Hyvin suunniteltu on puoleksi tehty. Olisiko tuossa hyvä kolo mihin kömpiä talviunille? Suunnittelussa on otettava kaikenlaista huomioon. Voi tulla ikäviä yllätyksiä ellei ajattele loppuun asti.
VALOKUVATORSTAI antoi inspiraatioksi tämän alla olevan kuvan.
.
15 kommenttia:
Itsestäni on tullut niin punkkipelkoinen, että en tule edes harkinneeksi tuollaiseen paikkaan kömmintää, Rita. Joka tapauksessa luulen ymmärtäväni assosiaatioitasi.
Huh, nyt kun mainitset, enpä minäkään sinne ihmisenä kömpisi; Kirsi. Eläydyin olemaan karhu tai siili, heh :)
En ole muuten päässyt kömpimään Valokuvatorstain kommentteihin viemään tätä postaustani. Mikähän siinä kiikastaa?
Huoletta voit mennä, ei tuolla mitään
punkkeja ole. Kuivan oloinen paikka.
Punkit elävät kosteassa heinikossa, n. ½ metrin korkeudella.
Ne ei eivät tipahda, hypähdä tai loikkaa niskaan. Kapuavat kyllä.
Vuodatuksen ohjelmapäivitys oikkuilee.
No tuo rauhoittaa meitä suunnattomasti, Oh.Show. (Puhun myös Kirsin puolesta :)
Pääsin lopulta jättämään kommenttini Valokuvatorstaihin. Luja tahto vie läpi punkkiheinikon.
Onkohan tuolla kolossa muuten hyttysiä...?
Melkein tekisi mieli sanoa, että olisi kiva tipahtaa pyllylleen tuon päälle, ihana puskapuu.
Onpas pehmeän näköinen. Sen alle olisi kyllä ihana kömpiä varsinkin lapsena.
Kuva-aiheen kuva sisältä päin, sinun kuva ulkopuolelta. Näin itse tulkitsin. Kaunis puska :)
Kivat kommentit teillä, kiitos.
Tosi on Elegia. Nyt minäkin näen sen noin :O
ompa kaunis kuva!miten suuri ja pehmeännäköinen viherikkö!
Noh, itse olen aina haaveillut konkreettisestikin ainakin käviseväni karhunpesässä. Ja sehän toteutui: muistaakseni Ivalossa (vai oliko se Inarissa?)on ihan matkailukohteena ikiaikainen, todellinen karhunpesä isojen kivilohkareiden alla. Siis, jumaleizzön, ei koskaan ole pumppu papattanut niin, kuin silloin, kun ryömin tuohon koloon ja kirjoittelin siellä sisällä sitten vieraskirjaan nimeni. Ihan Hyvää päivää! -kokemus! Huh, huh.
Kovin on tuttua ajatuksenjuoksua, jos yhtään tähän suuntaan nyt satuita, R. ajattelemaan.
Melkoisen kiehtovaa, varsinkin, jos otetaan huomioon, että aikojen alussa nimenoman karhu on ollut suomalaisten ylin jumala, pelätyin. ja siinäkin mielssä, että karju symboloi alitajunnassame naista, vihollista, äidin kielteisiä puolia. Ei ihme, että karhun tappajasta tulee yleensä myyttien mukaan sankari, oman elämänsä hallitsija. :)
Tai siis, miehistä ainakin on näin kautta aikojen ajateltu, Mutta entäpä naisista, jotka sattumalta saattavat jopa "tappaa" karhun? Eli siis feminiinisesti ajatellen yksinkertaisesti vain sulautua siihen? Tulla karhuiksi?
Öh, kylläpä noita lyöntivirheitä sitten siunaantuukin, näin käy yleensä, jos jostakin aiheesta innostuu.
Toisaalta, olen ollut tietyllä tavalla sekaisin koko päivän Jokelan tapahtumien takia.
Sydän vaan elää omaa elämäänsä, se ei juuri oikeinkirjoitusta katsele, kun on tosi kyseessä.
surullisena, m
Susannahipsukka, nimesi sai minut kikattamaan, mikä tuntui ihanan helpottavalta sen jälkeen kun juuri luin Hesarista noita uutisia jotka M:nkin saivat surulliseksi
M,
Karhupesäkirjoituksesi lohduttavat ja miellyttävät minua.
Nyt menen sytyttämään kynttilän Jokelan koulun tragedian vuoksi.
minäkin tykkään tuosta musiikista! rock you:n sivuilla saa tehtyä ilmaista musiikkia kotisivuille!
Kiitti vihjeestä Hipsukka :)
Kivat jännittävät kuvat.
Post a Comment