The moon was full last night. -14 degrees Centigrade. Täysikuu loisti taivaalla (missäs muualla?) kun juhlien jälkeen annoimme Charlottalle kyydin ja siinä yhteydessä saatoimme taivaankappaletta ihailla. What a treat to be able to look at something that magnificent. So far and yet so near. Juhlissa olimme jo kuun nähneet ikkunasta, kun Kyllikki huusi kaikki katsomaan yllättävää ilotulitusta Kaivopuistossa. Fireworks for a few seconds. Fuegos artifícios y la luna llena.
Riemukasta kielten sekamelskaa, iloa, naurua, hiukan salsaakin. Suomi, englanti, ranska ja tällä kertaa varsinkin espanja näkyi puhekuplissa monien päiden päällä. Minulla oli monta puhekuplaa kerralla.
Ehkä kaikkein hauskin, etten sanoisi hillittömän hauska ohjelmanumero seurasi kun ihmiset alkoivat kertoilla omista erehdyksistään vierailla kielillä asioidessaan.
Muutamia helmiä:
Ystävämme Jorge, joka puhuu suomea erittäin hyvin, oli kerran puhunut haudatusta teestä kun tarkoitti haudutettua.
Argentiinalainen Kaisa kyseli sormustaan jonka arveli unohtaneensa tiettyyn paikkaan: "Anteeksi, olenko jättänyt tänne sormiani?"
En muista kuka, mutta joku oli tarkoittanut sanoa: "Olen pahoillani." mutta sanoikin "Olen paholainen!"
Voi pahus että meillä oli hauskaa! TV-sarjassa The 70's Show nuoret istuvat sen yhden nuoren kodin kellarikerroksessa, Eric Forman's basement, polttavat marijuanaa ja nauravat älyttömästi ihan kaikelle. Me olimme eilen täsmälleen kuin he paitsi että emme olleet poltelleet emmekä dokanneet itsejämme sellaisiksi. Elämä on paras huume ja hyvät kaverit. Vanha suomalainen sanonta "ilo ilman viinaa on teeskentelyä" ei päde meidän jengissä. Me nauroimme koska meillä oli niin ihanaa yhdessä, ja sitä paitsi jutut olivat hyviä, kuten tuo "Olen paholainen."
What fun we had! Peter told an excellent blonde joke about the blonde who was offered a job painting somebody's porch and she went and painted their car because she understood Porshe. The punchline: "And bytheway. It wasn't a Porshe. It was a Ferrari." We all laughed our heads off, regardless whether we had heard it before or not. Then Jorge told the one about a blonde driver who gave a mirror to the police officer who asked for her ID, because the mirror had her picture in it. Again we laughed. Not at the same time, though. The people who didn't understand English had to wait for the Finnish translation. Then we all laughed at that. And of course Peter and Roger didn't laugh at things told in Finnish before they got the same in English... And so it went on. And I loved it!
Ihme että jengin argentiinalainen ja meksikolainen eivät olleet kuulleet "my name is Pablo" -juttua. No saivatpa isot naurut kun esitin meksikoaksentilla "My name is Pablo and I kill people for money. But you are my friend and I kill you for nothing!"
Ruuat olivat maukkaita, Jorgen tekemät espanjalaiset perunatortillat, Charlottan tuomat pakastetut mansikkakermakakut, omenat Kyllikin puusta, vesimelonit, hunajamelonit, Peterin tuoma leipä, and so on and so forth... Yummy!
Nyt alan lähetellä uusille tutuilleni ja vanhoille ystäville kuvia eilisestä. Kertoilen varmaankin lisää myöhemmin :)
.
No niin! Taas lähti päivä iloisesti hymyillen käyntiin. Mukavaa pakkaspäivää!!
VastaaPoistaOlipa hauskat juhlat, kiitos kun sai blogin välityksellä mukana!
VastaaPoistaHymyäpä hyvnkin kun te tulitte ilahduttamaan.
VastaaPoistaTuollaisten kivojen kokoontumisten muistolle hymyillen menee monta päivää. Niistä saisi kirjan verran kirjoitetuksi jos jaksaisi kaiken merkitä muistiin.