Wednesday, October 14, 2015

Ajatuksia Hesan liikenteessä


Ratikat. Uudempaa ja vanhempaa mallia. Joukkoliikenne on hyvä asia. Kävin tänään asioilla Helsingin keskustassa, mikä merkitsi pitkähköä istumista bussissa kumpaankin suuntaan. Onneksi ei tarvitse usein käydä. Melu ottaa voimille. Kiva kuitenkin katsella ympärilleen ja leikkiä turistia.


Alikulkuja ja ylikulkuja. Urbaania suunnittelua. 


Lennokkaan näköinen katos. Näyttötauluista saa tiedon milloin sopiva bussi on odotettavissa.


Voin päättää notkunko tässä vai kävelenkö seuraavalle pysäkille. En mielelläni odottele pitkään mitään tekemättä. Bussimatkalle varaan yleensä lukemista. Tänään suurin osa matkasta kului meiliviestien poistamiseen puhelimesta. Miksi ihmeessä haksahdin tänä vuonna ohjelmoimaan viestit tietsikan lisäksi puhelimeen? Siitähän tuli ylimääräinen riesa. Käytän puhelinta hyvin harvoin muuhun kuin musiikin kuunteluun kävelylenkeillä. Tuonkin ajan olisin voinut käyttää esimerkiksi siihen mihin paluumatkan käytin. Luin talouselämän sanaston määritelmiä englanniksi; bond, tariff, subsidy, revenue, free trade.

Nytpä otan asiakseni hidastaa elämää ennen kuin se lähtee pyörimään kohti 10 vuoden takaisia aikoja jolloin havahduin siihen että aktiivinen vuorokauteni oli 24 tuntia plus ruokatunti seitsemän päivää viikossa. Sain eilen luetuksi loppuun verrattoman innostavan teoksen, joka suosittelee hidastamista, downshiftausta, leppoisampaa elämää. Siitä postailen pian oman postauksen. Suosittelen lämpimästi.


4 comments:

  1. Joo, joskus on hyvä hidastaa vähän.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Niin on, ja kyllä se vaihtoehto taitaa useimmiten olla olemassa.

      Delete
  2. Kivoja urbaaneja näkymiä!

    Hidastamisesta tulee aina mieleeni Eskolan ja Puustisen mainio kirja "Johdatusta terveyskeskuslääkärin työhön". Lainaan: "Kiire on mielentila, ei asioiden todellinen olemus. (...) Töitä voi toki olla paljon, mutta työn määrä ja kiire eivät välttämättä liity toisiinsa lainkaan. Kiire on tunnetila, jota vastaan voi työskennellä yksinkertaisin keinoin. Ensiksikin, kävele hitaasti. Jos sinusta tuntuu, että työt kaatuvat päälle ja alkaa olla kiire, kävele vielä hitaammin. Käy juomassa lasi vettä, katsele hetki ikkunasta kevään tuloa, vedä hieman henkeä ennen kuin kutsut seuraavan potilaan sisään. - Luotuasi omalla levollisuudellasi kiireettömän ilmapiirin potilaasi huomaavat sen ja arvostavat sitä suuresti. Ja mikä hämmästyttävintä, huomaat katsoneesi saman määrän potilaita kuin kiireinen kollegasi naapurihuoneessa."

    Jaa-a. Onnistuisikohan? :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos noista viisauksista, Sara ! Levollisuus, samoin kuin hermostuneisuuskin tarttuvat, joten potilaan hoidossa kannattaa noudattaa juuri noita ohjeita. Ihailin aina entisessä hammaslääkärissäni sitä että vaikka hänellä oli ajat säännöllisesti myöhässä, hänellä tuntui aina olevan kiireettömästi aikaa minulle kun pääsin sisään.

      Olen tuntenut muutamia touhottajia, jotka saavat hämmästyttävän vähän aikaan. Vastaavasti olen tuntenut aikaansaapia, rauhallisia, hiljaisia ihmisiä, jotka eivät pidä melua itsestään, mutta hoitavat aina kaiken mallikelpoisesti.

      Delete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)