Kestokuuset, varaston siivousta ja kierrätystä

Ostimme viime jouluksi nämä kuuset ja veimme aika monta vanhaa koristetta kierrätykseen. Loistava ostos, koska nämä ovat edelleenkin keittiössämme tunnelmaa luomassa. Eivät sidoksissa vain joulunaikaan. Voisi melkein nimetä ne kestokuusiksi.

Hyvät lahjakassit kiertävät kädestä käteen aika monta kertaa ennen kuin hajoavat tai rispaantuvat. Sain tässä kassissa suklaata italian opiskelijaltani (kai) toissajouluna. Varmaan jo raaskin laittaa eteenpäin.

Tästä ylellisen näköisestä lahja-/ostoskassista en ole vielä valmis luopumaan. Sain sen kun ostin korurasian Glitter-kaupasta. Rasia vilahti yhdessä kuvassa postauksessa jossa hiljattain esittelin työhuoneeni matot. 

Sekä hauska että hyödyllinen oli muumi-lautasliinapakkaus jonka ystävämme Helena kerran toi tuliaisiksi. Tai niitä oli kaksi pakkausta, ruokaliinat ja kahviliinat. Käyttötavara on parempi tuliainen kuin esimerkiksi koriste-esine. 

Blogikaveri Päivien ilot teki yhteen aikaan monta kivaa serviettipostausta sisustus-blogissaan. Serviettejä ja hänen tuunaamiaan serviettitelineitä. Onkohan hänen nimensä Päivi? 

Päivin Oman Plogin pitäjä takuulla on Päivi. Hän ja hänen purkki ja purnukka - postauksensa tulivat heti mieleeni kun näin kierrätyskeskuksessa nuo purkit. On se hyvä kun ihmiset kierrättävät. 

Aika hurja leikkuulauta osui silmiin samaisessa paikassa. Voisi sopia sinkkumiehen kotiin. En ottaisi vaikka söisimme naudanlihaa, koska tuollainen lauta on painava, vie tilaa ja on hankala käsitellä. 

Ostimme ainoastaan nuo neljä leffaa. Annoimme lahjoituksena sähkögrillin, hyväkuntoisen. Siivoamme varastoa missä yhteydessä tajusimme että emme käytä grilliä koska uunissamme on grilli. 

Tänään taas raivasimme varastoa. Sieltä lähtee vaikka mitä kierrätykseen ja kaatopaikalle; luistimet, vanha golfbägi, irrallinen lämpöpatteri, TV-antenni... Voisimme ehkä lahjoittaa oksasilppurinkin, koska oksat tulee nykyään katkottua kamiinapuiksi, mutta emme vielä tiedä mahtuuko se meidän autoon. Pitää mittailla.

Fantastisesti tulee tilaa, ja uudelleen organisoimme tilan käyttöä samalla. 

Takimmainen bägi jää.

Se toimii mailavarastona.

Vihreä bägi lähtee.

*****

LAPSUUDEN HASSUTUKSIA 

Näin puhuimme japania: "Hajosiko monosi?" ja "Jokohama humahuta?" 

Lisää japania: Rivitalo = jonohima  Kerrostalo = pinohima 

Tunnettuja ihmisiä / elokuun blogihaaste

 

Tunnetteko? Tunnistatteko?

Kristiinan haaste bloggareille on "Tunnettuja ihmisiä". Hänellä itsellään on niinkin kuuluisista kuva kuin Suomen presidentti Sauli Niinistö ja Ruotsin kuningas Kaarle XVI Kustaa. KLIK. 

Minulla tulee täyteen 20 vuotta bloggarina tänä syksynä. Osa meistä on täällä omalla nimellään ja kuvallaan, toisilla ei ole mitään kuvaa itsestään. Kuvalliset on mahdollista tunnistaa tosielämässä. Uskon että tunnistaisin ainakin Rouva Kepposen ja hänen miehensä. Repolaisella on niin paljon kuvia että takuulla tunnistaisin hänet ja miehensä. 

En muista minä vuonna se tapahtui kun menin Malmin S Marketiin ja hedelmäosastolla mies puhutteli minua sanomalla "Etkös sinä olekin Rita? Minä olen Esa, sinun blogikaverisi." 

Olin siis tavallaan "tunnettu henkilö", mutta Esaa en ollut nähnyt ennen tuota. Meistä tuli Facebook-kaverit, mistä tiedän että tuo tapahtui vuonna 2011 tai myöhemmin, koska menin Facebookiin 2011. Sitä en muista millainen kuva minulla oli itsestäni blogissa.

Tuossa sivuseinälläni on 10 vuotta vanha kuva minusta, Talvipuutarhapostauksen yhteydessä. Minut voi tänäkin päivänä tunnistaa siinä olevasta vihreästä paidasta, jos se sattuu olemaan ylläni. Käytin sitä juuri viime viikolla kun vierailimme ystävien luona. 

Olisi kiva nähdä kaikista tutuiksi tulleista bloggareista vaikka miten pieni tai epäselvä kuva. Joidenkin kanssa olen vaihtanut kuvia yksityisesti ja Israelissa asuvan Jaelin olen muutaman kerran tavannutkin aikaan ennen koronaa. Kaikki olemme tavallaan toisillemme "tunnettuja ihmisiä". 

Paras vastaus tähän haasteeseen olisi tullut Puikoillanikin-blogista jos sen kirjoittaja olisi saanut otetuksi kuvan Franfurtin lentokentällä Andrea Bocellista hänet siellä läheltä nähtyään! Enpä minäkään olisi saanut kuvaa, koska olisin joko jähmettynyt tai pyörtynyt. 😀😎 Kiitos ikimuistoisesta mielikuvasta. 

Elokuun bingo

Bingorivini: Piilossa - Missä?? - Katolla

Yllätyin iloisesti kun huomasin kiinanlyhdyn kukan pihassa, mutta harmistuin myöhemmin kun kukka oli hävinnyt. Missä se oli? Oliko joku eläin syönyt sen? Oi mikä helpotus kun ymmärsin katsoa lehtien alle. Siellä se oli piilossa.

Kukka oli jo alkanut muuttua "lyhdyksi". 💚 K a u n i s .

Vastapäiseen taloon tehtiin uusi katto. Kuvassa se on valmis, löysin kevään 2020 kuvieni joukosta. Sen sijaan en millään löytänyt kuvaa jonka otin virolaisista työmiehistä katolla pitämässä taukoa ja kuuntelemassa vironkieliset uutiset joka aamu kello 10. Missä se on? Mainio kuva kolmesta hepusta rennoissa asennoissa puhelimet kädessä. Olivat katolla kuin kotonaan. 

Repolaisen kuukausibingo. KLIK.

Kirkko, Kristiina K:n heinäkuun haaste

 

Helsingin tuomiokirkko, Suurkirkko, ylevästi korkeuksissaan rappujen yläpäässä Senaatintorilta katsoen. Olen kuvannut kirkkoa ja sen ympäristöä useaan otteeseen blogiin. 

Puikoillanikin-blogissa on kattava postaus, vartavasten haasteeseen kuvattu ja koostettu, sekä omakohtainen että yleinen. Mukavaa luettavaa. Tästä pääsee sinne: KLIK. 

Oma ainoa henkilökohtainen muistoni Suurkirkosta liittyy sen kryptaan, jonne minut kutsuttiin yhden laboratorioalan ammattilaitoksen vuosikurssin päättäjäisiin 90-luvulla. Opetin heille englantia. Tavallisesti tuntiopettajia ei kutsuttu päättäjäisiin. Muistan sieltä yhden opiskelijan pitämän puheen johon hän oli hauskasti sirotellut kemian sanoja, varmaan niitä suodattaen ja hauduttaen, kenties tislaten.  

Tampereen tuomiokirkko (kuva on netistä). Olen viettänyt lapsuuteni ja nuoruuteni Tampereella. En ole käynyt tuon kirkon sisällä, mutta monet monituiset kerran olen kulkenut ohi paikan josta hetken verran näkee tuon rakennuksen yhdestä satumaisesta kuvakulmasta. Aina käänsin katseen sinne kun siitä kuljin, joskus pysähdyin toviksi. Melkein tekisi mieli lähteä käymään Tampereella ja katsoa onko lumovoima jäljellä. 

Kristiinan haasteeseen pääsee tästä KLIKATEN. 

Heinäkuun bingo

Heinäkuu hyrähtää käyntiin Repolaisen bingo-haasteella. 

Minun rivini on: 

RANTA - KESÄN MENOPELI - POLKU

Aloitan menopelistä. Kuvat ovat vanhoja. Kiva oli selata.

Ostimme italialaisen menopelimme uutena vuonna 2008, emmekä halua luopua siitä, vaikka ei taaskaan mennyt kerralla katsastuksesta läpi. Aika huoltamolle varattuna.

Kesäauto. Tavallaan. Ajamme läpi vuoden. 

Keulamerkki oli ennen noin korea ja kiiltävä. 

Myin tämän kesäisen menopelin Facen kirppiksellä. Vikaostos alunperin, liian iso minulle enkä osaa ajaa vaihteilla. Ystävältä ostin. Kunpa olisin pitänyt vanhan pyöräni mutta annoin sen pois kun luulin saaneeni paremman. 

Mahtavan hyvä menopeli ovat omat jalat. Meillä on hienot kävelymaastot joka puolella, vaikka lähtisin kotoa mihin suuntaan tahansa. 

Minne polku vie? Pitkälle joen vartta pitkin. 

Terijoen salavaa on istutettu runsaasti reitille.

Joki on meitä lähellä ja rantaa riittää.

Uimarantakin on yhdessä kohdassa.

Hauska tapahtuma Kaljakellunta joka elokuussa.

***

Siinähän tuli bingorivi täyteen, tosin kuvat eivät samassa järjestyksessä kuin rivin sanat. Linkitän tämän Repolaisen lanseeraamaan haasteeseen: KLIK. Ihan tuore haaste, tänä aamuna putkahti Blogistaniin. 

 

Toukokuun bingo

Normaalisti en koskaan myöhästele mistään, päinvastoin olen aina etuajassa, mutta tämä bingo on kuukauden myöhässä. Halusin postaukseen mukaan golfkellon, joka piti hakea kellarista. Onpa siihen mennyt aikaa. 

Hyvät kohdat on Repolainen keksinyt tähän. Minun rivini olkoon AAMU - KELLO - 20.00.

AAMU  on vuorokauden parasta aikaa. Nousen joskus jo puoli neljä, täynnä iloa tulevasta päivästä. 

KELLO Rannekelloa käytän yhä harvemmin. Niitä minulla on enää kaksi. Joskus on ollut viisikin, eri asujen kanssa käytettäviksi. Kotona meillä on useita seinäkelloja, yksi pöytämallinen kello on varaston ikkunalla, kellotaulu näkyy ulos. Siitä tiedän pihatöitä tehdessäni paljonko kello on. 

20.00  Silmät alkavat mennä kiinni televisiota katsoessa. Pakko mennä nukkumaan. Se harmittaa hiukan, koska katsomme iltaisin satelliitti-TV:stä italialaista visailua, jota emme saa tallennetuksi. Se alkaa Suomen aikaa kello 19.40 ja kestää luullakseni tunnin. Eilen taistelin että pysyin hereillä puoli yhdeksään asti. Loppukisa oli menossa. Tänään alkaa toinen visailu joka vuorottelee sen kanssa puolivuosittain. Eri juontaja, hänkin loistava. 

Hurraa nykysysteemi kun voimme tallentaa ohjelmia. Mutta siis satelliitti-TV:stä emme tallennetuksi. Aikaan ennen digitaalisuutta se vielä onnistui. 

Hieno kirpparilöytö. Mies pelaa golfia, mutta

taisin ihastua tähän kelloon enemmän kuin hän.

Halusin sen ehdottomasti mukaan bingoon.

Kello meidän eteisaulassamme.

Halkaisija 19 cm.

Kellotaulu kahteen suuntaan.

Aika ja ajan mittaaminen, kiehtova asia, joka kiinnostaa loppumattomiin. Olipa hyvä aihe. Kiitos Repolainen!

Minä piirrettynä (Kesäkuun haaste)

Kuva esittää opettajaa, eli minua, vuonna 2018 jolloin opetin ensimmäistä kertaa aikuisten maahanmuuttajien luku- ja kirjoitustaidon kurssia. Monet heistä eivät olleet koskaan käyneet koulua. Ei ihme että piirrokset olivat kuin lasten tekemiä. Kurssilaisissa oli neljä somalia, kolme kurdia, kolme irakilaista, kiinalainen, thaimaalainen, palestiinalainen, afganistanilainen. 14 opiskelijaa. Neljä tuntia neljänä päivänä viikossa. Tulivat tutuiksi, ja rakkaiksi. 

Tämä oli Kristiinan antama haaste: KLIK. Kiva!

VINOSSA / BLOGIHAASTE

Kristiina antoi hauskan haasteen toukokuuksi.  Aihe on KAATUNUT / VINOSSA. Hänen omassa postauksessaan mainosukko on kaatunut maahan pitkin pituuttaan lystikkäästi. Katso täältä: KLIK.

Omasta vastauksestani tulee luonnekuva; olen tyyppiä "taulujen suoristelija". Kun kuljen huoneissa, suoristan jalalla mattoa, kädellä taulua tai pöytäliinaa, pöyhin sohvatyynyjä. Työhuoneessa ei tarvitse olla puhdasta ja pölytöntä, kunhan paperipinot ovat suorassa. En pääsääntöisesti halua että mikään on vinossa. 

Kuvassa olevan kipon olen saanut vaihtokirpparilta toistakymmentä vuotta sitten. Aluksi hieman häiritsi kun kansi ei mene tasan alaosan kanssa, mutta niin suuresti ihastuin esineeseen että ei haittaa. Tein siitä suola-astian. Otan pikkulusikallisen suolaa pannukakkutaikinaan ja ihailen kukkoa ja erikoista purkkia. 

Kukonpyrstö = a cocktail

ELÄMÄNOHJE

Jos juot liikaa coctaileja ja kaadut ulkona matkalla bussipysäkiltä kotiin, muista kääntyä selällesi , jotta voi ihailla tähtiä kun avaat silmät.

Maaliskuun bingon viimeinen osuus

Repolaisen maaliskuun bingon viimeinen osuus. Keskimmäinen ruutu kiinnostaa. Mikä puuttuu?

"Heillä oli monet rillit mökillä. Oli kaasurilli, hiilirilli, ja sähkörilli." 

raktori, ressi, roileri, ramofoni... 

Ei oteta tästä ressiä 😄

 

 

Tanssiaiheiset kortit ja elokuva

 

Teetin yhden tanssiaiheisen kortin itselleni työhuoneen seinälle laitettavaksi. Tekijä on bloggari Repolainen. Pääset hänen luokseen sivuseinältäni. 

Seuraava kortti menee päättäjäispäivänä tanssiopettajalleni Sannalle. Meillä on vielä tanssia kahtena torstaina vapun jälkeen. 

Repolainen ohjaa kaiken korteista saamansa tulon tyttöjen koulutukseen. 

Kansi on ruotsiksi, mutta elokuva on amerikkalainen. Nuori nainen on loistava olympialaisiin tähtäävä luistelija, joka saa parikseen skateboard-mestarin. Huippuhienoja suorituksia, mutta masentavan törppö tarina leffan juonena. 

REMONTTI 

Kävimme tänään ostamassa rautakaupasta kaakeleita suihkuhuoneen ja saunan lattiaa varten ja muuita tarvikkeita. Hauska sattuma: S - etukortin bonukset ovat tänään kaksinkertaiset. Meillä oli jännityksen hetket kun kaikki tarvikkeet noudettuamme ja lastattuamme auton perään, auto sammui yhtäkkiä. Ei mitään virtaa missään. Puoliso ymmärsi kokeilla irrottaa johdon akusta ja laittaa takaisin. Auto käynnistyi! Huh helpotusta. Rakas ajopelimme on vanha Alfa Romeo. 

Toinen projekti: Olemme alkaneet purkaa vanhaa lauta-aitaamme tontin yhdeltä sivulta. Emme pidä kiirettä kummassakaan hankkeessa. Mukavaa kun voi edetä omaa tahtia. Kesällä on aikaa. 

Meillä satoi tänään rakeita. Entä teillä? 

PIENI JA PUNAINEN (Huhtikuun haaste)

Kristiinan antama haaste: klik. 

Heti kun näin että tehtäväksi oli annettu "Pieni ja punainen" ajatuskuplaan ilmestyi vanha rakas päiväkirjani,  joululahja mieheltäni avioliittomme ensimmäisenä vuonna. 

Etsin päiväkirjaa kolmena päivänä kunnes tajusin että se oli ihan loogisessa paikassa; laatikossa jossa oli vanhoja päivyreitä. Aivot olivat hattuhyllyllä. 

Lukko ja pieni avain. Kapea nauha merkkaamassa kohtaa johon ollaan päästy. Aarteeni sisältää lyhyitä kirjoituksia opinnoista yliopistossa ja mainintoja tenttituloksista. Luentoja, seminaareja, lukemiani teoksia, arkisia tapahtumia, käyntejä vanhempieni mökillä. Asioita joita ei enää muistaisi ellei lukisi päiväkirjaa. Asioita jotka eivät kiinnosta muita kuin itseäni ja puolisoa. Olimme opiskelutovereita. Hauska muistella opiskelukavereita, luennoitsijoita, tenttipaineita, eri kursseja. 

Tähän ollaan tultu: Nyt on verkkopäiväkirja Bloggerissa. Se ei ole pieni ja punainen. Se on monivärinen ja täynnä hienouksia. Kynä on vaihtunut näppäimistöön. Aihe on se sama vanha. Elämän pienet ja suuret asiat. Erona entiseen on vastavuoroisuus toisten päiväkirjaa pitävien kanssa. Toisinaan saamme mukavat yhteiset haastetehtävät, joita muutamat kivat blogistit meille keksivät. Tämä postaus oli yksi niistä. Kiitos Kristiina. 

 

Huhtikuun bingo

 

Huhtikuun haaste: HAE.

Hännällinen Husky-hauva huhkii harjoitellessaan hyppyjä.

Huiskahäntä heiluu huolettomasti. 

Hiljainen hiiri heiluttaa hänelle. 

Hevonen hohottaa hersyvästi. 

Hilleri hapuilee haitariaan.

Haukan havina,  hehkeän hömötiaisen hihitys. 

Himputin hassua.  

Erikoinen rakennus

Etsin eilen kauan valokuvistani yhtä tiettyä rakennusta Helsingissä. Kuvia on tällä hetkellä 20765, enkä ole osannut ryhmitellä niitä järjestykseen. Aloitin vuodesta 2016 takaperin. Ei löytynyt. Etsimäni talon keltaiset seinät muistuttavat minua lapsuuteni vohvelikekseistä, pitkulaisista, pyöreän puikon muotoisista. Olisin halunnut ottaa sen esimerkiksi. 

Sen sijaan valitsin rakennuksen jonka erikoisuus piilee siinä että se ei olekaan rakennus, vaan taitavasti maalattu sähkökaappi. Hurmaavaa katutaidetta ja fuskua. 

Tämä oli Kristiinan haaste bloggareille: KLIK. Otin häneltä hänen ideansa lisäksi tässä käyttämäni kirjasintyypin. Mikähän se on nimeltään?

Maaliskuun bingo

 

ABC. AA BEE SEE Aakkosia. 

Bingoa blogissa. 

Cas cuinka copivasti,

eikun sopivasti. 

C:n kanssa suomenkielisillä joskus hämminkiä, sanotaanko tämä kirjain ässänä vai koona? Koka Kola vai Sosa Sola?

A meillä selvä mutta englannin kielessä ääntyy muina vokaaleina kuin aana. 

Suomessa vanha kansa vierastaa beetä ja syö panaania. Isoäitini puhui pinkon pelluusta. (Bingon peluusta.)

B on helppo arabian- ja somalinkielisille mutta heillä ei ole p:tä. He kutsuvat minua joskus *obettajaksi* kun eivät osaa peetä. 

Espanjaksi banaani on "plátano", ja somalin, arabian ja farsin kielessä se on "moz", urdussa "kela". 

Alfabeto italiano.

Alfaa ja betaa italiassa.

Ei ole yytä, ei koota, ei jiitä... Nalle on piirtänyt vihjeitä, auto ja banaani samat kuin meillä, melkein on coirakin, mutta se on oikeasti "cane". 

Tämä on lumoava aapinen. 

Pihapiirissä leikkii lapsia eri kulttuureista ja kielialueilta. 

Harvinaisempiakin aakkosia heidän nimissään.  

Rakastan tätäkin aapiskirjaani.

Esimerkkejä beellä alkavista sanoista. 

Haluan lisätä "baletti". 

Esimerkkejä ceellä alkavista sanoista. 

*****

A B C  eli bingon ylin rivi tuli täyteen. 

Haasteen heitti Repolainen. 

Tykkäsin. 💛