Monday, April 02, 2007

HUUMORIN KUKKA

.

Voidaanko huumorin kukkia istuttaa?

Aprillipäivä tuli ja meni. Tunnen aprillipilojen tapaisen keppostelun ja petkuttaminen itselleni vieraaksi. En onnistu näkemään huumoria siinä että vaimo soittaa miehen töistä kotiin sanoen että puita tuotiin pihaan ja ne kastuvat sateessa. Mies matkaa junalla ja bussilla ja potkulaudalla hirveän huolestuneena kahden tunnin kotimatkan eikä pihassa olekaan mitään. Hah hah, hauska pila. Anteeksi mutta en käsitä mitä hauskaa on a) pelottelussa b) huolestuttamisessa c) ajan tuhlauksessa d) siinä että elämänkumppani petkuttaa. Valistakaa ihmeessä jos minulta jäi joku kääntöpuoli havaitsematta.

Luonnollisesti voin kuvitella keksittävän loistavan aprillipilan josta kaikki oppivat ja iloitsevat. Miksi kukaan ei keksi ja kehitä sellaista? Vai onko kehittänyt? Millainen se olisi?

Ajatelkaa miten hauskaa ja elähdyttävää on nauraa kavereiden kanssa, työtovereiden kanssa kahvitauolla, perheen kanssa. Mitä jos siinä on naurun kohteena yksi ihminen? Huumorin pitäisi olla kivaa kaikille, ei ainoastaan niille jotka nauravat yhdelle. Onko se ihan varmasti aidosti hauskaa? Nauraako se ihminen mukana? Nauretaanko hänelle hänen selkänsä takana? Kiltisti vai pilkaten? Pahansuovasti vai hyväntahtoisesti?

Naurua voi käyttää hyvään tai pahaan. Itselle nauramisen taito on jaloa. Se taito on onnellista osata. Muutenkin huumori elämänasenteena kantaa pitkälle. Se on taito jota ehdottomasti kannattaisi opettaa, jalostaa, vaalia, suosia.

En osaa pääsääntöisesti pitää aprillipiloja, piilokameroita ja polttarikeppposia hauskoina kuin hyvin harvoin. Ehkä vika on itsessäni, mutta melkeinpä, sanoisinko viittä vaille ja sillä hilkulla, ne yhdistyvät mielessäni koulukiusaaminen ja vanhaan lapsenhärnäämisperinteeseen, joissa en tule koskaan näkemään mitään komiikkaa, ainoastaa tragediaa.

Oikein käytettynä huumori on elämän parhaita asioita. Ei se edes maksa mitään.
.

11 comments:

  1. Harva nauraa itselleen, mutta kuitenkin se on sita huumoria mika ei tee kenellekaan pahaa.

    ReplyDelete
  2. Salut HPY

    Eiköhän huumorin pitäisikin nimenomaan olla hyvää tekevää? Mikähän itse asiassa on huumorin sanakirjamääritelmä? Täytyypä tsekata ehtiessäni.

    ReplyDelete
  3. Polgara11:01 am

    Samaa mieltä aprillipiloista, ja vars. lapsille... Jäks, ei meillä vaan!

    ReplyDelete
  4. Itse lähdin ala-asteella yhtenä päivänä kouluun kantaen ämpärillistä vettä, kunnes vanhemmat tulivat portille että hei, se oli aprillia. Oli muka opettaja soittanut aamulla että pitäisi tuoda ämpärillinen vettä ja minä kilttinä ja tunnollisena uskoin.

    ReplyDelete
  5. Polgara, kiitti että komppaat lapsiasiassa. Suuntaudun aika voimakkaasti lastensuojeluun ja kunnolliseen kasvatukseen.

    A-R

    Voin vain arvella että vanhempasi uskoivat tekevänsä jotain hauskaa, mutta jos olisin ollut opettajasi ja huomannut mitä siinä on tekeillä, olisin tainnut tulla portille vauhdilla ja hulauttanut ämpärin sisällön heidän naamaansa :D Siinäpä olisi sitten pidetty parent-teacher kokouksia seuraavina viikkoina:)

    Muinoin oli tapana oikein aikuisten joukolla lähettää lapsi tuontapaiselle missiolle ja sitten naurettiin koko joukon voimalla. Toiminnan uskottiin vahvistavan itsetuntoa tms. Minunkin äitini uskoi härnäämisen ja karaisemisen tehoon. Niin no ei se kai ihme että en voi sietää aprillipiloja vielä tänäkään päivänä. Hah hah, siinähän se syy selvisi ihan ilman kallista terapiaa! Hah hah.

    ReplyDelete
  6. No, minä nyt muutenkin olen hyvin höynäytettävä persoona, ei tarvitse olla edes aprillipäivä niin blondi ku blondi ;) Ja kyllä sitä on taidettu antaa takaisinkin samalla mitalla, vaikken kyllä muista mitään aprillijäynää yhtä hyvin kuin tuon ämpärijutun :)

    ReplyDelete
  7. Minua ihan kouristaa nuo piilokamerajutut: en millään ymmärrä, miksi ja mitä ihmiset nauravat niissä. Jos minua höynäytetään, suutun niin, etten taatusti naura yhtään. Vielä vähemmän ymmärrän niitä, jotka nauravat sille, jota höynäytetään. Näen siinä vain vahingoniloa.

    Totta: kyllä sitä lapsena joutui kaikenlaisen kiusaamisen uhriksi ihan vain siksi, että oli itse vielä niin viaton.

    Muuten, näin aikuisena jokainen päivä on onnistunut, jos yhtään naurattaa sydämestä. Ne naurut eivät liity kylläkään koskaan em. kaltaisiin tapahtumiin, vaan on puhdasta iloa, joka virtaa vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Aina arvaamatta, kun vain sopivat energiakentät kohtaavat toisensa.

    ReplyDelete
  8. Piilokamerat ym. perustuvat ihmisen nöyryyttämiseen, eivätkä ne siksi ole hauskoja.

    ReplyDelete
  9. Tuo A-R:n vesiämpärijuttu onkin tosi hauska juttu jos tiedetään että kaikilla, hänellä itsellään eniten, oli kivaa. Sehän se ratkaiseva tekijä kai onkin että kenellekään ei jää paha maku suuhun.

    M, niin minuakin "kouristaa", se on kuvaava sana. Vaihdan heti kanavaa jos tulee piilokamera. Saisipa oikeassa elämässäkin vaihtaa kanavaa heti kun tietää että nyt tulee tilanne jonka haluan väistää :)

    Tuima, se nöyryyttäminen taitaa olla juuri se joka minua eniten hommassa kiusaa. Myös se että katselijat ovat jonkinmoisia tirkistelijöitä. Yäk.

    En muista suoralta kädeltä yhtäkään KIVAA tervehenkistä höynäytystä josta olisi jäänyt hyvä mieli.

    ReplyDelete
  10. Elämän tunnekirjo on laaja ja ilman naurua olisi kurja elää. Ihana tunne, kun nauru alkaa herätä ja kuplia sisällä!
    Aprillipilat ja muut kepposet ovat minulle outoja ja tuntuvat ilkeiltä, ei niillä ole mitään tekemistä huumorin kanssa. Onneksi en ole niihin törmännytkään.

    Huumori vaatii älyä ja henkistä kanttia!

    ReplyDelete
  11. Katriina

    Olen juuri lukemassa erilaisia tunneteorioita käsittelevää lukua yhdestä kirjasta. Ilo on yksi perustunteitamme. Sitä saisi olla lisääkin, mutta mahtavatkohan kepposet olla väärä tapa siihen pyrkiä?

    Tässäpä on kasvattajille ja kouluttajille tuumimista.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)