Wednesday, November 06, 2013

Tove Jansson – Tee työtä ja rakasta, Tuula Karjalainen



Meidän keittiön pöytä toimii aamun hiljaisina hetkinä lukualustana minulle, joka usein nousen jo kukonlaulun aikaan ja vaalin yksin maailmassa - tunnetta siihen asti kun puoliso nousee kello 6. Kahvia, eilisen Hesari ja hypisteltävän kaunis Tove Janssonin elämänkerta. Erityisesti nautin sen selkämyksestä. Silittelen kirjaa kädellä samalla kun luen.  


Kuva on Kirjamessuilta. Tammen tiedottaja Satu-Maria Nurisalo haastattelee Tuula Karjalaista. Annan teille linkin Yle Uutisiin jotta voitte lukea selostusta elämänkerran kirjoittamisesta ja sen kirjoittajasta Tuulasta, Tove Janssonin harmistuksesta muumeihin ja Toven henkilöhahmosta.  


Kaikki tietävät muumit, mutta eivät välttämättä sitä että Tove Jansson oli todellinen monilahjakkuus, kuvittaja, kuvataiteilija, kirjailija ja ties mitä muuta.  Minulle oli yllätys että muumit pännivät häntä. Teos on muutenkin yllätykselllinen ja jännittävä. Luen ammattikasvattajan ja psykologian kannalta 1900-luvun naisen asemasta, sodan vaikutuksesta Toven isään, Toven suhteesta äitiinsä, taiteilijapiireistä ja mietin muumien vaikutusta lapsiin. 



Kuvassa vasemmalla OK Omin käsin askartelukirjan toinen tekijä Susanna Vento vauvansa kanssa. Hänellä on ihania jouluideoita tänään Varpunen - blogissaan.  

Tuula Karjalainen teki vaikutuksen. Haastattelijan toiveuni, puhui vuolaasti ja kiinnostavasti kirjoittamastaan teoksesta ja tapaamisistaan Tove Janssonin kanssa. Sain tietää että Karjalainen on toiminut entisen opetuspaikkani Helsingin kaupungin taidemuseon (Ateneumin) johtajana. Opetin siellä englantia ja ruotsia vajaat 10 vuotta ja tutustuin samalla museioiden ja taiteen kiehtovaan maailmaan. 

En ollut vielä aloittanut kirjaa. Kysyin kirjoittajan mielipidettä olinko oikeilla vai väärillä jäljillä kun aioin ryhtyä lukemaan tätä teosta suurella hartaudella ja ihailulla. Epäröimättä hän tokaisi että väärillä ja yleisö nauroi makeasti. Ilmoitin aikovani silti pitää hartaan ihailevan lähestymistavan. Katsotaan sitten missä vaiheessa muutan mieltä jos muutan. En ole vielä muuttanut. Kunnioitan luovuutta ja lahjakkuutta sekä sitä viisautta jota olen tavannut lukemissani muumikirjoissa (olkoonkin että niitä on toistaiseksi ollut vain kaksi).


Edesmenneelle englanninopettajalleni Irmelille (valokuvassa) oli joku oppilas keksinyt antaa lempinimeksi Muumi, kasvonmuodon perusteella epäilemättä. Kerran joku meidän luokkalainen osasi kirjoittaa taululle venäläisin kirjaimin Muumi. Irmeli tuli luokkaan ja huomautti hyväntuulisesti osaavansa venäjää. Hauska koulumuisto. 

Tove Jansson muuten inhosi koulua, monesta syystä. (Sivulla 29 kerrotaan siitä.)   


Ulkoasu ja taitto: Timo Numminen

On muutama värisävy joita rakastan erityisen paljon. Yksi niistä sattuu olemaan melko tarkalleen tuo sisäkannen turkoosi. Azzurro, Côte d'Azur. Monella tavalla mieluinen kirja. Päältä ja sisältä.    

5 comments:

  1. Tove Janssonin elmänänkertaa olisi mielenkiintoista lukea! Viime vuonna näin tosi hyvin tehdyn;BBC:n tuottaman dokumenttifilmin Tovesta.

    ReplyDelete
  2. Muumitkin ovat peikkoja. Peikolla on tapana aiheuttaa pännimistä :)

    ReplyDelete
  3. Jael: Tästä lähtien katson kaiken Tove Janssoniin liittyvän jos huomaan TV-ohjelmissa. Kiitti vinkistä!

    Peikko: Muumitko peikkoja? (Raapii päätään) Mahtaako Peikko vain luulla aiheuttavansa pännimistä? Eikös se ole ihan päinvastoin? Uskolliset lukijathan tulevat vuosi toisensa perään katsomaan mitä kivaa Peikko on taas tarinoinut.

    ReplyDelete
  4. Asutaan täällä ihan Muumisaaren lähellä. Monesti miettinyt, mitähän Tove Jansson ajattelisi paikasta? Minä kyllä tykkään siitä :)

    ReplyDelete
  5. MarkoF: Onpa mukava huomata että olet edelleen Blogistaniassa ! Tulen käväisemään blogissasi.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)