Osallistun RUNOTORSTAIHIN ja
VALOKUVATORSTAIHIN
Tekstihaasteen ideana on kirjoittaa runo annetun tekstilainauksen pohjalta, eli kirjoittakaa runo niiden ajatusten ja tunteiden perusteella mitä teksti teissä herättää. Valokuvatorstaissa kuvataan saman haastetekstin pohjalta. Ja tässä teksti:
"On olemassa kursiivinen melankolia"
(Säe Eino Santasen runosta 'Sisiliskoja kuin runonjalkoja', kokoelmasta Kuuntele, romantiikkaa, Tammi, 2002.)
YLÖS MELANKOLIASTA
Kahleiden kalina,
kaltereiden kolina
melankolia,
betoni, sementti,
ei minun elementti
ei helvetti
Hykerryttävä tyytyväisyys
typerryttävä onnellisuus
on minua
Nousen raskassoutuisuuden
melankolis-luterilaisuuden
yläpuolelle
alakulon aladobista
ylädobiin
iiiih... liitelen...ihanaa
Vaikka yrittäisit pistää mulle pallon jalkaan.
Pallo leijuu mukana.
.
21 kommenttia:
Hieno, erilainen idea toteuttaa haaste.
Ylös, ulos ja ylös ilmaan käy Ritan tie.
Hyvä! Miksi vajota melankolituuden suohon!
Sinä onnellinen!
Valloittavan positiivinen teksti. Ekan säkeistön äänteelliset tyylittelyt olivat kivoja ja ala-ylä-dobi suorastaan ihana. Liitely meni vähän yli kevytmielisyydessään, mutta loppu oli taas vastaanpanemattoman, voitonriemuisen myönteinen.
Syksyn synkkyys
tai hehkuvat varit.
Raskasta melankoliaa,
tai levon nautintoa.
Voimme vapaasti valita
joka alas- tai ylospain!
Positiivisuuskin voi heilahtaa melankolian puolelle. Lukija lukee sävyt niin kuin hänen elämänsä sillä hetkellä sanoo. Mutta tämä oli kyllä jo ylionnellista...
Ovatko kaikki jo sanoneet että tuo melankolis-luterilainen on huippu?!! Keksitkö tuon ihan ite justiinsa nyt, vai olenko jäänyt tähän asti hauskasta ilmauksesta paitsi?
Muuten, onkohan tuo samainen pallo, jota kuvasin maanantaina Gitantin parkkiksella? Tosin eilen Malmin yllä oli kolme kuumailmapalloa...niistäkin räpsin kuvia. Ehkä nähtiin samaa " kursiivista malankoliaa" :)
Kiitos kaikille palautteesta!
Jännää että Lachesis mainitsi liitelyn ylilyönnin; nimittäin vaikka runo on minua itseäni eikä - öh - runoilua, liitelyn kohdalla aamulla tunsin itsessäni pienen vastahakoisen väristyksen: se sana ei ehkä istu minulle sataprosenttisesti :)
Kuitenkin vastaan Tommille, joka mainitsee runon ylionnellisuudeksi, että onnellisuus on ihan totta minulla vakio-olotila - ollut kautta elämän. Ei-onnellisuus on poikkeustila. Tajuan olevani luonnonoikku. Melankoliasta en käsitä tuon taivaallista.
Ally
Aladobin olen keksinyt itse, ja ennenkin olen sitä käyttänyt teksteissäni, mutta melankolis-luterilaisen on joku muu hiffannut. Minä olen siihen tykästynyt ja kuvaan sillä mielelläni epätoivottua suomalaista mielenlaatua, hah hah!
Hilkka, Helanes, Obeesia, Leonoora, kiitos teille kaikille. Tulen käymään kun työt vähän hellittävät... HPY:n kämpillä jo käväisinkin.
Kunpa ehtisin kurkata kaikkiin Runotorstain ja Valokuvatorstain entryihin!
Ups, Tarjuska putkahti paikalle kuumailmapallosta, tups! Otin kuvat eilen about kuuden maissa iltapuolella Tapaninvainiossa. Tuo oli eka pallo, sen perään tuli toinen, mutta kolmatta en ehtinyt jäädä väijymään, koska olin suihkuun menossa :)
Hauska toteutus ja runosta tuli positiivinen olo. Hyvin läheltä sinua minäkin noita palloja tuijottelin. :O) Onneksi voidaan valita oman kursiivisen melankoliamme sävy.
Hups...Kuumailmapallosta hyvinkin. Kuuden jälkeen väijyin Malmin Postin liepeillä ja niitä kahta palloa siinä vaanin ja kolmas olisin jo lähellä Malmin lentokenttää. :))
Sinun runossasi kursiivinen melankolia on kääntynyt liki lainausmerkkiseksi melankoliaksi, vastakohdaksi. Heität jalkaan takertuneen melankolian hiiteen ja astut iloon. Hyvä!
Runo oli hauskan positiivinen. Melankolia sai potkut, niin kuin muutkin ovat huomenneet :)
Kuvasta mun on pakko sanoa, että siitäkin löytyy sellaista positiivista "lällätilää, etpä saa kiinni" otetta vaikka melankoliaakin on noissa alaspäin roikkuvissa tummissa ja synkissä oksissa.
Hauska ajatus että Savisuti ja Tarjuska ja minä olemme tietämättämme tsiigailleet samoja taivaita ja palloja.
Tuima, tarkoitus oli heittää kaikenlainen melankolia menemään :) Mainitset lainausmerkit - perjantaiaamun postauksessani pohdiskelen sitä että kursiivinen ei tainnut viitata painotekniikkaan vaan kielioppiin. En tosin tiedä. En ole lukenut kyseistä runoa.
Kuvablogisti
Mielettömän huvittava ja riemastuttava tuo lällätilää :D
Jezz! :-)
Itselleni tuo melankolian pallo roikkuu jalasta milloin kiihkeämmin milloin kevyesti. Mutta tämä sinun melankolian poistoruno toimi mahtavasti, kiitos! Kuva täydentää hyvin runosi sisältöä.
Eipä sitä tiedä pääseekö melankoliasta irti ennen kuin kokeilee tempaista :)
Niinpä:)
Ihanan positiivista. Täällä. blogistanissa on niin paljon tunkkaista surumielisyyttä, ahdistuneisuutta ja periksi annettua melankoliaa, että on suuri helpotus löytää näin raikasta ilmaa. Suurkiitos.
Tintti
Kiva tutustua. Kiitos hienosta palautteesta.
Ehkä voin hiukan lohduttaa sillä ajatuksella että ahdistuneet sielut saattavat saada helpostusta kun ovat kirjoittaneet tuskan tunteet ilmoille, ulos itsestään. Siinä mielessä ne melankoliset jutut voivat olla ihan hyviä, jos niistä seuraa hyvää. Sitten taas toisaalta jos niiden lukeminen ahdistaa, ei kannattaisi lukea :)
Post a Comment