Sylvia Löhken, Introverteissä on voimaa

Kirjoittaja: Sylvia Löhken

Teos: Introverteissä on voimaa

Alkuteos: Leise Menschen - Starke Wirkung (2014)

Kääntäjä: Kirsimarja Tielinen (2018)

Muoto: Pokkari

Paino: 190 g

Sivuja: 345

Julkaistu aiemmin nimellä Hiljaisissa on voimaa!

Nyt se tuli aukottomasti ja lopullisesti selväksi; minä olen introvertti. Kirja on kirjoitettu minulle ja minusta. Kiitos ja kunnia. Monta asiaa selvisi ja hyvä olo levisi koko olemukseeni ylt'ympäriinsä. 

Mitä eroa on introvertillä ja ekstrovertillä?

Ekstrovertti = ulospäin suuntautunut

Introvertti = sisäänpäin suuntautunut 

"Introvertit ja ekstrovertit eroavat toisistaan ennen kaikkea energiantuotantotapojensa osalta: Introverttien on saatava vetäytyä säännöllisesti omaan rauhaansa ja ekstrovertit saavat lisää voimavaroja toiminnasta ja vuorovaikutuksesta muiden ihmisten kanssa." (sivu 58)

"Kumpikaan persoonallisuustyyppi ei ole toista parempi tai huonompi. Erottelun avulla voidaan ainoastaan määritellä millaisia kummallekin ominaiset taipumukset ja tarpeet ovat. Mitä paremmin tunnet omat tarpeesi, sitä helpompi sinun on elää "lajityypillistä" elämää ja keskittyä tekemään sinulle tärkeitä asioita." (sivu 32.)

        Monet ihmiset ovat jotain noiden kahden tyypin väliltä.

Onko ihminen introvertti vai ekstrovertti riippuu aivojen neurobiologiasta, niin olen käsittänyt. Mutta se että jotkut pitävät ekstroverttiyttä "normaalimpana", suotavana ja toivottuna, hmmm...  Kiinnostavaa kylläkin, on joitakin kulttuureja missä suositaan introverttiä käytöstä (= rauhaa, yksinoloa, mietiskelyä), kuten Japani ja toisia missä ekstrot loistavat, vaikkapa USA. Suomi taitaa olla Japanin kaltainen tässä suhteessa, vai onko? Ehkä ei kuitenkaan joissakin ammateissa (myyntityö)? Suomalaisessa kulttuurissa aletaan helposti katsoa itseään esille tuojaa "linssiluteeksi" tai "itsensä ylentäjäksi". Raamattu jo totesi että joka itsensä ylentää, se alennettakoon. Itseään ei sovi kehua. 

Introverttien vahvuudet (kaikilla ei välttämättä ole kaikkia näistä): varovaisuus, paneutuminen, keskittyminen, kuuntelutaito, rauhallisuus, analyyttinen ajattelu, riippumattomuus, sinnikkyys, kirjoittaminen, myötäelämiskyky. Löhken on itse introvertti ja hän osaa selittää nuo kaikki mainiosti. Hän kertoo siitä miten nuo ominaisuudet voivat haitata elämää tietyissä tilanteissa, mutta todettakoon että hän on itse, erittäin menestyneenä viestintäasiantuntijana ja lingvistiikan professorina, keksinyt keinot kukoistaa introverttinä ja välttää haitat. 

Yhdessä luvussa käsitellään vaikeuksia avioliitoissa introjen ja ekstrojen välillä. Ratkaisu on löydettävissä ennen kaikkea keskinäisestä kunnioituksesta. Osapuolet antavat toistensa olla sellaisia kuin ovat ja joustavat sopivasti. Minulle on käynyt niin mukavasti että puolisokin on introvertti, vähän nörtti. Sovimme mainiosti yhteen. Kuin Mortti ja Vertti. 

Introvertti työelämässä -aiheesta on kiinnostavaa asiaa sivukaupalla. Ansioita ei aina huomata koska introt eivät tuo itseään esille. Tässä on parantamisen varaa. Introvertit johtajat on oma lukunsa. Löhken esittää neljä eri johtamisstrategiaa, joita intoverteillä on. Niissä tulevat heidän erityiset kykynsä hienosti peliin. Tykkäsin lukea ja samalla miettiä sitä miten hyödynnän omia ominaisuuksiani opetustyössä.

Kuuluisia elämässä menestyneitä introverttejä ihmisiä: 

Ingrid Bergman, Clint Eastwood, Albert Einstein, Mahatma Gandhi, Bill Gates, Hitchcock, Michael Jackson, Äiti Teresa, Barack Obama, Mark Zuckerberg...

Haluan mainita tässä yhteydessä että introverttiys yhdistetään usein autismiin. Muutamista tuon listan ihmisistä on mediassa näkynyt tieto että he ovat Asperger-henkilöitä (=lievä autismin muoto). Kuuluisia suomalaisia Asseja ovat esimerkiksi (olleet) Juice Leskinen ja Spede Pasanen. Minä olen itsekin Assi (eli siis Asperger-henkilö).

Luin luvun jossa selitettiin miksi sähköposti on minulle ja muille introverteille ihanteellinen väline viestintään ja puhelin erittäin huono. Se selitettiin niin osuvasti ja niin perinpohjin että on kuin kirjoittaja sanelisi syitä suoraan minun mietteistäni ja tuntemuksistani. Airam syttyi pään päällä. Allekirjoitan kaiken, ja kiitän saamistani uusista sanoista joilla saan tämän tarvittaessa selitetyksi riittävän hyvin. Puhelin on minulle kuormitustekijä. Ekstrovertille puhelimen soiminen voi olla tervetullutta vaihtelua työrutiiniin, minun työni ja keskittymiseni se keskeyttää ikävästi. Olen ohjeistanut kavereita ja työtovereita että minut tavoittaa parhaiten meilitse. 

Introverttien läheiset (ekstrovertit) voivat saada valtavasti ymmärrystä asiaan lukemalla Löhkenin kirjan. Introverttiys kun ei samalla tavalla näy päällepäin kuin ekstroverttiys. Jotkut meistä osaavat kertoa voimakkaasta sisäisestä elämästään ja valtavasta yksinolon ja latautumisen tarpeestaan, mutta ei luonnollisestikaan ole varmaa että ekstrovertti sen käsittää. 

Minä näyttäydyn ystäville erittäin seurallisena. Olen osa-aikainen ekstrovertti, joka nauttii suuresti seurasta ja on sosiaalisesti taitava - mutta vain pari kolme tuntia kerralla, minkä jälkeen on ladattava akut. Minulla on juuri hiukan kiusallinen ja tukala juttu meneillään: yritän saada sukulaisen tajuamaan että en voi seuraavalla Tampereen matkalla poiketa hänen luokseen kyläilemään, koska olen jo menossa kahteen muuhun kyläpaikkaan. Yksikin visiitti on minulle ponnistus (vaikka hauska sellainen). Aion venyä kahteen, mutta kolmannesta on pakko kieltäytyä. En usko että sukulaiseni ymmärtää, mutta toivotaan parasta. 

Lisää tietoja teoksesta: Adlibris.           

Lukemisesta koitui hieno lisäanti. Opin tajumaan ja arvostamaan ekstroverttejä ihmisiä paremmin. Sylvia Löhkenin kirja ei lähde kierrätykseen vaan jää käden ulottuville kirjahyllyyn. Lukiessa tuntui että sain luvan olla oma (omituinen) itseni ekstroverttien maailmassa. Tuntui että minua ymmärrettiin. Kuin olisin saanut vertaistukea. Kiitos Sylvia Löhken. Kiitos Into Kustannus.