Thursday, June 12, 2008

KOHOAVAT KULMAKARVAT



Tänään kokeilin kauneusnaamiota jonka sain kosmetologiystävältä. Sileäksi kuoriutui iho. Eilen olisin voinut kutsuille laittautua kauniiksi naamion avulla, mutta työtehtäviä riitti niin tuhottomasti että kaikki ylimääräinen jäi. En silittänyt vaatteita, en kuvannut niitä blogia varten kuten aikaisempina vuosina - hyvä kun ennätin Fredrikinkadulle puolisoni työpaikalle puolta tuntia ennen kutsujen alkua. Kello 16 hän pääsi irtautumaan tenttivalvonnasta, sitten liituraitapuku päälle, hakemaan auto pihasta, kaupungin ruuhkassa kohti Britannian Suurlähetystöä. Kävelimme parkkipaikalta lähetystöä kohti, ja puoliso irrotteli epätoivoisesti uuden pukunsa hihoista niihin ommeltuja Tommy Hillfiger - lappusia autonavaimen ja hampaitten avulla. Minä totesin että hintalapun näköinen laatta sai jäädä uudesta juhlalaukustani roikkumaan kun ei sattunut saksia mukaan...

Matkantekoni kotoa Fredrikinkadulle, kävely sateessa korkokengissä, bussin odottelu ihmetellessäni mihin yksi bussi oli välistä jäänyt, tasapainottelu laukun, kassin ja sateenvarjon kanssa kun bussikuski oli ilmeisesti entinen Formula-ajaja, pirunmoisten kännykkäpuhelujen ja soittoäänien pakkokuuntelu, se spurgun näköinen heppu pari penkkiä alaspäin, kiireinen kävely assalta Fredaa kohti kaupungin mukulakiveyksillä, tupakointi sallittu - köhköh - käytävän läpi ja ties minkälaisten esteiden kautta - hooh - kaikki oli yhtä fyysistä kärsimystä, varsinkin monen päivän tietokoneella istumisen ja siitä seuranneen niska-ja selkäkivun takia, ja miksi hitossa en mennyt spåralla, mutta muistini mukaan kävely oli ennen lyhyempi - ja eikös kantapäässä ollut rakko perille päästyäni... Onneksi oli toiset kengät mukana .... (vetää henkeä) ... 

mutta ah sitä ihanaa tunnetta kun tismalleen 16.30 liityimme juhlapukuisten ihmisien jonoon Suurlähetystön pihassa ja saatoimme rauhoittua ja nauttia olostamme!

Ajatelkaa mikä ihme: koko kutsujen ajan sää pysyi mitä kauneimpana, vaikka aikaisemmin sekä myös myöhemmin satoi. Eipä silti, vaikka olisi satanutkin, mukavasti olisimme viihtyneet isoissa teltoissa joihin tarjoilut oli sijoitettu.

Kaksi tuntia kiinnostavien uusien ihmisien ja vanhojen tuttujen seurassa, jutellen, maistellen hienoja juustoja ja makoisia mansikoita. Valitsin juomaksi punaviiniä, puoliso otti pirteän kesäisen Pimmsin. Paria erilaista pikkupurtavaa maistoin liikkuvien tarjoilijoiden kantamuksista. Joku selitti että aikaisempina vuosina tarjoilut ovat olleet huomattavasti runsaampia. Pienemmästä budjetista ehkä kertoi kun ekaa kertaa ei ollut jääveistosta, mutta ihan hyvä että ei suotta tuhlata. Kaikkea oli riittävästi.

Ehdoton huipentuma minun viihtymiselleni oli tavata muutama persialainen. Koko kivan kokoontumisen ja kuningattaren syntymäpäivän kunniaksi järjestetyn puutarhajuhlan kruunasi se että tutustuin Nedaan. Hänen miehensä on diplomaatti Iranin suurlähetystössä ja heidän seurassaan sain tavata myös Helsinki Timesin päätoimittajan, Alexis Kouros, hänkin iranilainen. Juttelin Nedan kanssa innokkaasti mutta sitten aika loppui. Niinhän se aina joka kesäkuu tekee suurlähetystön kahden tunnin vastaanotolla. Vaihdoimme meiliosoitteita. Aina kivaa hämmästyttää iranilaisia puhumalla heille muutama sana persiaa kaukana heidän kotoaan. Kulmakarvat kohoavat takuuvarmasti.

9 comments:

  1. voi, voi, naisillahan kunnon kävelykengät jalassa
    ja korkokengät vaihdetaan perillä.

    ReplyDelete
  2. Ne olivat lähestulkoon "kunnon kävelykengät" mutta kun olen lenkkareihin tottunut, niihin verrattuina kovat ja epämukavat. Lenkkareissa en voinut lähteä koska olin jo juhlavammassa asussa.

    ReplyDelete
  3. Anonymous4:26 am

    Ai, kauhia, miten hauskasti kirjoitettu!

    Lisää! :-D

    t. m

    ReplyDelete
  4. Oh miten hivelee kun oikea kirjailija tykkää minun tekstistäni! Tässähän ryhti paranee :)

    ReplyDelete
  5. Lenkkarit vaihdetaan parempiin kenkiin perillä.

    ReplyDelete
  6. Niin siis lenkkarit eivät olisi sopineet muuhun asuuni sitten millään. Jos jaksat lukea koko juttuni siitä itse asiassa ilmenee että vaihdoin kengät päästyäni mieheni työpaikalle.

    ReplyDelete
  7. Stoori jatkuu vielä sen verran että kantapäähäni tulleesta rakosta ei kehkeytynyt ongelmaa koska olin juuri pari päivää aikaisemmin ostanut ystävän esimerkin innostamana hyviä rakkolaastareita! Semmoisen sovittelin kantapäähän seuraavana aamuna, muistellen ihania kutsuja :)

    ReplyDelete
  8. Kiva että sulla oli kuiteskin hauskat juhlat.

    ReplyDelete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.