Monday, May 22, 2017

Uppo-Nalle, Elina Karjalainen


Teos: Uppo-Nalle
Kirjailija: Elina Karjalainen
Kuvittaja: Hannu Taina
Sivuja: 128
Kustantaja: WSOY (2011, 2017)
Kirja ilmestyi ensimmäisen kerran 1977
Saatavilla kovakantisena, e-kirjana ja äänikirjana.


Uppo-Nalle, suursuosion saavuttanut nalle, on seikkaillut lukuisissa kirjoissa ja jopa TV-sarjassa. Yhden luettuani tajusin heti miksi Uppista on ihan pakko rakastaa. Erään ystäväni lapsi Ville tykkäsi pienenä Uppo-Nallesta ja silloin tulin hankkineeksi tuon pehmonallen kotiini hänen vierailujaan varten, mutta ennen tätä päivää en ollut tutustunut kirjoihin. Voi mitä olenkaan menettänyt. Karjalaisen teksti ja Tainan kuvat ovat iki-ihania. Uppis on hyvä tyyppi.

Kuvia Uppo-Nalle -kirjojen kansista: Linkki. #kirja.

Tilattavissa: Adlibris.

Näin se kaikki alkoi: Pieni vihainen poika viskasi nallen laivasta mereen, ja heti katui, mutta ei enää pystynyt perumaan tekoaan. Nalle ajelehti meressä kokonaisen vuoden ennen kuin päätyi Reetan ja hänen äitinsä ja isänsä kesäkodin hiekkarannalle. Siitä alkaa Reetan ja Uppo-Nallen ystävyys. Yhdessä he kävelevät käsi tassussa ja tassu kädessä, seikkailevat, pohtivat maailmaa ja tulevaisuutta. 

Reetan perheen Laulava Lintukoira on aika velmu; se visertää ja tekee lauluja hassuine sanoituksineen. 

Uppo-Nalle mielii runoilijaksi. Sivu 96 "Uppo-Nallesta alkoi yhtäkkiä tuntua että sitä runotti. Uppo-Nalle sanoi runottamiseksi tunnetta, joka sillä oli aina ennen runon tuloa. Tunne oli melkein samanlainen kuin jano tai nälkä eikä kuitenkaan samanlainen. Runotusta tämä nyt oli, ihan oikeaa runotusta.

Oli kerran puffeli,
jolla oli duffeli,
eikä huolen häivääkään,
kun ei kesään päivääkään.
Kesää ootti puffeli
yllään hieno duffeli."

Kuvitus on ihastuttavaa, vesivärityksen näköistä, mikä sopii kertomuksen merellä kellumistaustaan. Minulla oli vanha muisto kuvasta jossa Uppis riippuu pyykkinarulla kuivumassa ja tällainen löytyi netistä, lienee ekan painoksen kansikuva. Söötti. Hih, nallella on taskutkin.


Tarinassa on inhimillisyyttä, nallemme pelkää peipposia. Lapsilukijat voivat hiukan samaistua, koska kaikilla on pelkoja, ja hiukan nauraa, koska eivät itse varmaan pelkää peipposia. Peippospelko saadaan lopuksi haihtumaan.

Pidin teoksen huumorista. Tässä yksi hulvaton kohta:

Sivu 93 "Katujyränkuljettaja ei ensin huomannut Reetaa ja Uppo-Nallea, vaan jyräsi ohi ja vasta jonkin matkan päässä pysähtyi, jyräsi takaperin heidän luokseen ja huusi: - Hei siellä! ... Oletteko nähneet poikaani Ylermiä? - Millainen hän on? - Kuvittelee olevansa intiaani, sanoi katujyränkuljettaja. ... Emme me voi tietää, mikä joku luulee olevansa, sillä ei se näy päällepäin. - Kyllä näkyy, katujyränkuljettaja sanoi. Ylermi hiipii ja väijyy koko ajan. Hänen pitäisi kerätä kouluun viisikymmentä kasvia, mutta hänellä on vasta seitsemän, jotka olen prässännyt katujyrällä ruokatuntieni aikana." 

Tuo niiltä ajoilta kun kouluissa vielä kerättiin kasveja. Muuta vanhaa kivaa löytyy esimerkiksi eläinlääkärillä käynnin hinnasta, markka kolmekymmentä penniä. Jäätelömyllyäkin kaverukset vääntävät. 

Kuvia ei ole joka aukeamalla, mutta tekstiä sitäkin enemmän. Kovin nuoret lapset eivät pitkään jaksa kuunnella. Viisivuotiaat uskoakseni jaksavat. Kirjan sanasto on sen verran vaativaa että sekin kaipaa kypsempää lukijaa. "Laivan keula, aallonmurtaja, komentosilta, luuvalo eli kihti..." Nalle käsittää luuvalon omalla hauskalla tavallaan. Lukevan lapsen sanavarasto karttuu mukavasti. 


Kirjan kansien väliin mahtuu lämpöä, huumoria, tietoa, loruja, kaveruutta, maailman pohdintaa... Suosikkikohtani on se missä kaverukset kaavailevat mitä heistä tulee isoina. (Sivu 110 - ) Uppis harkitsee sammakkomiehen uraa. Onhan hänellä kokemusta uppoilusta. Reetalla ovat suunnitelmat selvinä. Hänestä tulee eläintenystävä. Uppis kysyy mitä se semmoinen eläintenystävä tekee. "On ystävällinen eläimille, hoitaa sairaita eläimiä ja perustaa koteja kodittomille eläimille, pitää silmällä ettei kukaan rääkkää eläimiä eikä ole niille paha, kuljeskelee metsässä viemässä ruokaa talvisaikaan metsäneläimille... " Reetan hieno puhe jatkuu vielä ja hän on jo miettinut valmiiksi Uppo-Nallenkin osuuden. Tämä kuuntelee juttua silmät loistaen. Ihana tulevaisuus. Varmasti pieni lukija tallettaa sanat sydämeensä. 

Kirjan lopussa perhe jättää kesäkodin taakseen. On syksy, ja aika palata kaupunkikotiin. Tiedämme että mukavat seikkailut odottavat ystävyksiä sielläkin.

Monella tavalla innostava kirja.  

Nyt tekee mieli ottaa vesivärit esiin ja maalata jotain.  

Onko Uppo-Nalle teille tuttu?

12 comments:

  1. Mitä mainion, hellyyttävin, hauskin ja muistorikkain avaus viikolle! Uppis & Elina Karjalainen on rautainen ja humoreski yhdistelmä, joka on viehättänyt lapsia ja meitä aikuisia pari sukupolvea. Tuo hilpeästi pyykkinarulla keikkuva Uppis symboloi sitä tosiasiaa, että laadukkaaseen kerrontaan ja kuvitukseen ei ajan hammas pure.

    Kiitos Sinulle muhevasta viikonavauksesta, joka veti suupielet ylöspäin ja lisäsi ilonkurttuja kulmiin:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Kiitos aurinkoisen asenteen kommentista. Mukava kuulla että teidänkin suvulle Uppo-Nalle on tuttu. On se vaan hellyttävä nalleotus ❤️Nämä ovat klassikkoteoksia.

      Uusi viikko alkaa kivasti täälläkin kun ajattelen iloasi. Uppelis puppelis 😀

      Delete
  2. Ihanan pehmoinen ja mukava kaveri tämä Uppis. Lorut ovat hauskoja ja kuvitus superkaunis :) Klassikkokirjoja ❤️

    ReplyDelete
    Replies
    1. Pidin loruista kovasti, hitusen ontuvine riimeineen ja hassuine yksityiskohtineen 🙂

      Kuvitus on niin kaunista että joihinkin maisemiin tekee mieli kävellä sisään 🐾 💚

      Delete
  3. Itsekin tutustuin vasta Uppiksiin jatosiaan kannatti. Pehmoa en ole vielä hankkinut :)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Just huomasin paljon jälkijunassa että en ole vastannut tämän postauksen lopusta neljään kommenttiin. Anteeksi. Toivottavasti olet ehtinyt hankkia Upponalle-pehmon 💚

      Delete
  4. Upponalle on symppis <3 Minäkin ostin nostalgiahuumassa Uppis-dvd:n jokin aika sitten, ja kirjojakin on pari jossain. Täytyisi kaivaa esiin, tarinat sopisivat varmaan juuri nyt hyvin 5- ja 3-vuotiaiden veljesten korville:)

    ReplyDelete
    Replies
    1. Ihana nostalginen nalle 💚Sopivat takuulla tuon ikäisille !

      Delete
  5. Ihana Upponalle:) Meilläkin luettiin sitä kun poika oli vielä lapsi:)

    ReplyDelete
  6. Uppis on ihana! Onkohan sitä käännetty englanniksi? Mua nyt kyllä taas harmittaa, etten tullut kirjaa omille lapsilleni hankkineeksi. Silloin tällöin mietin laulua siitä, miten Uppis ihastui roska-autoon. Vai oliko se Uppis? Ihastuksen kohde oli kuitenkin roska-auto. Luin kirjaa vähän vanhempanakin.

    ReplyDelete
    Replies
    1. En tiedä onko käännetty. Nykyäänhän kyllä käännetään suomenkielestä useille muille kielille, mikä on hieno. Pääsevät muunkinkieliset lapset nauttimaan iki-ihanasta nallesta 💚Minulta jäi näin pitkäksi aikaa vastaamatta tämän ketjun viimeisiin kommentteihin... kamalaa. Nyt luen seuraavaa Uppista. Siis aikuisena 😀

      Delete

Kiitos ihanista kommenteistanne. 🖤 ♥ ♥ ♥ ♥ ♥

Pyrin vastaamaan kaikkiin ja käymään vastavierailuilla. Iltaisin en ole paikalla, mutta aamulla sitten taas.