Kun harvoin käy Helsingin keskustassa, osaa katsella sitä turistin silmin. Menin hotelli Presidenttiin Finn Lecturan 30-vuotisjuhlaan ja pysähdyin taivastelemaan ja ihastelemaan rautatieaseman komeita sisätiloja. Ei ole taidettu näihin rustata piirustuksia tikkuaskin kanteen lyijykynän pätkällä kuten muinaisten torppien kaavailuja.
Ken rautatieasemalta astuu ulos keskeltä, hän eteensä saa tämän näkymän. Eliel Saarinen taitaisi pyöriä haudassaan jos tietäisi.
Käänsin selkäni rumalle rakennukselle, kohotin katseeni, ja kamerani, kohti komeita graniittipintoja ja uljaita arkkitehtonisia muotoja. Ah tuota kellotornia ja Emil Wikströmin kivikasvoisia Lyhdynkantajapatsaita.
Sain esimakua suomalaisuuden ja suomalaisen sivistyksen olemuksesta, kun jatkoin matkaani Finn Lecturan akatemishenkiseen juhlatilaisuuteen. Siellä professori Laura Kolbe puhui meille kirjallisuudesta sivistyksen rakentajana ja Sanna Heinzmann suomi toisena kielenä - opetuksesta. Antoisa, arvokas, hauska tilaisuus.
Komea tuo onkin ja hyvät kuvat olet ottanut Rita:)
VastaaPoistaKiitos Jael. Kohta mahdat taas tulla Suomeen lomalle.
PoistaHelsingin rautatieasema on kaunis rakennus. Viimeksi kun kävin Helsingissä, kävin ihailemassa Engelin arkkitehtuuria. Mm. kansalliskirjasto on upea.
VastaaPoistaSuomen arkkitehtuurissa onkin paljon ihailtavaa.
PoistaKannattaa katsella ympärilleen :)