Poikkeustila kesti kauan, joulu, vuoden vaihtuminen, loppiainen, Runotorstain lomatauko, huoli sukulaisen sairaalassa olosta, töiden hidastuminen kaikkien joulutouhujen vuosi. Joulutouhuilla en tarkoita omiani vaan sitä että osa opiskelijoistani ja yhteyshenkilöistäni oli lomalla. Joku on tainnut jäädä sille tielleen kun ei vastaa meileihin, vaikka tammikuu on pitkällä.
Suihkuhuoneen lattialämmityksen pumppukin sanoi viikko pari sitten irti yhteistyösopimuksen. Alkoi tunnelma muistuttaa grönlantilaisen asumuksen ulkokuistia ja siitä avautuvia autioita maisemia. Runotorstain ensimmäinen kauan odotettu aihe olikin sattuvasti "Avara".
Suihkuhuone on taas lämmin. Osaamme arvostaa lämpöä uudella tavalla kun se oli viikon verran poissa. Siitä syystä kannatti kärsiä pientä epämukavuutta.
Aloitan maanantaina uuden englannin kielen netti + puhelinkurssin. Opintomuodosta tulee järjestyksessä toinen. Sitä edelsi pelkkä nettikurssi edellisenä keväänä ja syksynä. Koko ajan paranee. Ideoita syntyy sitä mukaa kun kurssi etenee. Perustehtävä toteutuu, toisin sanoen kurssilaiset oppivat englantia ja opiskelutekniikkaa. Pala palalta. Olemassa olevaa kielitaitoa vahvistaen ja uutta hankkien.
Positiivareitten aamumeileissä oli erittäin hyvä pikkutarina pari päivää sitten. Pistän sen tähän näkyviin.
"Mieheni harmitteli seurusteluaikana sitä, että
hän oli jäänyt vaille mahdollisuutta opiskella
englantia. Hyvänä englanninkielen osaajana
ehdotin hänelle, että opettaisin hänelle joka
päivä yhden uuden englanninkielisen sanan.
Hänen mielestään tahti olisi ollut liian hidas ja
hän arveli menevänsä kielikurssille - kunhan
sopiva aika ilmaantuisi.
Nyt siitä kun menimme naimisiin on kulunut
9785 päivää - lapset ovat lentäneet pesästä ja
mieheni harmittelee edelleen sitä, että hän ei
osaa englantia. Vähän kerrallaan -menetelmällä
hänellä olisi hallussaan 9785 sanaa ja luultavasti
myös joitakin lauseita."
-Annikka-
Kaikki meistä tietänevät tuon ihmisluontoon kuuluvan ilmiön. Kukapa meistä ei olisi samaan haksahtanut aina jossakin asiassa. Jälkiviisauden kirkkaassa valossa näkyy parhaiten.
.
Huomenta, Rita!
VastaaPoistaSaanko ehdottaa sinulle aihetta? Kirjoittaisitko kaiken mitä sinulle tulee mieleen sanasta RETORIIKKA?
Meillä on nyt tässä kuussa retoriikan- jakso tuolla taidekoulussa.
Tosi mielenkiintoista!
Voisin kyllä siitä itsekin kirjoittaa, mutta uskon, että sinä saat siitä tuoreen ja hauskan kirjoituksen. ;)
Tervehdys Heidihamo
VastaaPoistaJos nyt tältä istumalta pitäisi kirjoittaa muistiin kaikki mitä tulee mieleeni sanasta retoriikka, niin on todettava että ei tulee mieleen kuin sana puhetaito. Jaa, hetkinen, tuleepa mieleen myös retoriset kysymykset. Ties mitä vielä muistan kun pinnistän...
Hello, Rita! Hyvä pikkutarina. Kyllähän pienenpienin askelinkin voi päästä päämääräänsä, kunhan pitää sen päämäärän mielessään. Terkkuja, Charlotta PS. Onpa mukavaa olla blogisi ulottuvilla!
VastaaPoistaMinustakin on kivaa kun olet palannut sivistyksen eli tietokoneen ja blogien pariin:) Olen juuri menossa kirjakauppaan, joten meilailemisiin myöhemmin!
VastaaPoistaViimeisimmässä Tiede-lehdessä on artikkeli: Hylkää reitti, säilytä tavoite.
VastaaPoistaIhmisen on turhaa hankkia päänsärkyä hakkaamalla päätään sinnikkäästi puuhun ja pitämällä kiinni reitistä. Sen sijaan kiertoteiden käyttäminen on viisautta ja joskus jopa suorin tie tavoitteeseen.
Siis, jos ei ole tikka niin...
Pikkuliina
VastaaPoistaNoista reittiasioista paasaan joskus kurssilaisilleni. Tavoitteeseen pääsee yhtä tai useampaa reittiä, mutta jotkut reitit vievät metsään. Jos on opas eli kieltenopettaja käytettävissä, kannattaa kulkea hänen osoittamaansa suuntaan. Siinä säästä aikaa.