VIESTINTÄÄ BUSSISSA

.


Hyvä palata normaaliin päiväjärjestykseen viimeaikaisten menojen jälkeen. Sekä Stockan kutsuvierastilaisuutta että tiistai-illan James Bond-leffaa seurasi työpäivä enkö voi väittää olleeni teräkunnossa. Tänä aamuna tuntui hyvältä ja oikealta herätä neljältä, lähettää nettitehtävän ratkaisut kurssilaisille, vastailla rauhassa meileihin, käydä blogeissa ja toimitella muita mukavia omia aamurutiineja.

Tiistaina menin bussilla keskustaan. Olen tavallisesti ajoissa joka paikassa, mutta bussi tulikin niin äkkiä että jouduin juoksemaan jotta siihen ehdin. Kuljettaja istui ihmeellisessä rennossa asennossa kuin olisi valahtamaisillaan lattialle. Yksi muotisanonta joka tosissaan nyppii minua on "Hänen asentonsa viestitti että..." Mistä hitosta minä tiedän mitä se viestitti? Selkäkipua? Pahuksen raskas ammatti, sen tiedän.

Tuohon minua ärsyttävään sanontaan on tapana liittää joku oma oletus siitä mistä on kyse, mutta esittää asia kuin faktana. "Kuskin asento viestitti hänen äärimmäistä kyllästyneisyyttään ammattiinsa ja kaikkiin matkustajiin." Sehän on pahimmillaan mustamaalausta, syyttelyä, hitonmoista herjausta. Kertoo kyllä toisinaan melko lailla siitä joka sen lausunnon antaa. Jos vaikka nyt väittäisin että "kuski siellä istui kyllästyneen näköisenä ja SELVÄSTI ajatteli että joo taas yksi joka ei ehdi kyytiin ajoissa" olisitteko samaa mieltä?

Meikätyttö hypähti bussiin, hymyili kuljettajalle ja sanoi: "Tulipas kyyti nopeasti! Taisin vahingossa ehtiä edelliseen vaikka tähtäsin seuraavaan."

Mitä mieltä olette? Viestittikö vastaukseni sitä että selittelin kun olin huolissani mitä kuljettaja minusta ajattelee?

Jos niin arvelette niin tokihan se silloin sitä viestitti. Tosin minä en sellaista viestiä pistänyt omasta lähettäjäpäästä lähtemään. Minulle käy toisinaan niin että ehdin jo edelliseen bussiin koska olen niin paljon etuajassa, ja siitä tuli hyvä puheenaihe. Tykkään usein sanoa pari sanaa myyjille, bussikuskeille, vahtimestareille, ihmisille joita tapaan.

Viestinnästä puheenollen, voi miten riemastuttavan huvittavan vastauksen sain kuljettajalta! Miten osaisin sen kuvailla? Se oli sanatonta viestintää jonka hän teki päällään ja kasvojen ilmeillä. Pää meni ensin hitaasti - hyvin hitaasti - hiukan alaspäin, sitten se nousi - myös hitaan harkitusti, ja tuli vihdoin hitaasti alas nyökkäyksenä. "Minä kuittaan. Asia selvä."

Ei ihme että ulkomaalaiset eivät ymmärrä suomalaisia. Emme me itsekään ymmärrä. Tai ymmärrämmehän me, mutta aika lailla eri tavoin. Minulle tuo kuljettaja viestitti hyväksyntää, mutta joku toinen asiakas olisi pitänyt häntä pöljänä.

Taas yksi elämyksellinen matka Helsingin bussissa 70V.

Toisessa blogissani ARKITERAPEUTTI KOPS olen kirjoitellut SITRUUNANAAMOISTA ja HAPPAMUUSASTEESTA BUSSEISSA. Kops haluaa myös ROKOTTEEN SYNKKIÄ LAULUJA VASTAAN.

Antakaa tämä päivän viestittää teille jotain oikein hauskaa!
.