Kirjoja ja leffoja kirpparilta

10 kirjaa Punaisen Ristin kirpparilta, à 2 euroa. Italiaksi, ruotsiksi, ranskaksi, espanjaksi. Minun pinoni. 

Puolison pino.

Jännittävää. Kohta on enemmän aikaa katsella, kun tanssitunnit loppuvat kesäksi, ja myös Finnish For Foreigners taukoaa, mutta toisaalta puutarhan hoitoon ja ulkoiluun menee aikaa. 

 Raparperi kasvaa melkein ilman hoitoakin. 

Samoin narsissi.

MUSIIKKI 

Billy Joel - A Matter Of Trust

 

Benjamin Stevenson, Kuka tahansa tässä junassa voi olla syyllinen

Kirjailija: Benjamin Stevenson

Teos: Kuka tahansa tässä junassa voi olla syyllinen 

Everyone On This Train Is a Suspect

Suomentaja: Kaisa Haatanen

Kustantaja: AULA & CO 2025

Sivuja: 371 

Oma kappaleeni: Lahja kustantajalta

Yleisvaikutelma: Virkistävän erilainen

Täältä lisätietoja: klik.

Mainio lukukokemus. Yhtäältä perinteinen dekkari ja toisaalta tavanomaisesta poikkeava. 

Kirjailija on australialainen stand-up koomikko, minkä kuvittelen kuultavan läpi hänen tavastaan tehdä havaintoja ympäristöstään ja kyvystään ottaa yleisönsä ja pitää meidät kaiken aikaa läsnä. 

Olemme kautta linjan tietoisia siitä että tässä kirjoitetaan salapoliisiromaania ja olemme kirjaijoiden, kustantajien ja kriitikoiden seurassa, halki Australian kiitävässä luksus-junassa. Joukosssa on myös murhaaja. Kaipa murhaaja paljastetaan helposti kun paikalla on monta murha-asiantuntijaa? Ai jaa, mutta siis myös murhaaja tuntee temput. Ei olekaan niin yksinkertaista. 

Nautin erityisesti kohdista joissa puhuttiin dekkarin kirjoittamisen säännöistä ja lainalaisuuksista. 

Seuraavassa lainauksessa henkilöhahmo Royce yrittää suurieleisesti koota yleisönsä kokoon ja julistaa ratkaisseensa tapauksen, mutta joutuu pilkan kohteeksi. Muut eivät ota häntä todesta vaan häiritsevät ja pistävät vastaan. Samaan tapaan kuin häiriköt huutelevat stand-up koomikolle esityksen aikana. 

Teoksen jälkipuoliskolla vauhti kiihtyy ja tapahtumat vyöryvät eteenpäin. Luulemme että arvoitukset ja murhaaja paljastuvat, mutta aina kiepsahtaa eteen uusi tieto ja uusi tilanne. Päätä alkaa huimata. Hurmaavaa tulla taitavasti huiputetuksi. Juuri tätä lukija haluaa. Olisi pettymys itse keksiä ratkaisu ja syyllinen. 

Herää halu lukea sarjan aikaisempi osa samalta kirjailijalta, Jokainen perheestäni on tappanut jonkun. 

 

Häät Skotlannissa ja hiipivää kauhua

Tusinatuote, palaa kierrätykseen, mutta siinä oli antoisat Skotlanti-osiot, joista nautin.  Upea kartano vai oliko peräti linna?

Yksi suosikkikirjailijoistani jota olen etsiskellyt ja kaivannut; Celia Fremlin. Finlandia-kirjasta sai tilattua kolme käytettyinä.

Olen lukenut ainakin Kukat kuiskivat kuolemaa, tosin englanniksi. Fremlinin mestarillisuus perustuu siihen että hän osaa luoda odottavan kauhun ja pelon jännitteen. Se syntyy arkisista asioita, ei mistään ihmeellisestä. Vaikka toisaalta todellisuushan voi tunnetusti olla tarua ihmeellisempää. 

Punaisen ristin Kontista symppis tarina pojasta, jonka ongelma tässä kirjassa oli huoli siitä että kaverit nauraisivat äidin neulomalle villapaidalle. Lampaathan ovat pikku lasten juttu. Niinhän siinä kuitenkin kävi että kaikki ihastuivat ja halusivat lampaalla koristetut vaatteet. Kirja päättyy siihen kun poika kysyy voisiko äiti tehdä hänelle neuleen jossa on sika. Minulla taitaa olla kuusi kirjaa tätä sarjaa. Hyväkuntoisia, ja hintaakin oli. Ostin ensin vain neljä, mutta onneksi seuraavalla kerralla loput kaksi olivat vielä hyllyssä. Toin nekin kotiin. Kirppareilla voi tehdä vaikka mitä löytöjä. 

Onko sinulla mitään vaatetta jossa on eläimen kuva? Minulla on tummanvihreä villatakki jossa on kaksi koiraa. 

Hiljattain luettuja kirjoja

Heti ensimmäiseltä sivulta reaktioni oli helpotus ja kiitollisuus siitä että kirja oli alkuperäiskielellä. Kahden köpelösti suomennetun, vaikkakin alunperin taitavasti kirjoitetun dekkarin jälkeen todella tervetullutta saada lukea ilman että pähkäilee kieltä. Pari tuntematonta sanaa kohtasin, mutta ne herättivät vain kiinnostuksen, eivät ahdistusta. 

En usko että luen lisää Harjunpäätä. Liikaa raadollisuutta ja kurjuutta, väkivaltaa, yhteiskunnan pohjimmaisia kerroksia. Kerronta on kieltämättä korkealuokkaista. 

Hassu juttu. Minulla oli Marklundin ja Pattersonin yhdessä kirjoittama dekkari keittiön pöydällä, kun mieheni tuli siihen oman kirjansa kanssa ja huomasi että hän luki juuri Pattersonia. 

Postikorttimurhat on laatukamaa, samoin kuin oli aiempi Marklundilta lukemani teos, mutta raakuus kammotti. Vein yhden Marklundin lukemattomana takaisin kirpparille. Jo riittää tämäkin laji. It was fun while it lasted. 

Tämä oli aivan loistava lastenkirja.

Lankapuhelimien aikaan poika aikoi soittaa pilailupuhelun, mutta osuikin palveluun josta sai ilmaisia tavaroita kunhan vältti mainitsemasta -eur-äänteen sisältäviä sanoja, kuten moteur ( moottori ). Jos se häneltä lipsahtaisi hän joutuisi pakkotyöhön kaukaiselle planeetalle. Siitä voisi kuitenkin pelastua jos palauttaisi kaikki siihen mennessä saamansa tavarat.  

Hän joutui kuin joutuikin tukalaan tilanteeseen, erittäin jännittävästi kerrottuna, ja aikoi palauttaa kaikki 18 tavaraa, mutta ei löytänyt yhtä, ja palauttamisen deadline lähestyi... Lukijallakin hiki otsalla.

Lisää ranskan kieltä intiaanipojan seurassa. 

Elämänviisautta. Tähän on kuulunut CD

takakannen mainoksen mukaan,

mutta kirpparilta sain vain kirjan.

Oiva saalis myös tässä:

Ostimme neljä kirjaa Camille-pojasta kertovaa sarjaa. Yhdessä hänellä oli uusi opettaja, josta ei ensin uskonut pitävänsä ja tuossa toisessa ongelmana olivat painajaisunet. Kaikki pulmat saavat tietenkin hyvän ratkaisun. 

Minulla on melkein aina poikkeuksellisen iso lukuinnostus alkukesällä, niin tänäkin vuonna. Se normalisoituu heinäkuuhun mennessä. Onko teillä joku erityinen aika vuodesta isompaan lukemiseen? Tai luetteko joskus paljon vähemmän kuin tavallisesti? Vai vaihteleeko tilanteen mukaan?

Murhan kolmoisratkaisu ja loistava tulevaisuus edessä

 

Murha kengässä oli lopulta ihan hullun hyvä dekkari, huolimatta pysäyttelevän kömpelöstä käännöksestä. Käännös alkoi elää omaa todelllisuuttaan ja huomasin lähestulkoon hurmaantuvani siitä. 

Päähän jäi tämmöinen lause: "Hän kaatoi konjakkia paksuun olemukseensa". Sille voi hihittää vielä niin kauan kuin se palailee tajuntaan. 

Ratkaisu petkutti ja kutkutti lukijaa. Murhaaja ei ollutkaan se keneksi hän ensin vaikutti paljastuvan, eikä vielä se toinenkaan, jota seuraavaksi todisteltiin syylliseksi. Murhaajaksi osoittautui klassisen kaavan mukaan hän jota olisi vähiten voinut epäillä. 

Aloitin Rex Stoutin lukemisen. Helppolukuista, "normaalisti" käännettyä - öh, pääsin sivulle 13 ennen kuin selvisi että ei sekään ole luontevaa suomea. En semmoista tosin vaadikaan. Katsotaan mitä tuleman pitää. 

Kaikki tajuavat varmasti että pakosti pysähdyn miettimään outoja kohtia käännöksessä, koska olen ollut englannin opiskelija ja englannin opettaja. Erinäisiä kertoja olen mennä vuosina erehtynyt suostumaan jonkun käännöstyön suorittamaan. Huh mitä tuskaa. Lopulta päätin pysyä lestissäni eli opettajana. Se luonnistuu ja siitä nautin. 

Miksiköhän meillä on niin monta lävikköä? Niitä on ainakin neljä tai viisi. Hyvä sana, "lävikkö". Siinä on läpiä jotka päästävät jotain lävitseen, mutta eivät kaikkea. Lävikössä on isommat aukot kuin siivilässä. 

Ruotsiksi kiehtova sana; "durkslag". En osaa sitä selittää ja hyvä niin. Pysyköön arvoituksellisen kauniina, runollisena ja eksoottisena. Opin se niinä vuosina kun opetin franska och engelska ruotsinkielisessa ammattikoulussa ravintolalinjalla. 

Englanniksi se on "colander". Coca cola ja piña colada ja lumikola. Kaunis sana minun mielestäni. Latinan "colare" = siivilöidä, "colum" = siivilä. Puoliso kiinnostunee viimeksi mainitusta. Meillä on irlantilainen ystävä nimeltä Colum. 

"piña colada" = siivilöity ananas

Teettekö puheessa eron kattilan ja kasarin välillä?

Entä tiedättekö mitä englannin "kettle" merkitsee?

Pots and pans. A saucepan. A frying-pan.

Italiano: una pentola, una padella, un tegame

Taisi olla liian suuret odotukset selostuksen perusteella. Ei vietetty kuin muutama sekuntti Intiassa, muuten oltiin Englannin (suoraan sanoen ankeissa) maisemissa. Rikoksen ratkaisu oli kieltämättä omaperäinen, mutta lähteköön kierrätykseen tämä elokuva. Toisen aikaisemmin esittelemäni BBC:n leffan säilytämme uutta katselukertaa varten. 

Kiitän kommenteista ja blogikaveruudesta sekä saamistani vinkeistä, neuvoista ja vastauksista kysymyksiini. Toinen toistaan kiinnostavampi postauksia, joista en valitettavasti saa kaikkia luetuiksi, ainakaan heti ja etenkään pitkiä kirjoituksia. Niissä blogeissa jotka minulla on ainoastaan Bloggerin listalla eikä blogin sivuseinällä en aikomuksistani huolimatta juuri koskaan tule käyneeksi, paitsi jos he käyvät ensin täällä. Teen taas päätöksen katsastaa lukulista. Wish me luck. 

Eilen tuli hyviä uutisia; edessä loistava tulevaisuus (eikä vain takana), sillä tanssikurssimme, 2023 syyskuussa 60 minuutin tunteina alkanut, jatkuu syksyllä 75 minuutin treeneinä, eli tunti ja vartti. Vakiojengi saa kuulemma ilmoittautua ennakkoon kesän kynnyksellä ennen kuin ilmoittautuminen avataan muille. 

Lähitulevaisuudessakin kivaa. Odottelen postitse paria korttia, jotka tilasin blogikaveri Repolaiselta. Meistä monet odottelevat innokkaina hänen seuraavaa värihaastettaan. Mikähän väri meille annetaan seuraavaksi? 

Käännöksiä, koruja, kevätkukkia

Kompuroiden etenee kömpelösti käännetyn dekkarin luku. Paikoin viehätyn tarinan kulusta ja sen selostamisesta oudolla tavalla, mutta usein juutun pohtimaan mitä ihmettä sanat merkitsevät, ja välillä kulmakarvat kohoavat tajutessani että kääntäjä ei ole ymmärtänyt jotain sanontaa.

* "Keskiyön iltapalan" pystyn jäljittämään, se on ollut "midnight snack", täysin luonnollinen englanniksi, mutta outo suomeksi. Onko keskiyö edes iltaa?

* Yhteen henkilöön viitataan sanoilla "tuo vanha pannunvarsi". Että mitä? 

* - Ota whiskey.

- Älä välitä minusta. 

No joo, tuossa on ollut englanniksi "Don't mind if I do" eli "voinpa ottaakin". Sanonnassa on ajatuksellisesti "minä" eli "I don't mind... Se ei ole lainkaan sama kuin *Don't mind me* eli *älä välitä minusta*

Alkuperäisteos There Was An Old Woman ilmestyi vuonna 1943. Suomennettu Murha Kengässä.

Toinen meneillään oleva lukemistoni sen sijaan soljuu vaivattomasti ja nautinnollisesti, vain pieni pätkä iltaisin, jotta ei kulu liian nopeasti. Niin hyvin kuvattua ja suomennettua että kaiken voi kuvitella kuin sen näkisi itse.

José Mallorquí, espanjalainen kirjailija.

Ristikuutonen, El tres de los tréboles.

Uusi Ristikko-Jänis, mainiota.

Sara tästä vinkkasi, kiitos.

Blogi Villa Emilia. 

Kevät tulee. Vihreät korut esiin.

Aarikan korvikset olen ostanut kirpparilta.

Erikoinen rannekoru on lahja opiskelijalta,

marokkolaiselta, mutta koru on Suomesta.

Muiden alkuperää en muista.

Nyt tarvitaan taas apua.

Minkänimisiä kukkia?

Ei omassa pihassa, ohi kulkiessa kuvattua.

Viime viikolla kävin kampaajalla ja kärsin niska-/selkäkivusta sen jälkeen pari päivää, koska hän jätti minut pesupaikalle pitkäksi aikaa epämukavaan asentoon, jotta aineet vaikuttivat. Jos olisin tiennyt etukäteen olisin pyytänyt päästä välillä seisomaan. Sanon seuraavalla kerralla - jos muistan. Olen huomannut että pärjään nykyään kuukausia ilman kampaajaa. 

Huijausmeilejä alkoi tulla pari viikkoa sitten. Itsellä on hyvät suojaukset mutta jonkun kaverin koneelta kai on otettu meiliosoitteeni. Ne alkavat pikkuhiljaa vähetä kun merkkaan roskaksi. Tänä aamuna ei ollut yhtäkään. Jotkut ovat melkein uskottavan näköisiä, mutta kun samassa viestissä lukee "pankirri" ja "pankkiirri" voi päätellä että lähettäjä ei ole a) suomenkielinen ja b)eikä erityisen älykäs.  

Tällä viikolla ei ole mitään ylimääräistä kalenterissa. Kiva kiva. Ehdin leipoa. Pistin juuri piirakan uuniin. Oli tarkoitus tehdä kirsikkapiirakka, mutta hämmästyksen kauhistus, pakastimessa ei ollutkaan kirsikoita. Yleensä niitä on aina ja menee heti ostoslistalle kun olen käyttänyt yhden paketin. Ratkaisin nyt asian siten että kokeilen säilykepersikkaa. 

Tykkäättekö kokeilla ja improvisoida keittiössä? 

Katseltua, luettua, juotua

Nautin tästä elokuvasta koska siinä puhuttiin sujuvasti vaihtamalla italiaa ja ranskaa ja oltiin vuoroin Italiassa, vuoroin Ranskassa. 

Leffassa myös kiinnostavaa se että puhuttiin 

jonkin verran näyttelemisestä ja elokuvan teosta.

Minulla on meneillään ranskan kielen uuden innostuksen kausi. Eilen tapasin ystävän joka on asunut Pariisissa ja Brysselissä ja jonka kanssa voin aina vähän käytellä ranskaa. Très bien. Hän kertoi minulle laulajasta nimeltä Florent Pagny. Alan tutustua YouTubessa. Merveilleux!

Minkäkielistä musiikkia kuuntelet enimmäkseen?

Vai kuunteletko musiikkia ilman sanoja? 

Ranskalaisessa TV-sarjassa Mahdoton tapaus

olemme jo edenneet toiseen kauteen. 

Taitavan ruotsalaissen kirjoittajan jännittävä dekkari. Aika nopeasti tuli järkäle luettua. Mahtavan tarkkaan kuvattua lehtinaisen työtä kaiken muun kehittelyn ohessa.

Hurjan hyvä viini lahjaksi ystävältä.

Puolen litran pullosta riitti neljäksi päiväksi aterioilla pääsiäislomalla. Korkki on aivan mainio. Olen sen saanut nettikirpparilta tavaranvaihdossa. Tukeva, raskastekoinen, hoitaa hyvin hommansa. 

Lämmin ilma, voi haravoida pihaa. Otollinen ajankohta ravistella ja pistää talvivaatteita pois; takkeja, hanskoja, kaulaliinoja. 

Muuta kivaa hommaa: letunpaisto. En käyttänyt sokeria, mutta sen sijaan lisäsin taikinaan kanelia ja lirautin joukkoon vaniljaa. 

Perjantaina menen kieltenopettajien iltapäivään. Aiheena on "Erilaisten opiskelijoiden kanssa työskentely". Alustuksena pääsemme kuuntelemaan luennon "Dyslexia in Language Teaching", hollantilainen asiantuntija puhuu. Sen jälkeen teemme ryhmätöitä, mutta ensin saamme toivottavasti kahvia sun muuta. Finn Lecturan kirjaesittelykin kuuluu asiaan. Siihen voi tutustua aulassa. 

Minulla on nyt kai kolmas kerta kun osallistun mainittuun tilaisuuteen. Ovat olleet antoisia. Ne on pidetty Helsingin työväen opiston tiloissa, mutta tällä kertaa olemme minun opistossani, eli Kalliolassa. 

Pari soffaa ja leffa sekä kierrätyskirjoja

Menimme takaisin kierrätyskeskukseen jossa otin edellisellä kerralla kuvia "teatteriin soveltuvista" nojatuoleista ja sohvasta. Olivat tehneet kauppansa, nyt tilalla oli erilaiset mööpelit. 

Nuokin pystyy hyvin kuvittelemaan näyttämölle. 

Syy siihen miksi menimme niin pian uudestaan oli se että olin jättänyt ostamatta dekkareita, joita en sitten saanutkaan mielestäni: rivistö Liza Marklundin teoksia. Jonkin sorttinen pidättelemätön lukuhimo oli saanut minut valtaansa ja paikan päälle päästyämme kahmin sylykset sekä rikosromaaneja että erikielisiä lasten kirjoja. Yhden ranskankielisenkin sain saaliiksi. Lukuhimon lisäksi minussa on syttynyt ranskan kielen himo. 

Puoliso osti "vain" viisi kirjaa. 

 Tämän dekkaripinon kahmin

Ekaksi Maria Langin siitä ahmin

Vanhanaikaisen viehättävä kansi.

Rikosromaani vuodelta 1959.

Toisin kuin kirjaston kirjoissa näitä ei ole kiire palauttaa. Ei mitään painetta. 

Pölytin koko saaliime meidän ulkorappusilla, plärasin sivut tuulettamalla ja sen jälkeen tulin sisään ja pyyhin kannet nihkeällä rievulla. 

Teettekö jotain kirjaston / kirpparin kirjoille kun tuotte ne kotiin? Puhdistatteko? 

Parina päivänä katsoimme tämän elokuvan. Alku pitkästytti ja minua vaivasi hirveästi kun mentiin italialaiseen pikkukylään missä kaikki puhuivat englantia. Päätimme jättää kesken mutta palasimme kuitenkin seuraavana päivänä kun halusimme nähdä Mikko Leppilammen osuuden.

Loppuratkaisut olivat onnellisia kuin saduissa ja jättivät hyvän mielen.  

Monta päivää vapaata. Lauantaina menen italiaa opettamaan, mutta muut päivät luen ja toivon mukaan pääsemme aloittelemaan pihatöitä. Nyt ainakin on lupaava auringonpaiste. Areenassa katsottavissa ranskalainen TV-sarja, Mahdoton tapaus. Olemme nyt nähneet muutaman jakson. Miellyttävästi pyörii päässä ranskan kieli. 

Hyvä dekkari, kirsikkapiiras ja stressi kantapäässä

Loistava dekkari, joka vei minut mennessään. Mitään muuta valittamista ei ole paitsi että se loppui liian äkkiä. Tuire Malmstedt, Lyijysydän. 

Se oli sarjan kolmas osa. 

Blogipostejani hänen kirjoistaan: klik.

Kokeilin laittaa pakastekirsikat sellaisen leipomuksen 

sisään, mihin ei ohjeen mukaan tule täytettä.

Osoittautui käyttökelpoiseksi ideaksi.

Meillä on nykyään aina pakastekirsikoita. 

Suosikkini lehtimuodoissa; tammi.

Tänä aamuna oli pientä häiriötä bloggerin kanssa - kitkuti kitkuti - mutta nyt toimii. Ei kannata stressaantua pienistä. Osallistuin perjantaina kieltenopettajien koulutukseen. Siellä oli yksi hauska, viihdyttävä, opettavainen luento aiheesta Stressi. 

Elämä on parempaa kun ei liikaa huolehdi eikä kasaa itselleen tarpeettomia paineita. Luento tuli sopivaan väliin, sillä viime viikko oli aika vaativa. Lauantain italian opetus otti selvästi hiukan voimille viikon lopussa, mutta mukavaa oli yhdessä ponnistella. Joukossa yksi hirveän aamu-uninen ja toinen sairaudesta toipuva... ei ollut kukaan ihan teräkunnossa. 

Viikkooni kuului monta piristävää yksityiskohtaa; Tuire Malmstedtin dekkari (jonka hotkaisin), tanssitunti torstaina ja postin tuomat italialaiset Aku Ankat Saralta (blogikaveri, Villa Emilia), muutamia mainitakseni. 

Jotain harmittavaakin tapahtui, nimittäin hiertymä kantapäässä. En huomannut ajoissa ja jouduin pienen kivun kanssa kävelemään perjantaina matkat koulutukseen ja takaisin kotiin. Bussipysäkki, juna-asema, Pasilan asemalta puolen tunnin kävely Helsingin työväenopistolle missä tilaisuus pidettiin. Älytöntä mutta ajatuksia ei kävellessä saanut pois kantapäästä. Mikä helpotus päästä kotiin ja ottaa talvisaappaat jalasta. Lauantaiaamuna oli mukava fiilis kävellä eri kengissä laastari kantapäässä, kun saattoi ajatella hyviä ajatuksia ja ideoida kielitunteja. 

Stressitön elämä = kun voi olla murehtimatta koko ajan. Olipa opettavainen rakko kantapäässä.