Monday, September 17, 2007

ELÄINELÄMYKSIÄ

.

What a sight for sore eyes the river was yesterday afternoon. However, this is on older picture. I didn't have my camera with me yesterday when a great big flock of wild ducks landed on the river. There were dozens of them. I'm sure you can imagine it.

Ajatelkaa mikä näky eilen kun kymmeniä sorsia pelmahti taivaalta ja laskeutui joen pinnalle, jotkut melko vauhdikkaasti. Kaksi niistä teki tyylikkään parilennon sovittaen räpylänsä etukenoon juuri ennen veteen osumista. Pysähdyin ohikulkiessani sorsia ihailemaan. Joen toisella puolella oleva pelto oli mustanaan lintuja. Kaipa sieltä löytyi syötävää, ehkä syyskylvöt? Lenkkeilevä nainen tuli paikalle ja pysähtyi kanssani puhelemaan erikoisesta näystä. Kerroin että olin jo aikaisemminkin katsellut edestakaisin lenteleviä monenlaisia lintumuodostelmia taivaalla. Upea lentoshow kun osuu kohdalle, pelkään että ylös katsellessani kompastun ja tupsahdan naamalleni.

Kannatti lähteä ylimääräiselle lenkille iltapäivällä. Aamulla olin jo tehnyt pienen kierroksen, mutta neljän kieppeissä hapen puute iski uudelleen. Puoliskoa en saanut mukaan koska hän katseli Formuloita. Soitin Päiville mutta hänellä oli liian tiukka aikataulu. Puhelimessa puhuessakin hän hääräili keittiössä. Kuulin paistinpannusssa kypsyvän ruuan sihinää. No eipä mitään. Persiankielistä musiikki ipodiin niin yhdistyi huvi ja hyöty. Vautsi miten jännä lenkki siitä sitten sukeutui. Sorsakokemus oli huippu, mutta muutakin sympaattista tapahtui. Eräs ystävällinen seurallinen valkoinen labrador ryntäsi tekemään tuttavuutta, mistä tuli hyvä mieli. Koiranulkoiluttajia oli runsaasti liikkeellä. Eräs nuori nainen puhui järkeä mäyräkoiralleen jonka kuono itsepintaisesti sojotti sen valitsemaan menosuuntaan vaikka nainen oli sitä viemässä toiselle taholle. Ihme kylläkin, pienen suostuttelun jälkeen mäyris lähti köpöttämään emäntänsä haluamaan suuntaan. Olen kuullut että mäyräkoirat ovat voimakastahtoista porukkaa, joten juttu olisi voinut päättyä toisinkin.

Vajaan tunnin kiekalta palatessani puolisko oli työntelemässä ruohonleikkuria pitkin pihaa eikä huomannut minua. Kuvitteli varmaan niitä formuloita ajavansa. Käväisin sisällä vaihtamassa vaatteita ja tein puutarhatöitä hetken aikaa ennen iltapalaa.

Pitkästä aikaa korkattiin viinipullo ja juotiin lasilliset ruuan kanssa.



Tommasi Viticoltori, Valpolicella 2001.

Yhtäaikaa sanoimme "Giuseppe Tommasi di Lampedusa" ja hymyilimme. Tuttu kirjailija italianopiskeluajoiltamme.

Ei, ei, ei italiaa nyt aivoihin. Täytyy valmistautua englannin oppilaaseen, joka soittaa puolen tunnin kuluttua, fra mezz'ora.

Arrivederci. Statemi bene. Ci vediamo piú tardi...
.

9 comments:

  1. In vino veritas!

    Ja terveyteen liittyen Raamatun Paavalin ohje nuorelle Timoteukselle:"Älä enää juo vain vettä,vaan käytä vähän viiniä vatsasi tähden ja usein uudistuvien vaivojesi tähden"

    nishto nje mozhet atjutshitj nas at ljubvi Bozhiej

    ReplyDelete
  2. In vino veritas, viinissä on totuus... Jeps. Se on varsinaista totuusseerumia kun tarpeeksi juo :)

    Tsiisus kuulemma muutti veden viiniksi kun jengi ei ollut ehtinyt käydä Kapernaumin Alkossa tms.

    nishto nje... Tuntuu slaavilaiselta, ja ikäänkuin siinä olisi joku kieltolause kyseessä. En jummarra yhtäkään slaavilaista kieltä. Onko paikalle tulkkia?

    ReplyDelete
  3. Me juustorakastajat saatiin muutama ihana juusto ja jaettiin pullo merlot-rypäleitä, tuoreita viikunoita, pakistalainen makea mango ja päärynä höystöksi.

    ReplyDelete
  4. Eläimistä puheenollen, paikallinen sääprofeetta, jo iäkäs nainen oli nähnyt alueellaan valkoisia oravia.
    Päätteli siitä, että talvi tulee lokakuun puolessa välissä. Ilmeisesti silloin saadaan lumipeitekin.
    Elähän mitään...tänä aamuna näin pihakuusessa mustan oravan.
    Ihan piti pyytää kaveria katsomaan.
    No, kenties sen turkki oli hieman sateesta märkä, mutta harvinaisen tummanruskea se oli. No hännässä oli hieman harmaata.
    Taitaa olla sääennustukset tosi paikallisia!

    Aah, Hannele on myös nautiskellut...tuoreita viikunoitakin nam!

    ReplyDelete
  5. Hannele ja Leonoora

    Tepä toitte erikoisia ja eksoottisia mielikuvia aamuuni! Ostamme joskus tuoreita viikunoita, tai semmoisia laatikkoon muoviin pakattuja, iranilaisesta liikkeestä. Hyviä, mutta huomattavan makeita.

    Olen nähnyt tänä vuonna poikkeuksellisen paljon oravia mutta oravanruskeita ne kaikki ovat olleet. Valkoinen ja tumma kuulostavat ihmeellisiltä.

    ReplyDelete
  6. Tiikerikissa! Lempikirjojani ja -elokuviani. Burt Lancaster viriilin vanhan ylimyksen roolissa pohdiskelemassa maailman muuttumista ympärillään. Vaimo kuten ajan naiset usein kuvataan: jäykkä, pölyinen, vaikertava mitättömyys, lapset samaa laatua isän mielestä. Tancredissa on elämää, samoin Angelicassa.

    ReplyDelete
  7. Rita, jos ovat makeita, eivät ole tuoreita viikunoita,
    tuoreet ostetaan yksitellen hedelmäkaupasta.

    ReplyDelete
  8. Katriina,

    IL GATTOPARDO, toden totta! Burt Lancaster on kautta aikojen ollut yksi suosikkinäyttelijöistäni. En olekaan ajatellut häntä aikoihin. Äs, harmistus että Il Gattopardoa ei löydy kirjahyllystämme.

    Hannele! Tuota juuri mietiskelin mielessäni että täytyy olla tuoreeempiakin versioita. Meidän maistamamme ovat siis tuoreen ja kuivatun välimuoto. Tuoreita emme ole koskaan kokeneet. Se nautinto on vielä edessä :) MUTTA, MUTTA... Nytpä mulle vasta välähti että minähän ajattelin TAATELEITA!!!

    Nyt pitää ajatella koko homma uusiksi :D

    ReplyDelete
  9. Helposti mullakin nuo sekaisin :)

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)