Ranskalainen rakkauskomedia

Elokuvan nimi on suomeksi Sinkkuuden huuma, alkuperäinen nimi oli Les Poupées russes.

 

Lisäesittelyä TÄÄLLÄ.  

Outo yllätys: Romain Duris on pieni. Luulin että hän on pitkä kun on niin hoikka. 

Tästä tulee mieleen että olen pitkän aikaa ihmetellyt ohjaajien halua valita rooleihin pitkä nainen ja häntä lyhyempi mies. Onko se jonkin

ajan tendenssi ja muoti? Amerikkalaisissa näyttelijöissä on monta lyhyttä miestä, mutta olen huomannut tämän muuallakin. 

Luulin ensin että tarina ei ollut kovinkaan kiinnostava, mutta noin puolessa välissä tajusin että filmi oli täynnä

minulle rakkaita ja minua kiinnostavia asioita: 

ranskan kieli, Pariisi, Lontoo, kirjoittaminen, kielitaito, baletti. 

Audrey Tatoun nimi on kannessa, mutta hän esiintyi aika vähän elokuvassa. 

Audrey Tatou - leffoja joita meillä on kotona, ranskankielisiä. 

Postaus jääköön lyhyeksi, on jotain vikaa kirjoitusohjelmassa. 

MUSIIKKI  joka rauhoittaa ja ihastuttaa:  KLIK. 

The Golden Beats – Moonlight Cocktail (1940s Jazz Cover)

Mustavalkoista nostalgiaa ja suklaista pop cornia

Lyhyitä, vajaan puolen tunnin mittaisia murhatarinoita. Meillä on kaksi laatikkoa noita DVDitä. Niissä on oma viehätyksensä. Ne ovat vanhoja, nostalgisen mustavalkoisia, ja Alfred Hitchcock esittelee ne nokkelin sanakääntein hienolla englannin kielellä. Aina lopussa hän kertoo että murhaaja sai rangaistuksensa. Ennen ohjelmat olivat kiltimpiä, koko perheelle tarkoitettuja. Osa oli lapsilta kiellettyjä. 

 

Pop corn on perinteinen syötävä leffan kanssa.

Uskalsin maistaa vain yhden tällaisen uutuusherkun.

Mmm . . . makeaa. Toinen tänään. 

Tietokonevammani on ollut pahempi viime aikoina. Liiasta hiiren käytöstä johtuva vaiva oikean käden sormissa, ranteessa ja käsivarressa. Fysioterapia ei auttanut paljonkaan. Olen varannut ajan hierojalta huomiseksi. Jospa se auttaisi vapauttamaan jumiutuneet kohdat. Kirjoitan blogia ja kommentteja vasemmalla kädellä, 5-sormijärjestelmällä. 

Mutta tänään tanssitunnille.  Jalat toimivat !

Kiitos kaikista kommenteistanne edelliseen postaukseen. 

Naisia ja naisia sekä vihreä asuni

Neljä Miss Marple - elokuvaa, katselimme viimeisenkin. Kuolema lähettää viestin eli Sittaford Mystery. Siinä oltiin lumipyryisessä maisemassa kartanossa, tiivis tunnelma varsinkin yöllisissä kohtauksissa. Vanhanaikaisia puhelimia, alkoholijuomia ja tupakointia kaikkina vuorokauden aikoina eikä todellakaan poistuttu ulos tupakoimaan kuten nykyaikana (ainakin Suomessa). 

Toiseksi viimeinen oli Syyttävä sormi eli The Moving Finger. Olen vuosia sitten lukenut sen italiaksi; Il terrore viene per la posta ("kauhu saapuu postitse") Siinä kylän asukkaat saivat nimettömiä kirjeitä. Ilkeitä syytöksiä. 

Sellaisia kommentteja joutuu blogeissakin toisinaan sietämään. 

Naistenpäivänä oli otollista miettiä Christien naishahmoja. Mainitsemissani hiljattain nähdyissä kahdessa oli molemmissa tyypillisiä tapauksia. Varmaan muissakin, mutta ne näimme jo jokin aika sitten eivätkä ole tuoreessa muistissa. 

Jacques Tati toi ilmoille hassun vaimoihmisen. Perheen isä ja poika lähtivät aamulla kotoa. Rouva pyyhki rievulla salkkua, auton oven kahvaa . . . kaikkea. 

Riemastuttavan hauskaa komediaa, mutta emme saaneet katsotuksi kuin osan, koska siinä ei puhuttu ! Ei riitä kieli-ihmisille pantomiimi ilman sanoja. Samasta syystä en ole koskaan pystynyt nauttimaan Mr Beanin komediasta. 

Tummansinistä ja vihreää. Neulepusero/ villatakki - yhdistelmän olen ostanut kauan sitten Pierre Cavallosta.

Italian opettajan asu eilen.  

Kaikki legginsit olivat pesussa. Jouduin laittamaan sukkahousut. Jotenkin hankalaa. Ei miellyttävää. Puin säärystimet niiden päälle. 

Muutama päivä sitten näimme naapurin pihassa ketun kun katsoimme keittiön ikkunasta. Siellä oli myös harakoita tepastelemassa. Ne eivät näyttäneet pelkäävän kettua. Tämä oli jo toinen kerta kun näin ketun. Jokunen viikko sitten yksi jousta jolkotti tien poikki pysäkiltä tullessani. Asumme Pohjois-Helsingissä esikaupungissa. 

Oletko nähnyt villieläimiä viime aikoina kodin lähellä?

Pääsemmekö vihdoin eroon myyntimiehistä ?

 

Kas kun emme ole aikaisemmin ymmärtäneet hankkia KAUPUSTELU KIELLETTY - kylttiä. Nyt tilasimme sellaisen, kiitos ideasta, blogikaveri Between. Koska asumme vanhassa omakotitalossa, ovikelloa on 30 vuoden aikana soittanut jos jonkinlaisia myyntimiehiä. Meille on tarjottu putki, ikkuna-,  katto-,  viemäri- ja ties mitä remonttia. Jokusen kerran on ollut todella vaikea päästä heistä eroon. Viimeksi viikko sitten torstaina. Oikeaa kylttiä odottaessa tein käsin tilapäisen kieltotaulun. Sen voi ripustaa oven viereen ja tuon isomman laittaa portin pieleen. 

Tänä aamuna odotimme nuohoojaa 9.30. Mukavaa että hän tuli etuajassa kun me olemme aamuihmisiä. Kello 8 aika olisi ollut vielä parempi. Hän kävi katolla nuohoamassa piipun ja imuroi sen jälkeen noet kamiinasta. Takkaa emme olekaan käyttäneet. 

Katselimme eilen italialaisen koomikon, Alberto Sordin  tähdittämän Un Americano A Roma (Amerikkalainen Roomassa). Hauska lupaava alku, selvästi lahjakas näyttelijä ja esiintyjä, mutta loppupuoli oli huutoa ja kohellusta. 

Ideana oli että nuorukainen oli amerikkalaisten elokuvien lumoissa ja halusi tulla amerikkalaiseksi ja lähteä USA:han. Hassua sinänsä että aikalailla sama haave oli minullakin lapsena. Minusta tuli englannin opettaja, mutta menin kieliharjoitteluun Englantiin ja sain brittiaksentin. Sitä ennen puhuin amerikkaa. Olinhan TV:n kasvattama. 

Tuota toista komediaa emme ole vielä nähneet. Totó Cerca Una Moglie ( = Totó etsii vaimoa ).

Tänään katselemme Ettore Scolaa. Opetan viikonloppuna italiaa ja haluan muuttua sitä ennen italialaiseksi. Kuten aikaisemmin mainittu italiano halusi olla amerikkalainen. 

Ensi viikolla haluan olla ranskalainen. 

Pekka Puupää - sarjakuvakirjoja kirpparilta. Oikein kivaa. Olen lukenut noita kauan sitten vanhempieni kesämökillä. Taidan säästää nuo kesäksi. 

Rakastan rumpujen soittoa, vaikka en osaa sitä paljonkaan.  Vasen vasen oikea oikea . . . Harjoitus tekee mestarin. Ehkä ei kaikista mutta linkissä on hyvä esikuva ja opettaja meille jotka haluaisimme osata: klik.

Lukemistoani kampaajalla

Kampaajalla on pino lehtiä asiakkaita varten, mutta minulle tuli koronan aikaan tavaksi ottaa omat luettavat mukaan, ja sitä tapaa edelleenkin noudatan. Tänään luin Kolme pientä porsasta italiaksi, muutaman hienon viisaan Aisopoksen eläinsadun englanniksi ja tutkin persian kirjoitusta muutaman aakkosen verran. Osaan puhua vähän mutta en kirjoittaa. 

Hyvää luettavaa, mukavat juttelu kampaajan kanssa ja nyt on tukka hiukan lyhyempi ja blondimpi. Siisti. 

Siinä he soittelevat vailla huolen häivää vaikka metsässä on paha susi. Onneksi vanhin veljeksistä ymmärtää rakentaa talon tiilestä, eikä oljista ja risuista, kuten lyhytjännitteiset nuoremmat porsaat. 

Siinä sitä sitten juostaan henki kurkussa sutta pakoon.

Katselimme TV-sarjasta Montalbano mafia.jakson.

Se oli jännittävä ja taisin oppia yhden sanan sisilian murretta, nimittäin "taliari", joka merkitsee katsella. Standardi-italiassa "guardare". Pahoja susia oli siinäkin jaksossa, mutta porsaiden sijaan lampaita. 

Saduista ja tarinoista, elokuvista ja televisiosarjoista opimme oikeaakin elämää. Hyvässä tarinassa on opetus mukana. 

Mitä opimme kolmelta porsaalta?

 

Näyttäviä vaatteita kierrätyskeskuksessa ja hassu erehdys

Kävimme Koivukylän isossa kierrätyskeskuksessa. Kuin näyttely, niin hienosti somistettu osasto. 

Teatterin harrastajat, tarkoitan näyttelemisen harrastajat, ei teatteriyleisö, voivat löytää kirppareilta puvustoa ja rekvisiittaa halvalla. 

Hääpuvun hinnassa säästyy melkoisesti rahaa jos hankkii puvun käytettynä. 

En tiedä mitä hääpuvut maksavat, mutta amerikkalaisissa elokuvissa niiden hinnat hipovat tähtiä.

Kas miten sopivasti pääsemme aiheeseen shopping. Katselimme tuolla samalla kirppiksellä kirjoja. Osuin ranskankielisten kirjojen hyllylle ja selailin teoksia. Katsoin huonosti, luulin löytäneeni Himoshoppaajan salaiset unelmat ranskankielisenä, vasta kotona tajusin että se oli englanniksi. Sacré bleu! (Kuvassa vasemmalla) Joku oli laittanut sen väärälle hyllylle. 

Ja minä kun kuvittelin lukevani sitä kesällä pihassa, samoin kuin luin viime kesänä samaa stooria italiaksi (kuvassa keskellä), suomenkielisen kappaleen avulla (oikealla). Huomattakoon että italiankielisen teoksen nimi on englanniksi. Miksi siis ranskankielisen version nimi ei olisi myös englanniksi? En ole niin hölmö kuin voisi luulla. 

Tuo ei kuitenkaan ole sama tarina, vaikka kuuluu samaan kirjasarjaan. Sehän on plussaa, samoin kuin se että englanti on sarjan alkuperäiskieli. Hyvin tässä kävi. All is well that ends well. 

Asenne ratkaisee.

Tammikuun haaste

Mielenkiintoinen työtehtävä. Eräs tuttavani haluaa oppia puhumaan englantia, mutta hän ei näe mitään logiikkaa oikeinkirjoituksen ja ääntämisen välillä. Voisinko auttaa häntä? Totta kai ! Ryhdyin heti etsimään sopivaa oppimateriaalia ja sitä löytyi valtavasti oman työhuoneen kaapista. Tätä olen opettanut vuosikaudet, nyt vaan on ollut muutaman vuoden tauko.

Mikä aarre. Rakastan fonetiikkaa, aakkosia ja äänteitä. Tehtävämonisteet ja muun materiaalin olen enimmäkseen itse valmistanut. @ Copyright 🙂

Vastaan tällä postauksella kahteen blogihaasteeseen yhdellä kertaa. 

Repolaisen haaste:  Mitä touhuat tammikuussa?

Kristiinan haaste:  Kuukauden löytö. 

Suomen kieli: Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. 

Englanniksi: Two birds with one stone.

Sitten vaan lukemaan ääneen !

Osaatko ääntää englantia?

Onko se Amerikan englantia, brittienglantia...?

  

Karviaiset poimittu mutta ei kokonaan syöty

Pieni karviaisemme antoi enemmän satoa kuin viime kesänä ja nyt ymmärsimme odottaa kunnes se punastui. Viime kesänä söimme vihreät karviaiset, voi meitä hassuja. Maistuivat lapsuudelta.

Pitää varoa piikkejä kun poimii.

Hassu mieheni sanoi karviaispensaan äänellä: "Eek, I'm naked!" En tiedä miksi pensas puhui englantia. 😀  

Eek lausutaan iik. Englannin aakkosissa e-kirjaimen nimi on /ii/ 

Sanopa joku englannin sana jossa äännetään pitkä /ee/.

Ei taida löytyä, ellei sitten "yes" , jota voi venytellä, vaikka se on lyhyt /jes/ oikeasti ja alkujaan. 

Blogikaveri Enkulin käsityöt mainitsi tykkäävänsä karviaishillosta lettujen kanssa, mistä minulle tuli mielihalu. Tein karviaishilloa, jota olemme syöneet monena päivänä piirakan ja jäätelön päällä lämmitettynä. Ihanaa!

    Aika kiva elokuva.

Aina tulee vastaan jotain kiinnostavaa kun selaan satelliitti-TV:n kanavia. Yksi kanava lähettää ranskankielistä ohjelmaa Kiinasta. En tiedä mistä kaupungista tuo dokumentti on. 

Mitään ohjelmatietoja minulla ei ole. Se on mitä se on. Joskus tulee kiinalainen sarja, näyttää saippuaoopperalta. Dubattu ranskaksi. 

IKKUNASTA NÄHTYÄ

Nainen ulkoilutti kolmea koiraa ja oli vähällä sotkeutua talutushihnoihin. Samana päivänä iltapäivällä samanlainen tapaus, mutta eri nainen ja eri koirat. 

Kävely Pasilasta Porvoonkadulle

Matkalla opettajien päättäjäiskahville viikko sitten.

Tulin junalla Pasilaan ja siitä lähdin kävelemään

Opistolle Sturenkadulle. Kalliokasveja, kauniita!

Maisemassa on paljon kalliota.

Katsoin taakseni. Ostoskeskus Tripla. 

Sieltä olin tulossa, juna-asemalta.

Tämä sopisi Saran Walk With Me - haasteeseen. 

Melkein keskellä Helsinkiä, näin paljon luontoa. 

Saniaisia tai kotkansiipiä, upeaa!

Luulen että ne on istutettu.

Herkän kaunista nurmea.

Nättiä asuinaluetta.

Melko mukava teinielokuva. Ei merkittävä, mutta sillä oli omat ansionsa. Meille näytettiin Lontoota, saimme tietoiskuja Englannin historiasta, valtiomuodosta ja kuninkaallisesta perheestä, kun koululaiset saapuivat USA:sta Yhdistyneet Kansakunnat-henkiseen kilpailuun. Paras (ja ainoa) poolo-ottelu, jonka olen nähnyt, ja muuta hauskaa. 

IKKUNASTA HAVAITTUA

* Pieni poika juoksi kadulla läpsyvin askelin. 

* Kolme koiraa sateessa. Yksi niistä ravisteli itsensä perusteellisesti niin että vesi roiskui. Onneksi omistajalla oli sadetakki. 

TV:STÄ KUULTUA

* "Hän valehtelee enemmän kuin puhuu." (La Promesa)

Joulukuun eka päivä

Joulukalenteri. Valitsimme tuollaisen missä on eläimiä. Norsu ja kirahvikin lumimaisemassa. 

Joulu on ihmeiden ja ystävyyden aikaa ja täynnä tunnelmoinnin lumoa. Kaamos luo hienot puitteet kynttilöille, takkatulelle ja kausivaloille. Voi meitä onnellisia jotka saamme käpertyä sohvan nurkkaan sateisen harmaana päivänä ja tuijottaa tuleen. Huopaan kääriytyneinä hyvää lukemista vieressä. 

Minulla on tänään suomen etäopetusta vain yksi tunti ja huomisen opetus on valmisteltu. Aion nauttia kirjasta The Twelve Days of Christmas, kuunnella vastaavaa laulua eri versioina YouTubesta ja lauleskella "and a partridge in a pear tree" 🎼  

Horoskooppi: Tähdet ovat asettuneet sydämen muotoon. 

Ystävyys, rakkaus ja hyvä tahto vallitsevat kaikkialla.

❤️

Happy Sunday

Bonne dimanche

Feliz domingo

Buona domenica

Hyvää sunnuntaita 

ja ...

PUNAINEN

Tupperware, näyttää ihan lasilta.

Repolainen teki meille tämän haasteen:

Mitä PUNAISTA on elämässäsi - 

riittää yksikin asia,
mutta saa niitä olla paljonkin! 

Kerro/kuvaa omalla tavallasi!

Punaista poimin kuvieni joukosta,

sitä olisi ollut ihan älyttömästi.

Valitsin vain murto-osan punaisista kuvista.

Muistoja, vanha simpukkapuhelimeni 

ja ystävältä saatu possupyyhe.

Vanha pyöräni. Anopilta saatu.

Italialaiset kengät kirpparilta.

Mukavat jalassa, mutta en enää käytä.

En pystyisi näillä enää kävelemään,

liian mukavuudenhaluinen edes yrittämään. 

Ystäväni Elsa teki minulle kassin kahvipakkauksista,

ja toisen ostin kirpparilta. Kumpikohan tämä on? 

Hame kirpparilta. Hieno punaisen sävy, 

siniseen vivahtava. Made in France. 

Olen vienyt sanakirjat kierrätykseen,

voi että on niitä ikävä.

 Ei ole suomalaisen mansikan voittanutta!

Kaneliomenoita itse istuttamastamme puusta.

Mikä elämys saada ekat sadot.

Väriminttua elokuussa. 

Syksyn hehkuva punainen.

Villiviini syksyllä.

Vuosi huipentuu jouluun. 

Videonauhasta virkattua nauhaa.

Voi käyttää virkkaamattomanakin. 

Koristeita ovessa.

"Kärpässienikupit" avioliiton alkuajoilta.

Meillä on ne edelleen.

Tomaatti ja kansi. 

Lahja ystävältä, oli täynnä suklaakonvehteja.

Keksimäni lisähaaste

Repolaisen haasteiden tähänastiset värit, 

keltainen, vihreä, sininen ja punainen

tässä kuvassa: