmät ristissä levitin paahtoleivät viuhkaksi ja kysyin: “Kuka jakoi näin surkeat paahtoleivät?”

(No joo, tuo olisi VOINUT tapahtua...)
.

2 comments:

  1. Hehhee! Itselläni pyörii välillä koko illan päässä venäjän kieli jonkin kiihkeärytmisen työpäivän päätteeksi. Kun on koko päivän seurustellut ummikkovenäläisen työparin kanssa, hokee kotonakin vielä tak-tak (noniin - suom.huom.) Välillä näen venäjänkielisiä uniakin.

    ReplyDelete
  2. Iik, jos näkisin venäjänkielisen unen, tarvitsisin siihen tekstityksen muulla kielellä. Painajaisessa teksti tulisi kai romanian tai kiinan kielellä :D

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)