Monday, October 01, 2007

SOSIAALINEN MAANANTAI

.

Coffee and laughs with people. Kaffia ja naurua ihmisten seurassa.

On ollut hauskan sosiaalinen päivä, jos jollain adjektiivilla yrittäisi kuvailla. Tai ihmisläheinen. Tällä hetkellä olen yksin työhuoneeni rauhassa. Kyllikin naurun muisto kaikuu vielä pihassa. Heiluttelin hänelle ovelta kun hän tuoleja kantaen ja nauraen hävisi nurkan taakse. Irja oli jo pakettiautossa ratin takana odottamassa. Hän oli juuri roudannut TV-pöydän ja neljä venezia-tuolia pakuun. Sutjakasti heiltä homma sujui. Ilmeinen rutiini hakea lahjoitustavaraa ja toimittaa tarvitseville perheille. Jos ennätän, kirjoitan aiheesta lisää

ELÄMÄNTAITOBLOGISSANI jossa olen arjen psykologi Kops. Kopautus kalloon ellei oppi muuten mene perille.

Avuntarpeesta ja avunannosta puheenollen, kiitokset blogitoverille jolta sain tamperelaista sukulaispoikaa varten linkin ja vinkin edullisista koulukirjoista Mansen Pispalassa.

Avulias bloggari kantaa nimeä TEKOSYY

ja tässä linkissä kerrotaan

KÄYTETYISTÄ OPPIKIRJOISTA

Jos linkki hukkuu, sen saa googlaamalla OPPIS, neuvoi Tekosyy.

Juu, takaperin palatakseni kuluneen päivän sosiaalisuuteen, lyhyesti raportoituna ensin aamulla käsittelin yhden ihmisen kanssa käytännön ongelmia lastenkasvatuksessa avioeron jälkimainingeissa. (Taitaisi sekin sopia paremmin Kops-blogiin.) Sitten opetin englantia puhelimessa, mikä on aina sekin ihmisläheistä puuhaa.

Yhdistetystä ulkoilulenkistä + kauppareissusta sukeutui hauska. Törmäsin mukavaan tuntemattomaan rouvaan, vaikkakaan en ihan kirjaimellisesti. Sitä ennen olin itseltäni kysellyt miksi ihmiset eivät halua tervehtiä. Kotipihasta lähtiessäni olisin mielelläni tervehtinyt juuri paikalle saapuvaa postia mutta tämän vältti katsekontaktin. Hölmöä, mutta kuin korvauksena, tai todisteena päinvastaisesta, kassajonossa minun takanani ollut rouvashenkilö kiitti ilahtuneesti siitä että nostin omien ostosteni jälkeen kapulan sen merkiksi että hän voi latoa omia ostoksiaan hihnalle. Ryhdyimme siinä sitten juttusille, minkä päälle toivotimme hyvää päivänjatkoa. Siitä tuli hyvä mieli.

Omituisessa järjestyksessä sikin sokin kertoilen ja sekoilen, mutta heitän vielä yleiseen sotkuun pari riviä tapaamastani koirasta. Sinne kauppaan kävellessäni vastaan tuli kaunista vaaleaa pienikokoista Lassieta taluttava mies. Tai mitä siitä miehestä sen enempää. Katsoin kaunista sympaattista koiraa hymyillen ja se vilkaisi minua sen ajan kun ohitimme toisemme. Jotenkin koiran muisto jäi siinä määrin mieleeni että noin 10 metriä kuljettuani minulle tuli halu kääntyä katsomaan sen poistuvaa olemusta. Hih! Koira seisoi siellä samalla tavalla kääntyneenä ja katsoi minua. Mies seisoi sen vieressä odottamassa että koira suvaitsisi jatkaa matkaa. Hymyilin korvasta korvaan. En tiedä hymyilikö koira.
.

No comments:

Post a Comment

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)