Monday, November 21, 2016

Viisikko karkuteillä, Enid Blyton


Teos: Viisikko karkuteillä
Kirjailija: Enid Blyton
Kustantaja: Tammi (Uudelleen suomennettuna 2016)
Alkuperäisteos: Five Run Away Together 
Käännös: Turun yliopiston suomentajaseminaari
FT Hilkka Pekkarisen johdolla
Mistä sain: Kustantajalta lahjaksi, kaunis kiitos :)

Juonikuvaus, kirjan tiedot ja tilaukset: ADLIBRIS.


"Lapset olivat väsyneitä. He olivat uineet, kävelleet ja soutaneet päivän aikana. Leo yritti pysyä hereillä vielä vähän aikaa, mutta hänkin nukahti varsin pian.

Yhtäkkiä Leo säpsähti hereille. Hän arveli kuulleensa ääntä. Kaikki oli kuitenkin hiljaista. Mikä ääni se oli mahtanut olla? Hiiviskelikö joku Stickeistä talossa? Ei, se ei ollut mahdollista, sillä Tim olisi ilmoittanut siitä haukkumalla kovaäänisesti. Mikä ihme se sitten oli? Jokin oli varmasti herättänyt hänet." 

Paljastettakoon teille että Pauli se siellä hiiviskeli. Hän yritti paeta yksin Kirrinin saarelle, koska hänen äitinsä ja isänsä poissaollessa kodissa määrää kamala Stickin perhe; keittäjä, hänen luihu miehensä, heidän poikansa Edgar ja Haisu-koira (virallinen nimi Raisu). Leo sai estetyksi Paulin aikeet ja puhui hänet ympäri lähtemään saarelle pakoon koko Viisikon voimin seuraavana päivänä. 

Enid Blyton on osannut kuvata kaiken niin tehokkaan mukaansatempaavasti että jännitän ja kauhistelen ja vihaan Stickin perhettä siinä missä Viisikkokin. Näen Tim-koiran kuin filmiltä kun se hyppii ja heiluttaa häntäänsä ja tahtoo ajaa kaneja takaa. Saarelle johtava karikko ja kivikkoranta, hylky, hiekkapoukama, luola, rauniolinna, vankityrmä maanalaisine käytävineen... kaikki tuntuu mahdottoman todelliselta. Näitä seikkailuja elin siskoni kanssa lapsena kun leikimme Viisikkoa peiton alla. Meillä oli muka luola ja valaisimme sitä taskulampulla. Hassua päästä kivan jännityksen tunnelmaan vielä aikuisenakin. Onko oman mielikuvituksen tuotetta vai armoitetun kirjailijan ansiota? Varmaan molempia, mutta enimmäkseen kirjailijan lahjakkuutta. Vahva elämys, intensiivinen lukukokemus. Viisikot ovat olleet nuoruuteni lukemistoa.

Joissakin kohdissa huomaa että poikien ja tyttöjen kasvatustavoitteet ovat ennen poikenneet nykyisistä, ja paikoin pilkahtaa englantilaisen yhteiskunnan luokkasysteemi, mutta enimmäkseen kirjaan pystyy heittäytymään mukaan aivan kuin se olisi yleispätevää, kaikille sopivaa elämää. Pahiksia ja hyviksiä, arkoja ja rohkeita, poliiseja ja rikollisia, moraalia ja sen puutetta. Asennekasvatusta rivien väleissä. Kirjan lopussa huomautetaan painokkaasti että rouva Stick on huolissaan oman poikansa vuoksi, mutta ei uhraa
 ajatustakaan kidnapatulle tytölle joka pelkää henkensä edestä. Aiheellinen kommentti. 

Kirja päättyy näin: "He lähtivät juoksemaan iloisina ja huolettomina, viisi lasta ja koira omalla rakkaalla saarellaan. Jätämme heidät sinne viettämään onnellista viikkoa. Sen he ovat ansainneet." 



Viisikoista ollaan nyt saatu nauttia suomeksi 60 vuotta. 

Lueskelin kirjan päätyttyä englanninkielisiä merkintöjä tästä Viisikosta. Plot: Julian, Dick and Anne arrive in Kirrin to stay with their cousin George for holidays. ( = Juoni: Leo, Dick ja Anne saapuvat Kirriniin viettämään lomaa serkkunsa Paulin kanssa.)


Täältä voi lukea englanniksi: LINKKI.





 Ensipainoksen kansi (1944)

Omat aikaisemmat Viisikko-kirjaraporttini:

VIISIKKO AARRESAARELLA: LINKKI

VIISIKON UUDET SEIKKAILUT: LINKKI


ja postaus retkestä Suomenlinnaan: VIISIKKO-PIKNIK.

Iloinen asia että taas uusi lasten sukupolvi saa nauttia näistä iki-ihanista romaaneista. Mitenkähän pitkälle tulevaisuuteen näitä luetaan?

12 comments:

  1. Tulipa nostalginen olo! Enid Blytonin kirjat kuuluivat tiukasti lapsuuteeni. Kyllä ainakin jotkut niistä tuli luettua moneen kertaan. Ihan mahtavia kirjoja! :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Moneen kertaan minäkin omiani luin lapsena. En tiedä olenko lukenut kaikki,
      mutta nythän niitä saa uusittuina painoksina, ja vanhoja tietenkin kirjastosta.
      En huomannut tässä postauksessani mainita niitä Viisikoitten eväitä, joista
      lukiessa aina tuli nälkä :D

      Delete
  2. Ihana postaus, niin nostalgista. Tärkeitä kirjoja olivat Enid Blytonin kirjat lapsuudessa minullekin. - Tästä tuli mieleen, että luin juuri Astrid Lindgrenin elämänkerran ja oli niin ihanan nostalgista palata Peppi Pitkätossuun, Melukylän lapsiin ja Mio, poikani Mio -kirjaan. - Klassikot elävät!

    ReplyDelete
    Replies
    1. Voi Anneli, aloin hymyillä korvasta korvaan kun mainitsit Melukylän lapset. Rakastin sitä kirjaa joka minulla oli lapsena. Niitä on käsittääkseni enemmänkin kuin yksi... lähdenpä kohtsiltään guggeloimaan. Viisikkojen lisäksi luin lapsena pari Seikkailu-kirjaa, mutta en Blytonin Salaisuus-sarjaa. Ajatella miten paljon kaikkea kivaa on olemassa tällaiselle lapsenmieliselle tädille. Ja eikun kirjamyyntejä koluamaan :D

      Delete
  3. Voihan nostalgiset notkelmat ja eltaantuneet eväspaperit! Viisikko 60 v. Tästähän ei tarvitse eikä voi vetää mitään omakohtaisia johtopäätöksiä, eihän?
    Ihana sarja, ihana postaus, joka aikaansaa yhden lahjapaketin pukinkonttiin; kiitos:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. "Eltaantuneet eväspaperit" - nauran täällä niin että melkein putoan tuolilta :D
      Minäkin annan Viisikoita joululahjaksi. Mahtavatko lahjan saajat ilahtua yhtä
      paljon kuin minä ilahdun ajatuksesta antaa Viisikoita nykyiselle sukupolvelle ? :) 🎄

      Delete
  4. Kyllähän nämä klassikkoja ovat ja nyt lähti myös TV-sarjan "We are the Famous Five" pyörimään päässä. :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Minulla ovat vielä filmatut Viisikot näkemättä ja kokematta !
      Eilen vasta huomasin netistä että niitä on olemassa. Vautsi.
      Mahtavatko olla kirjojen veroisia? Olisipa jännittävää nähdä 👍

      Delete
  5. Rakastin noita Viisikko-kirjoja lapsena.Millaistakohan olisi lukea ne nyt...

    ReplyDelete
  6. Viisikko - ei lapsuutta ilman heitä, Omistin lähes kaikki sarjan kirjat, jokunen on jäljellä tai siis lapsilleni annettu. Hekin varttuivat Viisikon lumoissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana "perintö" :) Minä annoin aikanaan omiani siskon lapsille.

      Delete

Kommentit ovat tervetulleita. Pyrin vastaamaan kaikkiin.

Julkaisen heti kun ehdin. Iltaisin en tavallisesti ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.

Sana on vapaa, hyvät blogikaverit :)