Saturday, May 23, 2015

Patrick Modiano: Jotta et eksyisi näillä kulmilla


Kirjoittaja: Patrick Modiano
Teos: Jotta et eksyisi näillä kulmilla
Alkuperäisteos: Pour que tu ne te perdes pas dans le quartier
Suomennos: Lotta Toivanen ja WSOY (2015)
Laji: Romaani
Sivuja: 136
Mistä sain: Lahja kustantajalta 

Kirjailijan taustaa ja tarinan tiivistelmän voi lukea vaikkapa # kirjasta. Jotta kirjasta saa syvemmän ja monipuolisemman lukukokemuksen on esimerkiksi hyvä tietää että kirjailija yrittää palauttaa mieleensä lapsuusmuistoja Ranskan saksalaismiehityksen ajalta. Ainakin jos pitää historiaa tärkeänä tai jos on historiasta kiinnostunut. Minulle se oli tässä vain taustatieto. Pinnalle nousivat muut asiat ja aatokset. 

En tiedä johtuiko se kirjan rakenteesta ja tapahtumien muuttuvasta kulusta vai siitä että en voinut kiireisen viikon aikana lukea kirjaa yhtäjaksoisesti, mutta aina kun palasin jatkamaan romaaninlukua, oli kuin jotain olennaista olisi poissaollessani muutettu eikä enää kuljettukaan olettamaani suuntaan. Yhtäkaikki sukelsin aina sekaan, haluten kulkea kirjailijan mukana. Kirjailija Patrick Modianon ja päähenkilön, kirjailija Jean Daraganen mukana. 

Vanhasta osoitekirjasta löytyvät nimet sysäävät liikkeelle irrallisia muistikuvia, mistä alkaa eräänlainen aikamatka menneisyyteen. Kertomuksen alku tuntuu lupailevan jännitystarinaa, mutta kun taas tauon jälkeen palaan, uhkaava tunnelma onkin vaihtunut joksikin muuksi. 

Ollaan Ranskassa. Ollaan Pariisissa. Ah, menneet ajat ranskan opiskelijana lukiossa ja yliopistossa palaavat. Mukavat muistot tulvahtavat mieleen. Etsin käsiini vanhan oppikirjan Vivre en France. Sain sen ranskan opiskelutoverilta Sakelta. (Heh, eikös sekin ole WSOY:n kustantama.) Selaan sieltä esiin Pariisin kartan ja katselen kaupunginosien ja katujen nimiä. Montparnasse, Sacré Coeur, Rue Boulevard. Ellen osaisi ranskaa, nimet olisivat erilainen - ehkä vielä eksoottisempi (?) - kokemus. 


Nyt muistelen omaa menneisyyttäni ja Daragane omaansa. Hän yrittää muistaa, pinnistää muistiaan, muistaa jotain yhtäkkiä spontaanisti, sitten taas välttää ajattelemasta. Hän lienee tukahduttanut pahoja muistoja ja pelkää niitä. 

Huomaan pohtivani niitä uusia ulottuvuuksia ja tulkintoja, joita aikuisena näkee lapsuutta ajatellessa. Lapsena ohittaa monta aikuisten maailman asiaa niitä sen isommin tuumimatta. Jälkikäteen ne saavat erilaisia merkityksiä. 

Odotan että viimeiselle lehdelle päästäessä päähenkilölle ja samalla lukijalle selviää jotain ratkaisevaa ja suurta, mutta ei. Tämä ei ole dekkari eikä viihderomaani. Kuitenkin viihdyn. Aivan erityisesti nautin kohdista joissa mainitaan papereihin, kansioihin ja kirjoittamiseen liittyvää asiaa.

"Hän irrotti paperinippua koossa pitävän paperiliittimen. Kopiopaperi ei ollut samanlaista kuin alkuperäisessä asiakirjassa. Hän muisti, miten ohuita ja läpikuultavia liuskat olivat olleet Chantal Grippay niitä kopioidessa. Ne olivat tuoneet mieleen par avion - kirjepaperin. Ei ihan niinkään. Ne oli pikemminkin samalla lailla läpikuultavia kuin raamattupaperi, jota käytettiin poliisikuulusteluissa." (sivu 39) (Minulle putkahti tuosta mieleen oma vaikutelmani raamattupaperista; Mooses Mentula, Isän kanssa kahden, kirjan kansien ja sivujen tutkailua blogientryssäni kahden vuoden takaa.)

On kyllä melkomoisten muistelujen ja muistamisien matka tämä Modianon romaani. Kirjan kannesta ja koosta sen verran että tuon tuostakin huomasin tunnustelevani noita kansia ja aina totesin että onpa minulle sopivan kokoinen teos. Pienehkö. Kannen paperi ei luista. Pysyy käsissä. 

Luen kiinnostuneena ne kohdat joista käy ilmi kirjailijan yksityisyyden ja yksinolon tarve. Piiloutumisen halu. Epävarmuus siitä mitä keskustelussa voi sanoa. Umpimähkäinen arvailu siitä mitä keskustelukumppanin päässä liikkuu.

Sananen tai pari kirjoitustyylistä. Vähäeleistä. Ilmavaa, jokseenkin hienostunutta. Silloin tällöin silmiin osuu taitavasti hiottu kielikuva tai kuvaus. Ei kohua, ei sensaationhakua, ei rahvaanomaisuuksia. Ei suuria kuohuvia tunteita. Ellei sitten sellaisessa lukijassa jota omat muistot piinaavat. Minä koin kirjan laadukkaaksi, miellyttäväksi matkaksi menneisyyteen. En tarvinnut näitä Pariisintuliaisina saamiani nenäliinoja muuta kuin rekvisiitaksi tekstini oheen. 


Modianosta on kirjoittanut myös Ulla, blogissaan Ullan luetut kirjat. Hän on lukenut muutakin Modianon tuotantoa.

Verkkokaupassa: Adlibris.

6 comments:

  1. Hyvin paljon olennaista olit saanut irti tästä kirjasta. Minustakin tämä on hieno kirja. Helpommalla pääsee, jos saa lukea melko yhteen menoon.

    ReplyDelete
  2. Ulla: Moneen kertaan ehdin ajatella että kunpa olisin voinut lukea yhtenäisemmin ilman pitkiä taukoja.

    Olipa tosi hauskaa käydä lukemassa mitä kaikkea kirjoitit omista havainnoistasi. Aikaisemmin en uskaltanut lukea kuin silmäilemällä jotta mikään ei vaikuttaisi omaan lukemiseen.

    Toteat arviossasi tosi osuvasti että " Modianon tyyli vaatii lukijalta keskittymistä, kiireettömyyttä." Juuri niin ! Muistan sen kun seuraavan kerran saan Modianon kirjan käsiini :)

    ReplyDelete
  3. Hienosti kirjoitettu arvostelu.En ole lukenut vielä Modianoa vaikka tarkoitus kyllä on.

    ReplyDelete
  4. Jael: Olikos niin että teillä on suomenkielinen kirjasto siellä sinun seudullasi...?

    ReplyDelete
  5. Minulla on vielä Modiano korkkaamatta, mutta yöpöydällä hän odottelee kiltisti :)

    ReplyDelete
  6. Mai: Leppoisia nautinnollisia lukuhetkiä. Muista Ullan neuvo kiireettömyydestä. Oma Modianonlukuni olisi ollut parempi kokemus jollain vähemmän hektisellä viikolla - vaikka hyvä se nytkin oli :)

    ReplyDelete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)