Sunday, May 03, 2015

Blake Crouch, Wayward Pines - Ei pakotietä



Teos: Wayward Pines - Ei pakotietä
Tekijä: Blake Crouch
Kustantaja: Tammi (2015)
Alkuteos: Pines
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Sivuja: 330
Tarinan päähenkilö: Salaisen palvelun agentti Ethan Burke
Tapahtumapaikka: Wayward Pines, outo pikkukaupunki Idahossa

Alkuasetelma: Burke saapuu pikkukaupunkiin tutkimaan kahden agentin katoamista. Hän joutuu onnettomuuteen ja tulee tajuihinsa sairaalassa. Missä puhelin, missä salkku, missä henkilöllisyystodistus? Päätä särkee. Päivät kuluvat, mutta kysymyksiin ei tule vastauksia, puhelin ei tavoita vaimoa eikä pomoa. Kaupungista ei näytä pääsevän pois. Kauhu kasvaa.

Trilleri. Ei mikä tahansa tusinatuote, vaan trillerien trilleri. Alkupuolen luin henkeä pidätellen. Keskipaikkeilla tukka nousi jo siinä määrin pystyyn että melkeinpä kaduin aloittaneeni. Loppuvaiheet ahmin tihenevän jännityksen vallitessa sydän tykyttäen. Salat aukenivat. Outoudet saivat selityksensä. 

Tarinan päätyttyä summasin kaikkea omassa päässäni. "Tämä kaikki oli täysin hänen kokemuspiirinsä ulkopuolella, mahdollisesti jopa hänen mielikuvituksensa ulkopuolella." (Sivu 253) Hyvin sanottu. Jokseenkin tuollaiset tunnelmat itsellänikin. 

Juoni ja tausta Tammen kertomana, täällä.

Kirjan voi tilata täältä: Adlibris.

Olin tyytyväinen lähestulkoon kaikkeen; juoneen, kerrontaan, henkilöhahmoihin, suomennokseen. Jos jotain saisi muuttaa, karsisin kipuja, särkyjä ja väkivaltaa tarinasta. Heikentäisin volyymia. Väkivallan uhka on monin paikoin ihan riittävä jännitystekijä. Se, ja vaiettujen salaisuuksien ilmapiiri pitävät lukijan otteessaan. Pakko lukea lisää. Pakko mennä eteenpäin. Tästä ei ole pakotietä. Takaisin ei katsota. 

Ah mikä helpotuksen tunne päästä viimeisille sivuille. Bonuksena vielä kirjailijan loppusanat. Hänen suuri innoittajansa oli ikoninen TV-sarja Twin Peaks. Hänen kertoessaan tunnelmista joita sarja oli hänessä nostattanut 12-vuotiaana, tajusin myös oman lukukokemukseni sisältäneen sarjan tunteita, tuntemuksia ja muistoja. 

Amerikkalainen pikkukaupunki. Jylhät kalliomaisemat ja mäntyjen tuoksu. Amerikkojen ihailu, joka juontaa juurensa lapsuuteni TV-ohjelmista ja Aku Ankoista. Twin Peaks, Northern Exposure, Picket Fences, Edward Scissorhands, The Stepford Wives - mielessä pyöri nauhakaupalla huimia maisemia, pikkukaupunkeja, henkilöhahmoja sarjoista, filmeistä ja kirjoista. 

Ei pakotietä alkaa televisiosarjana 14.5. yhtä aikaa eri puolilla maailmaa. Pääosassa Matt Dillon. Katsoin juuri trailerin ja hyvin uskollisesti ja uskottavasti näyttää toistavan kirjaa. Saa nähdä miten loppupuolen ihmeellisyydet saadaan esitetyksi TV:n katsojille. Odotan kiinnostuneena. 

Tämä oli vasta trilogian ensimmäinen osa, joten kaksi muuta teosta odottaa lukijaansa. Mikä onni ja autuus. Koin Blake Crouchin tekstin (Ilkka Rekiaron suomentaman) helppolukuiseksi ja maisemien kuvaukset taitaviksi. Muutamiin väleihin oli ujutettu päähenkilömme tuskaisia unikuvia Irakin sodan ajalta. Henkilöitä ei ollut liikaa,  joten heti alusta saattoi vaivatta seurata miten tapahtumat etenivät ja rakentaa raporttia mielessään pala palalta, vaikka kaiken aikaa näkikin palapeliä riittämättömästi. The big picture hahmottui vasta lopussa, ja siitä alkaa sitten seuraava osa Salaisuus, jonka suomennos ilmestyy elokuussa. 

Tässä englanninkielinen linkki Wayward Pines Trilogiaan. 

6 comments:

  1. Thanks For Sharing that.i hope " you've more interesting . i hope this ' blog will be ' a better blog someday ....thank you.

    ReplyDelete
  2. Michelle: Thanks for stopping by !

    ReplyDelete
  3. Varasin juuri tämän kirjan kirjastosta. Vaikuttaa mielenkiintoiselle.

    ReplyDelete
  4. Ulla: Nautinnollisen karmivia lukuhetkiä ! :)

    ReplyDelete
  5. Minä jäin kaipaamaan sitä hiukset pystyssä -tunnelmaa, jännitys ei siis minulle kohonnut ihan huippuunsa :) Ehkä jatko-osissa... Mukavan kiero juoni ja ehdottomasti koukuttava aloitus sarjalle!

    ReplyDelete
  6. Villis: Nyt kun mainitset, saattaa olla että minullakin oli enemmän "niskakarvat pystyssä" - tunnelmaa kuin koko tukka pystyssä. Ennakkopelko tulevasta, mutta sitten kun se tuleva oli kohdalla, ei se ollutkaan karmaisevan jännittävää. Kirjasta pidin ehdottomasti enemmän kuin TV-sarjasta (olen nähnyt vasta yhden jakson). TV:ssä emme juurikaan saa tietoa päähenkilön ajatuksista, tunteista, tuntemuksista ja peloista. Kirjassa koin että ne jos mitkään veivät kerrontaa kiinnostavasti eteenpäin. Mutta katsotaan nyt kunhan ehdin katsoa toisen jakson. Se on tallennettuna digiboxiin :) Hyvät näyttelijät ja muutenkin hyvää työtä.

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)