Thursday, January 17, 2008

PYSTIKSEN PENTU


Isn't he adorable? Remulus remuaa ja järsii blogissa nimeltä Periferialife - Elämää maalla.  Hurraa! Nyt osaan linkittää: kiitos Suomen pystykorvan värinen Inkivääri. Jos nimi on enne. ja jos muistan luotettavasti inkiväärin värin.

11 comments:

  1. Hih, moi Rita ja Remu:)

    ReplyDelete
  2. En nyt tarkoita, että sinun pitäisi tehdä linkki, mutta neuvon kumminkin;) Kirjoituslaatikon yläpuolella on niitä tekstinmuotoilumerkkejä. Värivalinnan ja lomakkeen välissä on semmoinen vähän kuin ketjunpätkä - siitä avautuvasta lootasta saa linkin.

    Maalaa sana, johon haluat linkin piilottaa, vaikkapa Remulus tai Inkivääri tässä tapauksessa, näpäytä sitä ketjun pätkää ja siirrä avautuvaan ruutuun blogini osoite ja kas: maalattu sana muuttuu linkiksi:)

    ReplyDelete
  3. Eikun ei siinä ollut Inkivääriä, kuin bloginnimi, siihen sitten tai mihin vaan;)

    ReplyDelete
  4. Ahaa! Johan pääsen kokeilemaan kun tönäisit oikeaan suuntaan - tuhannet tänkjuut ja vuf vuf :)

    ReplyDelete
  5. Paitsi että netissä pitäsisi kieltää syötävän söpöjen pentujen kuvat! Minä saan vielä parantumattoman koirakuumeen ja menen ja hankin lisää karvatassuja!

    ReplyDelete
  6. No voi hellallettas! On se sulonen! :)

    ReplyDelete
  7. Apua Rita, viimeinenkin järjen häivä katoaa tästä kuvasta!

    On se muuten uskomatonta miten luontoäiti osaa kauniisti, rakastavasti, suojella pieniä ja avuttomia -niin ihmisen kuin eläintenkin lapsia- hellyttävän vastustamattomalla ulkonäöllä.

    Rakastettava ihme on tuo kuvan koiranpentukin.
    Jos ne saattaa syödä tohvelin, repiä maton riekaleiksi, (myös sanomalehti käy repimispuuhaan) näykkiä terävillä hampaillaan ihmisten sormia jne.
    Sisareni koiranpentu tässä taannoin pyöritteli luonani käydessä jumppapalloa. Se oli sille vastustamaton haaste, ja ihme kyllä kun se tarpeeksi sen kanssa touhusi, se sai kuin saikin pikkuhampaillaan siitä ilmat pihalle!
    Sen iloisuus, luottamus, ja energisyys korvaavat moninkerroin pikkuiset vahingotkin.

    ReplyDelete
  8. Näyttää ihan mun edesmenneeltä koiraltani (Jolla oli oikea nimikin, mutta koska se aina pyöri faijan jaloissa alkoi faija jostain syystä nimitellä sitä kirpuksi ja sen nimen se oppi tuntemaan).

    ReplyDelete
  9. Kiitos koirakommenteista, Leonoora ja Johannes!

    Olen ollut oppilaitten kanssa tänään, mutta en haukkunut ketään, hau hau! :D

    ReplyDelete
  10. Minullakin on ollut enoni koiran "salarakkaan" kanssa tuottama pystykorva (joka siis ei ollut aivan puhdasrotuinen, kun salarakkaan rodusta ei ollut tietoa, ja pääsi juri siksi meille); pentuna se oli juuri tuollainen!
    Hei vaan pitkästä aikaa, ja myöhäiset toivotukset...siis joulusta eteenpäin.

    ReplyDelete
  11. Ciao Sari

    Sinua ei olekaan paljon näkynyt viime aikoina. Hauska nähdä. Oikeastaan kaikki koirat ovat kivoja, varsinkin pentuina hurmaavia, mutta tosissaan säväyttää vasta kun korvat on pystyssä, heh, siis meikätyttöä :)

    Ja kissoissa ei taida lerppakorvaista mallia esiintyäkään :D Jaa -a. Taas tuli ajateltua ennen ajattelematon ajatus.

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.