Thursday, September 14, 2006

MUISTIKUVAT KUIN VALOKUVAT

.
Kuljin katua pitkin,
ja itkin
kun muistin
tiellä vieressä yhden kuistin
nähneeni surullisen siilipitsan,
lituskana.

Paha malli,
älä sitä itsellesi salli.

Älä varastoi pahoja muistoja
kulkiessani pitkin puistoja,
katuja,
vaan mieti satuja,
eilisiä kokkareita,
mukavia bloggareita,
Elsaa, Elinaa, Eijaa
kun lennätimme leijaa.

Vanhuuden muistot tehdään jo nyt
Enkö sen aina tiennyt?
Vanhana katselen mielikuvia
joista saan huvia.

RUNOTORSTAI
.

10 comments:

  1. Opetusruno olematta tylsä ja opettavainen: " Älä varastoi pahoja muistoja". "Vanhuuden muistot tehdään jo nyt" - mutta voimmeko vaikuttaa muiston syntyyn? Runostasi poistaisin yhden turhan sanan: lituskana.

    ReplyDelete
  2. Jokainen tuollainen neuvo on arvokas aloittelevalle runoilijalle, enkä halua sitä vastustaa, mutta toisaalta runon sanoman kannalta siinä on se puoli että ihminen jää tuohon kurjaan siilimuistoon rypemään, eikä ohita sitä nopeasti. Siinä mielessä voisi oikeastaan lisätä littanaa ja lituskaa enemmänkin siilipizzan mausteeksi. Joku lausuntaa osaava lukisi tuon kohdan surkutellen ja laahaten ennen kuin muuttaisi äänensävyn reippaaksi ja nopeatempoisemmaksi.

    Pitäisiköhän Runotorstain ja Valokuvatorstain lisäksi perustaa lausuntablogi, jossa saisimme nähdä ja kuulla omat tekeleemme tulkittuina?

    PS Sillistähän tuli kanaa - litus -kana :D

    Kiitos taas, Tui! Nyt tiedän ja tajuan että minun genreni ovat opetusrunot ja nonsense. (Eli posketon höpinä.) Mitähän lajia ne riimirunoni edustaisivat?

    Vastatakseni kysymykseesi siitä että voimmeko vaikuttaa muiston syntyyn, vastaan että voimme todella paljon vaikuttaa siihen missä muodossa muiston selitämme itsellemme, millä mielellä ja kuinka usein siihen palaamme jne. Vakavasti masentuneilla ihmisillä on tapana pyörittää samoja juttuja päässään uudelleen ja uudelleen pessimistisellä ja toivottomalla tavalla. Kun ihmisellä on iso määrä muistoja, itsehän hän enimmäkseen valitsee mitä niistä ajattelee. Kuljin eilen sellaisen paikan ohi jossa kerran näin kuolleen siilin tiellä, ja siinä yhteydessä mietin juuri sitä miten ihminen itse pysyy jossain ajatuksessa tai siirtyy eteenpäin.

    ReplyDelete
  3. Minusta jo ajatus siilipizzasta on surullinen ja peruspizzahan nyt oletusarvoisesti on littana.

    Runosi osaltaan kirvoitti lastun blogiini, kiitos inspiksestä :)

    Lausuntablogi taitaisi vaatia aikamoista pokkaa. Tai sitten pitäisi järjestää Runotorstai-blogimiitti, jossa osallistujat voisivat lausua runojaan.

    ReplyDelete
  4. "Opettavainen" tuli minullekin mieleen (ja miksikä ei voisi olla opettavainen), mutta kepeä. Torjuntaa meillä on ja horjuntaa. Siili tapahtui joskus, ja yhä muistat sen, vaikket kylläkään ole vellonut aiheessa. Mutta jotkut muistot ovat niin voimakkaita, ettei niitä pyyhkäistä pois. Vaipuvat ne kuitenkin muistojen suureen joukkoon, jos olet aktiivinen henkilö. Ja hauskat muistot jäävät päällimmäisiksi, joten neuvosi on tosi hyvä.

    ReplyDelete
  5. Joskus valitettavasti muistot ikävistä tapahtumista jäävät jäytämään piilotajuntaan, jos surutyötä ei ole käyty läpi pohjiaan myöten vaan työnnetty syrjään jonnekin alitajuntaan, koska ne ovat tehneet liian kipeää. Mutta uusien vastoinkäymisten kohdatessa ne saattavat pulpahtaa esiin odottamattomalla voimalla.

    En tällä tarkoita suinkaan
    ikävissä muistoissa turhaa rypemistä, vaan kyllä se tuska on käytävä läpi. Ja se jos mikään vahvistaa.
    Tiedän kokemuksesta.

    Sorry, tästä tulikin tällainen kommenttien kommentti.

    ReplyDelete
  6. Runostasi jäi mukava olo. Kiitos.

    Omat postaukseni ovat toistaiseksi jäissä. Olin viikon Kreikassa opintomatkalla ja kuvasaaliista olisi saatava jonkinlainen esitys aikaiseksi. Aikani menee nyt siinä.

    Kävin lukemassa WD-aakkosjuttusi. Pidin siitäkin.

    ReplyDelete
  7. This comment has been removed by a blog administrator.

    ReplyDelete
  8. Minustakin olisi mukava muistaa vanhana se siilipitsa.

    Osaisitkos laulaa tämän runon?

    ReplyDelete
  9. Kanapizza: http://www.poltsamaafelix.ee/retseptid/kanapizza.html
    ja...
    kaakatusta:
    http://www.ulapland.fi/home/conpollo/

    ReplyDelete
  10. Valtavan paljon uusia puolia aukeaa mietittäviksi kun lukee eri ihmisten tänne tuomia kommentteja. Tuin lastu kannattaa ehdottomasti lukea, vieläpä moneen kertaan. Siis blogi TUUMAILUA. Olen iloinen että tällä kertaa ehdin heti mukaan Runotorstain uuteen aiheeseen. Aihetta "Muistot" voi nyt käännellä päiväkausia mielessään jos haluaa ja ehtii.

    Heh, pizza on litteä ja sen kuuluu olla litteä. Siili taas ei sitä yleensä ole. Amerikan englannin "road kill" ja "road pizza" kertovat autoilun yhdestä huonosta ulottuvuudesta. Jos oman perheen lemmikki on joutunut yliajetuksi, pääsemme lähelle aihetta, jonka Paperivuorineuvos toi tietoisuuteen. Surutyön välttämättömyys. Suru ei poistu itsestään. Otan taas Amerikan englannista termin avuksi; closure. Hautajaiset lemmikille voi tuoda lapselle sopivan "closuren" kuolemaan. Ihmisten kuolemaan tarvitaan jo ehkä ammattiapua.

    Yksi hieno juttu mikä mieleeni tuli jälkikäteen, on se että ihmismielellä on arvokkaita keinoja pitää tasapainoa ja mielenterveyttä yllä. Esimerkiksi huumori voi auttaa suuresti järkyttävässä asiassa. Ajatus "siilipizzasta" tasaa järkytystä. Ei missään tapauksessa ole tarkoitus halventaa siilivainaata. Vakavasti sairaat ihmiset voivat keskenään harjoittaa hirtehishuumoria, joka tuo heille yhteenkuuluvuudentunnetta, ja helpottaa pelkoa. Ulkopuolisen olisi epäkunnioittavaa mennä huulenheittoon mukaan. Syöpäsairas voi itse vitsailla taudistaan, mutta olisi kammottavaa jos terve heittäisi hänelle vitsin.

    Ihmisen elämäntaidot ovat paljolti kiinni hänen omista ajatusprosesseistaan. Ei ole lainkaan yhdentekevää mitä ajattelemme, mitä muistelemme, millä tavalla muistot käsittelemme. Sanotaan että aika kultaa muistot. Ei kai se aika sitä tee, ellemme me itse. Joku voi suorastaan tarrautua pahaan tai surulliseen muistoon. Toinen voi tehdä sen virheen että ei käsittele järkyttävää muistoa pois, vaan yrittää tukahduttaa sen.

    Muisti on meille annettu. Käyttäkäämme sitä hyvin!

    Minun piti sanoa vielä jotakin muutakin, mutta en nyt muista mitä...

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)