Friday, June 13, 2008

KESÄLOMA UHKASI, MUTTA EI KAUAN



At long last. Vihdoinkin viimeinen isotöinen arviointilausunto lähti käsistäni ennen puolta päivää. Ennen neljää nousin sitä viimeistelemään ja sitä viimeistelyä sitten kesti ja kesti - lähinnä siitä syystä että siivoojani Piia ja tytät Roosa olivat täällä kolme tuntia. Heidän käyntinsä on aina hauska enkä pysty keskittymään ajatustyöhön kuin osaksi.

Ensimmäistä kertaa vuosiin tilanne tänä aamuna sellainen että kevään opetus takana, viimeinen puhelinenglanti keskiviikkona, oppilaat jäävät kesätauolle - what? Kesälomaa? Who, me? Outo olo...

No sitten aamupäivällä soi puhelin ja sain uuden englannin opiskelijan. Hän tulee maanantaiaamuna. Haastattelin vähän etukäteen ja lähetin testitehtävän. Nyt tuntuu taas olo normaalilta. Rauhassa kestää vapaan viikonlopun.

Huomenna ei ekaa kertaa aikoihin puhelinoppilasta. Menen ystävälleni Mirkulle kyläilemään. Sinne tulevat pikkukaverini Mikko 5 v. ja veljensä Ville 8 v. sekä heidän äitinsä Anna. Reppu selkään ja patikoimaan Tapanilaa kohti jo aamupäivällä. Luvassa mahdollisesti grillimakkaraa. Olisiko vohveleitakin? Njam.

Kuvassa meidän rododendron.


2 comments:

  1. olisitpa sanonut, että lomilla

    Minäkin kaipaan sellaista, ettei kukaa odota eikä vaadi mitään.

    ReplyDelete
  2. Hannele: Taisin vitsailla vähän epäonnistuneesti; oikeasti tarkoitin että liika loma olisi ahdistanut minua. Oli mita mukavinta saada yhden uuden opiskeluohjelman suunnittelutehtävä tähän kesään johon ei ollut vielä juuri muuta kaavailtuna.

    "Kukaan ei odota eikä vaadi mitään"... joo, semmoinen voikin käydä tukahduttavasti ajan oloon jos ympäristö asettaa vaatimuksia. Minä taidan asettaa niitä itse itelleni. Pitää varoa tukahduttamasta itseään :)

    ReplyDelete

Ilahdun kommenteista ja pyrin vastaamaan kaikkiin.

Kello 16 - 17 jälkeen en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)