Teen töitä kotona, kurssisuunnittelua, opetustyötä, valmistan oppimateriaalia. Katumelu hiukan häiritsee keskittymistä silloin tällöin.
Taas katutöitä meidän pienessä risteyksessä. Mitenkähän monta kertaa alfaltit on repäisty irti tässä asuessamme ja kaivettu reikä auki Kiinaan asti? Tasainen meteli ei kauheasti haittaa kirjoitus- tai opetustyötä mutta kyllä jylinä ja jyminä jotenkin silti ottaa aivoon ja selkärankaan. Kunhan tulee hiljaista osaan arvostaa työrauhaa uudella tavalla.
11 vuotta sitten omakotitaloon muuttaessamme kuvittelimme että kerrostaloasuminen häiriöt olivat takanapäin. Hah hah. Sallikaa minun nauraa. Hiljaisella omakotitaloalueella ollaan koettu ennalta arvaamattomia ilmiöitä. Kaikkien ympäristön talojen remontit, rakennus- ja kunnostustyöt, yöllisten koiranulkoiluttajien kovaääninen puhe makuuhuoneemme ikkunan alla, lehdenjakajan auton radio aamuyöstä, kirskuvaääniset lehtisilppurit, ruohonleikkuukoneet, paalutuskoneet, teini-ikäisten kaljaporukoitten "keskustelu" eli huuto yöllä, erinäisten naapureiden puutarhajuhlat. Ääni kantaa kauas kesäyössä ja hiljaisella alueella päivälläkin. Pitää olla hyvä huumori, suurpiirteinen luonne ja vankat hermot, jotta ei ala suotta häiriintyä elämisen äänistä ympäristössä. Yksi kaikken huvittavimpia ääniä mitä olen kuullut oli kerran kesällä läheisten paritalojen katolta, kun niitä rakennettiin. Rakennusmies kajautti toiselle ihan normaalilla puheäänellään naapurikorttelista, en tiedä mistä oli puhe: "MULUKKU MIKÄ MULUKKU!" Se jäi kaikumaan kesäpäivän ratoksi näille ilmanaloille, ja melkein kuulen sen vieläkin kun katson ikkunasta niiden talojen suuntaan.
.
Hiljaisuutta on vain puolentoista tunnin päässä, hämäläisen järven rannalla mökillä, jossa tähtitaivas on täydellinen ja hiljaisuus rikkumaton. Paitsi keväällä lintujen pesänrakennusaikaan. Mutta se konsertti on mielen lepoa ja iloa.
VastaaPoistaAsun tällä hetkellä kerrostalossa, jossa naapurin kanssa on vain yksi yhteinen, saunan seinä. Nerokas arkkitehti. Hiljaisuus on lähes rikkumaton. Terassi on yksi hiljainen lisähuone van Goghin tauluineen, mökkijärveltä poimittuine kaisloineen ja Pariisin kirppikseltä ostettuine puisine naamareineen. Helppoa, täyttä elämää. Sano.
Musiikki taytta paalla, autojen torvensoitot keskella yota, ei kovin hauskaa.
VastaaPoistaJoskus tekisi mieli olla aivan naapuritta, mutta korpeen en kuitenkaan halua muttaa.
Joten kestettava on, ja meteliinkin tottuu.
Minä koen melusaasteen välillä liiankin herkästi. Se ottaa kupoliin kun pitää myöhäiseen aikaa huutaa naapurin ikkunan alta kävellessä, ei mitään rotia! Kyllä mä vielä teinit ymmärrän mutta järkevät(?), selvin päin olevat aikuiset, ei perhana, joskus tekee mieli heittää kylmä vesisankko niskaan!
VastaaPoistaSivuaskel
VastaaPoistaMuistan useat kuvaukset mökiltäsi. Ne ovat olleet kivan rauhoittavia lukea syksymaanantaisin :) Hih, puinen naamari! Puunaamaan tottunut siivooja :D
HPY
Voi hitsi, muistan autojen torvet Italiassa. Il clacsón. Onkohan ranskalaisilla yhtä eloisia torvia?
Salka
Voin kuvitella tuon kylmän vesisangon!!! Sama mielihalu itselläni on joskus, hihihiii! :D Meillä on ollut kaikenkarvaisia naapureita elämän aikana. Joskus tuntuu että ei hämmästy enää mistään.