Wednesday, April 09, 2008

KAKSI YHDEN HINNALLA



Two for the price of one. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Two birds with one stone. Kaksin aina kaunihimpi. Iloinen bonus saada kaksi oravaa kameran tähtäimeen. Pari päivää sitten otettu kuva.

Tänä aamuna satoi kun nousin neljän jälkeen ja vielä satoi kun aamuoppilaan jälkeen lähdin yhdeksän maissa kampaajalle, mutta ei enää rankasti. Nokian kumisaappaat jalkaan ja maisemaan. Kumista tuli mieleen - hih - ranskalaiselta kaverilta tullut meili. Hän osaa suomea koska on täällä kauan asunut mutta ei täydellisesti. Ranskaksi selitti että poikansa kummitäti saapui visiitille. Käytti suomen sanaa, mutta muodossa "kumitäti".  (Tante de gomme)

Kampaajalla käynti piristi. Tukka kohentui, tykkäsin jutella, sain kahvia, luin paria naistenlehteä ja yhtä erittäin kiinnostavaa Aku Ankka - albumia, johon oli koottu tarinoita eri piirtäjiltä. Yhden italialaisen piirtäjän kädenjäljen tunnistin heti. On tullut luetuksi Topolinoja pienet pinot. (Topolino = Mikki Hiiri, Aku Ankka -lehden nimi italiaksi.) Joku kampaajan lapsiasiakas (kai) oli repinyt Aku Ankasta pari sivua, mutta pääsin kuitenkin juoneen kiinni tarinassa jossa Iines sai rakkauskirjeitä sekä Akulta että salaiselta ihailijalta. Jälkimmäinen paljastui Hannu-serkuksi. Viimeisessä kuvassa veljenpojat lukivat kirjeitä ja totesivat: Ovat niin imeliä että hampaita vihloo. (Hampaita? Ankoilla?)

Nyt muistuu taas mieleen että italiaksi Aku (Paperino) ei ole ankka vaan hanhi. Se selittäisi kieltämättä Akun ja Hannun samankokoisuuden, mutta USA:stahan ankat ovat peräisin eivätkä Italiasta, eli selitystä saa etsiä edelleenkin.

Niska hiukan jäykkä kampaajan jäljiltä. Parempi nousta koneen äärestä, tehdä jumppaliikkeitä ja kuunnella persian kurssia. Kolme puolituntista olen kuunnellut, toistanut ja opiskellut. Kunkin kahteen kertaan. Nyt on vuorossa neljäs.

2 comments:

  1. jotku linnuthan, ankat, syö kaloja... pitäisi kysyä ornitologi ystävältäni

    Voi että, mulla oli kärpäsiä lemmikkieläimenä, tulitikkulaatikossa. Niitä kevään laiskoja, vastaheränneitä.

    ReplyDelete
  2. Hannele: Minulla oli kilpikonna. Se pystyi puremaan ruokaansa. Hampaita ei ollut mutta jonkinlaiset kovat puruikenet.

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)