Kirjailija: Anu Patrakka
Teos: Syyllisyyden ranta
Julkaisija: Into Kustannus (2019)
Laji: psykologinen jännäri
Sivuja: 277
Viihdyin tämän nopealukuisen tarinan parissa. Sain luettavakseni ennakkokappaleen. Kirja ilmestyy helmikuun alussa.
Juoni piti otteessaan. Oli puskettava eteenpäin ja saatava tietää mitä tässä oikein oli meneillään ja kuka oli syyllinen. Useita epäilin, vaan eivätpä olleet syyllisiä. Ratkaisu pamahti ennalta arvaamatta.
Tapahtuvat sijoittuvat pääosin Portugaliin, minne suomalainen pariskunta asettuu asumaan. Mies maalaa tauluja. Liikutaan pienillä paikkakunnilla. Väestö ei osaa englantia, on osattava paikallista kieltä. Kieli-ihmisenä nautin kovasti kun kerronnan lomaan oli siroteltu portugalia. Olen viime aikoina yrittänyt oppia sitä työpaikkani portugalilaisen kokin kanssa aamutervehdysten ohessa. Nyt sain lisäpontta dekkarista.
"Olha, katso. Tuolla rinteellä. Ja: malucos, hullut."
Ja vielä: Por que não comes, miksi sinä et syö? Bela kysyi.
Teos on psykologinen jännäri, jossa tekninen rikostutkinta jää taka-alalle. Sen sijaan tutkaillaan ihmisiä. Lukija viedään henkilöiden ajatuksiin, arveluihin ja sisäisiin tuntoihin. Pidin kovasti surmatun taiteilijan jälkeenjääneen vaimon ajatuskuvioista kun hänen elämänsa oli muuttunut raskassoutuiseksi painajaiseksi. Miten ihanaa tavallinen elämä olikaan ollut.
"Hän olisi halunnut palata vuosien halki takaisin siihen aikaan jolloin he olivat vielä asuneet hissittömän talon kolmiossa kuudennessa kerroksessa Alppilassa. Lapsilla oli yhteinen huone ja siellä kerrossänky. Pia oli leiponut korvapuusteja, ja he olivat syöneet niitä kylmän maidon kanssa mahansa pulleiksi. Hän halusi takaisin sen perheen pienine kinasteluineen, lauantaisaunoineen ja television katseluineen. Kunpa hän vain olisi voinut säilöä ne hetket, kun he saunan jälkeen kylpytakkeihin kietoutuneina söivät uunilenkkiä ja perunamuusia, aikuiset joivat olutta, lapset limonadia. Se oli ollut elämän parasta aikaa, vaikka silloin se oli tuntunut tavalliselta arjelta." (sivu 226)
Onpa mukavaa eläytyä hyvä dekkarin tapahtumiin ja sitten palata takaisin omiin turvallisiin mieuluisiin koti- ja työkuvioihin.
Juoni piti otteessaan. Oli puskettava eteenpäin ja saatava tietää mitä tässä oikein oli meneillään ja kuka oli syyllinen. Useita epäilin, vaan eivätpä olleet syyllisiä. Ratkaisu pamahti ennalta arvaamatta.
Tapahtuvat sijoittuvat pääosin Portugaliin, minne suomalainen pariskunta asettuu asumaan. Mies maalaa tauluja. Liikutaan pienillä paikkakunnilla. Väestö ei osaa englantia, on osattava paikallista kieltä. Kieli-ihmisenä nautin kovasti kun kerronnan lomaan oli siroteltu portugalia. Olen viime aikoina yrittänyt oppia sitä työpaikkani portugalilaisen kokin kanssa aamutervehdysten ohessa. Nyt sain lisäpontta dekkarista.
"Olha, katso. Tuolla rinteellä. Ja: malucos, hullut."
Ja vielä: Por que não comes, miksi sinä et syö? Bela kysyi.
Teos on psykologinen jännäri, jossa tekninen rikostutkinta jää taka-alalle. Sen sijaan tutkaillaan ihmisiä. Lukija viedään henkilöiden ajatuksiin, arveluihin ja sisäisiin tuntoihin. Pidin kovasti surmatun taiteilijan jälkeenjääneen vaimon ajatuskuvioista kun hänen elämänsa oli muuttunut raskassoutuiseksi painajaiseksi. Miten ihanaa tavallinen elämä olikaan ollut.
"Hän olisi halunnut palata vuosien halki takaisin siihen aikaan jolloin he olivat vielä asuneet hissittömän talon kolmiossa kuudennessa kerroksessa Alppilassa. Lapsilla oli yhteinen huone ja siellä kerrossänky. Pia oli leiponut korvapuusteja, ja he olivat syöneet niitä kylmän maidon kanssa mahansa pulleiksi. Hän halusi takaisin sen perheen pienine kinasteluineen, lauantaisaunoineen ja television katseluineen. Kunpa hän vain olisi voinut säilöä ne hetket, kun he saunan jälkeen kylpytakkeihin kietoutuneina söivät uunilenkkiä ja perunamuusia, aikuiset joivat olutta, lapset limonadia. Se oli ollut elämän parasta aikaa, vaikka silloin se oli tuntunut tavalliselta arjelta." (sivu 226)
Onpa mukavaa eläytyä hyvä dekkarin tapahtumiin ja sitten palata takaisin omiin turvallisiin mieuluisiin koti- ja työkuvioihin.
Rikosromaanin kirjoittaja Anu Patrakka asuu Portugalissa. Lisää tietoja hänestä ja tästä sekä hänen kahdesta aikaisemmasta dekkaristaan Into Kustannuksen sivuilla: linkki. Kaikissa kolmessa teoksessa rikoksia tutkivat Rui Santos ja Rita Pereira. Patrakan blogiin nimeltä Normaali irtiotto pääsee tästä: klik.
Huomasin ensin pettyväni lievästi loppuratkaisuun. Olin kai odottanut jotain suurempaa, jotain järisyttävää. Mutta sitten luin epilogin ja ihastuin. Se kruunasi koko tarinan. Lopputulema: Todellisuus on tarua ihmeellisempää. Palkitseva lukukokemus.
Kuulostaa mielenkiintoiselta.
VastaaPoistaJa tuo on niin totta: Tavallisen arjen ihanuuden ymmmärtää vasta kun sen on menettänyt.
Mukavaa keskiviikkoiltaa! xx
Se oli suosikkikohtani koko kirjassa ❤️
PoistaItse pidän tavallista arkea elämän parhaana osuutena.
Sinulta on näemmä tullut uusi postaus. Kivaa.
Ehdin vielä katsoa sen ennenkuin vetäydyn netistä lopuksi päivää / iltaa 🙂
Kuulostaa sellaiselta jota voisin lukea:) Bom dia Rita, aloitin aikoinaan yhdessä portugalin ja espanjan kielen opinnot, mutta jossain vaiheessa piti valita jompikumpi,joten portugali jäi.
VastaaPoistaMinullekin tuli ajatus että olisi kiva lukea saman kirjailijan aikaisemmat teokset. 📚
PoistaBom dia itsellesi Jos ehdit saada portugalin kurssilta ääntämisen perusteet niin se on hyvä. Sillä jo ymmärrys ja oma tuottaminen pääsevät alkuun. 🌹 Minä olen lukenut vain itse, en kurssilla. Lähinnä opetellut jotain Berlirzin matkaoppaasta, mutta kyllä portugalilainen työkaverini tuntuu minua ymmärtävän kun jotain sanon 🙂 On siinä Berlitsissäkin ääntäminen merkattuna. Que pases un buen día... ööö ja sama portugaliksi 😎
kaunis kansi, en tunne kirjailijaa
VastaaPoistaMinäkin vasta tutustuin. Ja hänen tyyliinsä miellyin 💕
PoistaAnu Patrakka on minulle tuntematon kirjailija. Kirja kuulostaa mielenkiintoiselta. Tavallisen arjen ihanuuden taitaa ymmärtää vasta sitten, kun tulee arkea sekoittavia isoja vastoinkäymisiä. Arjessa on hyvä olla.
VastaaPoistaJa nyt on kirjailija kirjattu lukulistalleni. Kiitos hyvästä esittelystä.
Mukavaa viikonloppua!
Minäkään en tuntenut, paitsi ohimenevästi jostain kirjablogista esittelyn kautta. Taisi jäädä tästä hyvästä dekkarista isoimmaksi anniksi juuri tuo taju tavallisen elämän ihanuudesta verrattuna tuskaiseen 🙂 Kiva että Patrakka pääsi sinunkin lukulistallesi. Minä luen hänen pari aikaisempaansa jos saan käsiini.
Poista