Jane Austen - leffoja, luettavaa ja Marimekko-kukkaro

TV:ssä hiljattain esitetyssä Midsummer Murders'in jaksossa kyläläiset olivat pukeutuneina Jane Austenin aikaisiin asuihin, joku asiaa harrastava kerho tai muu taho. Yksi nuorista naisista muisti väärin että Mr Darcy oli Mr Dorky, hah hah. (Hesan slangilla "dorka"). Meidän DVD-kaapista kalastin boxin joka sisältää neljä Jane Austen - filmatisointia. Iki-ihana Colin Firth iki-ihanana Mr Darcyna, Pride and Prejudice ( = Ylpeys ja ennakkoluulo ). Muistelen että se on DVD:llä 6-osaisena sarjana, eli vielä kivempaa kuin pelkkä yksi elokuva. Muut Austenit boxissamme ovat Sense and Sensibility ( = Järki ja tunteet ), Emma ja Mansfield Park. Sopivan tilaisuuden tullen voimme katsoa nuo, mutta parempi ensin katsoa digiboksiin tallennettuja ohjelmia, jotta se ei ala pullistella - esimerkiksi Midsummer Murders. Aloitimme sitä sunnuntaina lounasta syödessämme, ja katsoimme loppuun illalla. Brittisarjat ovat sitten hyviä! 

Voi hirvitys; kanojen kauhuleffa. 

Siellä grillataan lajitoveria .

(Tuoksuu varmaan hyvältä.)

On se totta että komiikan kaava on aaaaaaAaaa, kuten ammoisina aikoina estetiikan oppikirjasta luin, eli erilaisuus huvittaa. Tavallista isommat pelikortit pistävät nauramaan (näin ne Euron kaupassa Hesassa käydessäni ja oli otettava kuva). Toinenkin juttu minua naurattaa. Se on muisto niiltä nuoruuteni ajoilta kun seurustelin harrastelijataikurin kanssa. Eräällä hänen taikurikaverillaan oli show jossa hän temppuja tehdessään jutteli mukavia. "Tässä on tällaiset lain kouralle sopivat kortit" hän sanoi isot pelikortit esiin taikoessaan - ja minä nauroin katketakseni - koko shown ajan. Poikaystävä kertoi myöhemmin että taikuri oli ollut todella imarreltu minulta saamastaan huomiosta. 

Tämmöinen kirja löytyi kirppikseltä kun kävimme tutustumassa Keravan tarjontaan susirajan takana :) Ei ole ennestään tuttu vaikka joitakin tuon näköisiä muita tyttökirjoja olen lukenut. Aloittelin sitä eilen. Kyllä on tyyli muuttunut noista ajoista, elämässä, leffoissa ja nuorten kirjoissa. Hengen paloa, sitä että suurieleisesti hypätään yhtäkkiä pystyyn ja kajautetaan raikuva eläköön-huuto sille kun ollaan täysikasvuisia 15-vuotiaina (!) huokuu tuon ajan kirjoista. Asioita tehdään "suonenvedontapaisesti", tai puhutaan ihannoivasti isänmaasta, vaivutaan epätoivon alhoon, käytetään sanaa "neekeri" ihan luontevasti puheessa, mennään rekiajelulle, haaveillaan pääsystä kuuromykkäkoulun opettajaksi tai muusta jalosta. Minua huvitti kovasti lukea siitä kun Juho ja Stiina leikkivät räätäliä. En tiedä minkä ikäisiä ovat, ehkä 10 (?). Stiina on räätäli ja Juholle sovitetaan takkia. Mainiota. 

Posti toi Kotivinkkilehden ja vihdoinkin sain tilaajalahjani, Marimekon Unikkokukkaron. Silloin kun joululahjalehteni jälkeen tein tilauksen ja näin että tarjouksessa mainittiin tuo lahja, ilahduin koska ajattelin antaa sen lahjaksi eräälle Marimekkoa rakastavalle ystävälleni. Itse en kumma kyllä ole koskaan välittänyt Marimekosta. Vaan antakaas kun kerron: jossain vaiheessa tätä alkuvuotta miellyinkin odottamatta Marimekkoon vahvasti. Niin vahvasti että pidän ihanan kukkaron itse. Lievästi sikamainen olo, vaikka en - kaikeksi onneksi - asiaa mainostanut, itsekseni vain tuumailin. 

Tänään aloitan uudessa opetustyössäni Pasilan Asukastalossa, Kalliolan setlementin palkkaamana. Opetan suomea ulkomaalaisille. Nyt aloitan suomen keskusteluryhmän, toukokuussa käynnistämme luku- ja kirjoitustaidon opetuksen. Sen suunnittelu on käynnissä. 

Pistin blogini Blogilistalle. Blogit.fi. Osaako kukaan neuvoa, miten se logo ja linkki pistetään oman blogin sivupalkkiin?