Wednesday, August 23, 2006

AIKATAULUT ASKARRUTTAVAT

.


Oppituntien aikatauluja laatiessani kääntelen taas kerran mielessäni ihmisten täsmällisyyttä versus epä-. En moiti enkä kehu, totean vain että työssäni tapaan myöhästelijöitä samoin kuin yksityiselämässä. Pyrin parhaani mukaan mukautumaan ja säätelemään omat aikatauluni ottaen huomioon erilaiset todennäköisyydet. Koulutusalalla on oltava lukujärjestys. Kokemuksesta voi kertoa että äärimmäisen harvoin olen saanut opettaa ryhmiä, joista kukaan ei myöhästy eikä ole poissa. Sekä Ateneumin taidemuseossa että VTT:llä minulla on ollut harvinainen ilo opettaa kummassakin noin 10 hengen ryhmää ilman mitään poissaoloja kokonaisen lukukauden aikana. Ateneumissa jopa usean vuoden ajan.

Ehdin vielä kirjailla pari sanaa, koska keskiviikkoaamun yksityisoppilas myöhästyy aina...

Aikataulun tekemisestä: Jätän yleensä aina aikaa kumpaankin päähän oppituntia, jotta on aikaa rauhassa valmistautua etukäteen ja tunnin jälkeen tehdä merkintöjä seuraavaa viikkoa varten plus tietenkin suunnata ajatukset seuraavaan oppilaaseen, jos on tulossa. Tässä yhteydessä vaivaan päätäni sillä muistolla kun kävin fysioterapeutilla ja aikani alkoi aina tasan edellisen asiakkaan ajan perään. Siis jos edellisen aika oli 8.15 - 9.00, minun alkoi kello 9.00. Ajastani kului aina pois hiukan koska ei se edellinen tasan yhdeksältä poistunut. Seuraava asiakas oli buukattu heti sekunnilleen minun aikani jälkeen.

Voi olla että tuo toimii jotenkin fysioterapeutin manuaalisessa ammatissa hänelle itselleen, mutta opettajan ammatissa minulle olisi mahdotonta suunnata ajatukseni ja mielenkiintoni heti samalla sekunnilla seuraavalle opiskelijalle tai ryhmälle. Täytyyhän minun vaihtaa paperitkin, käydä juomassa jne. jne. jotta olisin taas virkeä ja vireä.

Ja sitten ihan tosi hei - miten muka on niin vaikeaa tulla tunnille jos se alkaa aina samaan aikaan? Samat ihmiset myöhästyvät aina. Mikä ihme siinä muka on vaikeaa??? Enkä todellakaan tarkoita oikeita laillisia esteitä kuten liikenneruuhka tai työpuhelu.

Vuonna 1991 myöhästyin kerran oppitunnilta. Pari oppilasta oli vihaisia. Syystäkin. Kurssilaisilla on oikeus odottaa että tunnit hoidetaan täsmällisesti. Opettajan myöhästyminen haittaa tahtia moninkertaisesti enemmän kuin osallistujien. Älköön kukaan silti hetkeäkään luulko että opiskelijan myöhästyminen ei haittaisi. Se haittaa häntä itseään, muita ryhmäläisiä ja opettajaa.
.

2 comments:

  1. Kyseessä on kai erilainen suhde aikaan. Jotkut ovat aina niitä myöhästelijöitä ja jotkut ovat aina ajoissa. Itse kuulun ensimmäiseen kastiin. Molemmissa on tietysti hyvät puolensa. Minulla on hankaluuksia muutaman tarkan ystäväni kanssa, koska en ota aikoja niin täsmälleen. He taas saattavat valmistautua uuteen tilanteeseen jo pitkän aikaa ennen, ja heitä harmittaa jos en olekkaan paikalla täsmällisesti. Myöhästelijöiden kanssa tapaamiset sujuvat paremmin, kun tätä ristiriitaa ei tule. Molemmat tietävät, että aikataulut ovat suuntaa-antavia. Samalla tavalla luultavasti täsmällisten henkilöiden tapaaminen sujuu tanssinomaisesti.

    Ehkä kyse on siitä, että jos jollain on todella tarkat suunnitelmat ja aikataulut, niin ne sotkeutuvat myöhästelystä. Itse taas en suunnittele ajankäyttöä niin tarkkaan, saatan matkalla tapaamispaikalle jäädä tuijottamaan jotain ihastuttavaa maisemaa tai käydä hetken mielijohteessa ostamassa kaupasta leivän tms. Minua myös ahdistaa suuresti ajatus tarkasta kellon mukaan elämisestä, vaikka osalle ihmisistä se ei tunnu tuottavan mitään ongelmia!

    ReplyDelete
  2. Nyt kun olen eläkkeellä, olen opetellut "pois kellosta", mikä oli ensin vaikeaa. Mutta, kun työssä ymmärsin, että myöhästymällä haaskaan muiden ihmisten aikaa, olin täsmällinen.
    Tölläilen kyllä kukkasia, kun en haaskaa kenenkään aikaa. Itse harmistun, jos joku sama ihminen on aina myöhässä tapaamisissamme. Tuntuu, ettei hän arvosta minua, vaikka asia voi olla vain kehno organisointi.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)