Bought a new strap for my wrist-watch today. Interestingly enough, it cost more than I paid for the watch 10 or so years ago.
Musta ei varsinaisesti ole minun värini joten en käytä kuvan kelloa yhtä usein kuin muita rannekellojani. Kello tarvitsi uuden hihnan ensimmäistä kertaa. Tänään hankkimani punosnahkainen hihna maksoi itse asiassa enemmän kuin mitä kellosta maksoin 10, tai ehkä 15 vuotta sitten.
Aika on suhteellinen käsite. Tavallaan sitä voi mitata, tavallaan ei. Blogikaveri Petja esitti toisessa blogissani (Arkiterapeutti Kops) lukemiseen liittyvän kysymyksen johon en pystyisi ajanmittauksellisesti vastaamaan. Hän kysyi tarvitsenko yhden kirjan lukemiseen enemmän kuin päivän... vai miten se kysymys olikaan muotoiltu? Aloin miettiä lukemistani.
Ajatellaanpa tätä kysymystä: MONTAKO KIRJAA VIIKOSSA/VUODESSA LUET?
Kysymys ei sovi minun lukutapoihini alkuunkaan. En halua ajatella lukemista määrällisenä tai ajallisena suorituksena. Olisi eri asia jos tenttiin pitäisi lukea tietyt teokset ja suorittaa ne, mutta omassa elämässäni lukeminen on jotain aivan muuta kuin suorittamista.
Draaman teoriaa lukiessani yliopistossa minulla oli urakkana lukea 50 näytelmää ja niiden kritiikkiä yhdessä viikossa lopputenttiin. Sain luetuksi vain 40, kävin tentissä ja suoritus oli sillä selvä. Merkintä tietoihini. Muistinko lukemastani paljon jälkikäteen? Jaa-a. En ainakaan kaikkea.
Minulla on aina useita kirjoja kesken. Saatan lukea yhtä tai kahta tiettyä teosta vähän joka päivä. Jotkut kirjat ovat kesken vuosia. Joitakin en lue koskaan loppuun. On toisia jotka luen uudelleen.
Lukeminen saa minussa aikaan ajattelua jonka hyödynnän työssä, vapaa-aikana tai kirjoittamisessani. Ellen keskeytä lukemista tietyssä kohdassa ja ala työstää sen synnyttämiä ajatuksia, ne häviävät. Jos esimerkiksi luen opetusoppia ja saan siitä idean opetuksen suunnitteluun, minun on mentävä kirjaamaan ideani jos haluan että saan sen vangituksi ja muistan jatkossa.
Valitettavasti OMNIA MEA MECUM PORTO (kaiken omani kannan mukanani) ei käytännössä toteudu. Ilman muistilappuja, ostoslistoja ynnä muuta itseni ulkopuolista olisi tottakai mukavaa ja vapaata olla, mutta toisaalta opetuksen kehittäminen on minulle tärkeää, joten kirjaan ajatukset muistiin.
Tällainenkin kysymys voisi olla: MONTAKO ITALIAN OPPIKIRJAA OLET LUKENUT KÄYMILLÄSI KURSSEILLA? SAITTEKO KIRJAN LOPPUUN KESÄÄN MENNESSÄ?
Eräs opettajatoverini opetti italiaa kielikoulussa. Siellä määrättiin että se ja kirja käydään läpi vuodessa, ja hän tuskaili kun ei millään tahtonut ehtiä. Eräs tuttavani puolestaan kertoili että hän kävi työkkärin espanjan kurssia ja opettaja alkoi kauheasti kiirehtiä ja vetää kirjan loppukappaleita läpi jotta he ehtivät kirjan loppuun. Uudet asiat käsiteltiin liian nopeasti ja pintapuolisesti. Opiskelijoita jäi pois kurssilta.
Onko tuossa järkeä? Mikä taika siinä muka on että kirja on saatava loppuun, kun ei ole kyse valtakunnallisista peruskoulun opetussuunnitelmista? Kuka h-tti sen määrää? Eipä ainakaan tule minua kukaan määräilemään. En tosin muiden tekemiä oppimateriaaleja juuri käytäkään. Mikä oppimateriaali sitten onkaan, ratkaisevaa on osaako oppilas sen mitä hänen tulee osata eikä se olemmeko käyneet materiaalin läpi.
Siis alkuperäinen kysymyksemme taisi olla TARVITSETKO YHDEN KIRJAN LUKEMISEEN ENEMMÄN KUIN PÄIVÄN?
En minä tuohon voi vastata. Riippuu siitä mikä kirja se on, tarvitsenko sen sisältöä johonkin, onko minulla aikaa lukea sitä kirjaa yhtäjaksoisesti, onko se suomeksi tai englanniksi joita luen nopeasti, vai saksaksi, jota luen hitaasti, onko ymmärrettävästi vai kapulakielellä kirjoitettu, pitääkö sisältöä sulatella... Onko se Wittgensteinin vai Agatha Christien kirjoittama? Tuhatsivuinen vai 50-sivuinen? Minkäkokoista printtiä?
Sitten toisaalta se kysymys ei kai ollutkaan kysymys. Vaan väitöslause. Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisten esittämistä kysymyksistä on oikeasti väitöslauseita.
Kaikenkaikkiaan voinemme todeta että minulta on mennyt puoli päivää lukea tuo Petjan esittämä kysymys ja vastailla siihen. Olen ilmeisen hidas lukemaan. Seuraava kysymys, kiitos :)
.
Vastaus on äärimmäisen helppo. Jos on tiiliskivi ja työpäivä, voi mennä pari päivää. Normaaleja kirjoja 1 päivässä, vähintään, siis työpäivänä. Viikonloppuna useita, en laske, voi katsastaa lokistani. Kirjaan sinne kaikki luetut, en lehtiä sentään. Ja luen kaikki loppuun, vaikka olisi s.....iä.... Niin että. Mutta edelleen Karlssonin Kielitieteen perusteet tenttikirjana oli parasta unilääkettä, 2 sivua ja zzzzzzzzzzzzZZZZZZZZZZzzzzzzzzzzz....
VastaaPoistaHups, unohdin mainita, että sikahienoja (!) kellonhihnoja saa siistä Lintumäen talossa (ent. siis) olevasta kello- ja korukaupasta, Örskinkujan päässä, melkein Kirkonkyläntiellä. Hinta ei päätä huimaa ja tilataan, jos sopivaa ei ole. Ainakin minä sain todella sopuhintaan punaista krokoa leveän nätin hihnan. Tosin olen tuttu kaupassa ,D Suositan kulmakunnan myyjiä!
VastaaPoistaPolgara, Ajattelin sinua kun kirjoittelin lastua, sekä paria muuta tuntemaani ihmistä jotka lukevat paljon ja nopeasti :)
VastaaPoistaKrokohihnat ovat mieleeni! Aina silloin tällöin ostan krokoa. Nyt poisheittämänikin oli (paitsi tosin muovia). Luulen että tiedän mitä liikettä tarkoitat. Löysin sieltä pitkän etsiskelyn päästä vihreän rannekelloni pari vuotta sitten. Matala rakennus, eiks?
Niin no, se on siinä Lintumäen kukkakaupan vieressä. Sitten on se Koru- ja kulta ihan isseksensä siellä vähän kauempana. Tämä on se pikkuliike siinä kukkakaupan ja Lintumäen kampaamon välissä! Harkitsin ensin kauniin vihreää krokoa, mutta sitten otin kirkkaan punaisen. Tilattiin mua varten toisesta liikkeestä eikä mitään lisämaksua, laitettiin vielä paikalleen ja kaikkea. Oikein kivaa väkeä. Tosin omistaja vaihtui vuoden vaihteessa!
VastaaPoistaKiitti virikkeistä, Polgara! Olen ehkä menossa ystäväni Charlottan kanssa pitkästä aikaa Malmia kiertelemään lähitulevaisuudessa. Pistetään nämäkin nähtävyydet korvan taakse :)
VastaaPoista