JUDD AND JASON

Just as I was posting, I got a suprise visit from Judd and Jason - Boing boyoyoyoing! Great. Drop in any time.

A blog that speaks out! www.juddandjasonspeakout.com

HARRY POTTER BE FARSI

Harry Potter be farsi = in Persian ; persiaksi

Kjäh kjäh kjäh - kirja alkaa meikäläisittäin takakannesta.

You must start reading at the back of the book - you didn't see this coming, now did you?

Kysyin aikanaan iranilaisilta opiskelutovereilta Italiassa kun näin takaperoisen kirjan että alkaako se sivun alalaidasta. Vastaus oli: "Oletsä hassu? Ei tietenkään!" No olinpa tosi hassu. :)

KUKAMITÄHÄ?

Osaako kukaan neuvoa? Bloggerista puuttuu kaikenlaista tänään, esim. rivin tasaus, kuvat, värit, en pääse kommentoimaan sellaisiin blogeihin joissa pyydetään word verification, kuten Viistolla pinnalla ja Pagistaan... Ihanat harakankuvat jälkimmäisessä. Onko se vain minun ongelma vai everywhere? Heeeelp!

YKSI HALKO PINOON

Mietiskelin puita. Ja puuta. Puiden lehtiä. Tammenterhoja. Totesin mielessäni aina rakastaneeni puita, halkopinoja, vastasahatun puun tuoksua... Halusin kirjoittaa lastun... Lastun, haha! Sehän tulee puusta. Ei no, ajatus jäi jarruun siihen kohtaan että en saa hyvin puujuttua itsestäni ulos suomeksi. A tree versus wood sekä muita yksityiskohtia joita pitäisi hioa, etten sanois höylätä ennen kuin muotoilen ajatukseni sanalliseen muotoon. Tämä nyt alkoi sirkkelissä pyöriä kun käväisin blogissa nimelta Kuusi . Kuusi on mahdollisesti lempipuuni, vaikka toisaalta asia ei ole niin yksinkertainen. Lehden muodon perusteella tammi kiehtoo minua eniten, sitten vaahtera. Helpotti kovasti kun pistäydyin Anttilassa ja luin Antin lastun otsikon. Se oli PUOLISTRUKTUROITU JUTUSTELU. Tajuan että tämä oli nyt sellainen ja jätän sen tähän poikkisahattuna hyväntuoksuisena halkona.

KOIRAKAVERI EMPPU

Outilla oli aina ollut kissa, kuivettunut pieni käppyrä. Hänessä heräsi halu ottaa myös koira. Outi oli eläinystävällistä tyyppiä. Lapsena ei ollut leikkinyt nukeilla vaan eläimillä. Outi osti koirankupin ja kaulapannan sun muuta rekvisiittaa ja kipaisi katsastamaan eläinten turvakodin valikoiman. Liikuttava säikähtynyt harmaa olento pääsi kotiin Outin kanssa, Elmeriltä se hänestä näytti vaikka oli tyttökoira. Tutustuin Emppuun, ja miellyimme toisiimme. Sillä oli hassunhauska tapa tulla takaperin seisovaa ihmistä kohti ja istua hänen jalkateriensä päälle. Monet kerran seisoskelin edestakaisin Emppu jalkojeni päällä. Kerran Outin ja Empun oli määrä tulla meille visiitille klo 13. Ennen puoltapäivää sain puhelun että hei öh voitaisko me tulla jo kun satuin sanomaan koiralle että tänään mennään Ritalle ja sen jälkeen luontokappale piti kuonoa kiinni ulko-ovessa menoasennossa. Saivathan he tulla.

Outin kissa ja koira tulivat hyvin juttuun, mutta muistan yhden älyttömän huvittavan tapauksen. Koira jouduttiin pesemään jollain kirppushampoolla tai millä lie, ja kun Outi oli saippuoinut sen kylpyammeessa oikein vaahtoiseksi, kissa läpsytteli sitä tassulla päähän, läps, läps, pesukoneen päällä istuen. Ah mikä muistikuva ja Kodak-hetki! Inspiraation tähän juttuun kirvoitti Ulkopuolinen koirajutuillaan ja Brim kissallaan.

Ulkopuolinen

Brim

SUOMALAINEN PUHUU

Erityisessä määrin keskittymiskykyä vaativa istunto. Englannin keskustelu yksityisoppilaksen kanssa aiheesta “asepalvelu Suomessa”. Täytyi yrittää pitää monet langat käsissä. Yritin samaan aikaan ensinnäkin pinnistää mielestäni mitä aiheesta tiesin, (not very much), toiseksi saada selvää oppilaan englannista ja kolmanneksi keksiä millä johdattelen häntä puhumaan lisää. Hän odotti aina tönäisyä, kehoitusta, kysymystä tms ennen kuin puhui. Silti meillä oli erittäin kivaa.

Hänestä oli mukava kertoilla asepalvelusajoistaan ja armeijaurahaaveistaan ja minusta oli hienoa kuunnella ja kysellä. Riemastuttavia kompastuksia sattui välillä, esimerkiksi kun luulin hänen sanoneen eräs Kai, mutta kävikin ilmi että hän oli sanonut “one guy”. Hah hah haa! Selvisi välittömästi kun aloin heittää huulta “Kaitsusta”,

Ei sitä meikäläinen aina muistaisi että opettaminen on ansiotyötä, ellei näin loppukuusta lähettelisi laskuja. Heh.

KUUMA LISTA

Jubulaaris! Hätäpäivitys... Meikäläisen blogi on kuuman listan kärjessä. Kiitti, Hahmo, kun ilmoitit. En olisi huomannut yhtikäs mitään enkä mitikäs yhtään. Blogilista

IHANAT NAISET

Yksi Blogistanin legendaarisista Ihanien naisten blogin kirjoittajista, Herkku heitti meikätyttöä meilillä. Näin se yllätysmeili alkoi:

“Ajattelin kysyä, olisitko kiinnostunut ja riittäisikö aikasi tulla kirjoittajaksi Ihanat Naiset -blogiin? Kaipaisimme inspiroivaa kirjoittajaa...”

Hyvänen aika että olin otettu. Siitä paikasta väkersin tekstin työkiireestä välittämättä. Vakituiseksi en uskaltanut lupautua, mutta olen nyt vieraileva tähti sekä kuulun joukkoon Ihanat naiset missä kyhäelmäni on luettavissa. Kyllä sinne miehetkin saavat mennä :)

ELÄINPSYKOLOGIAA

Ihan sattumalta eilen ajattelin yhtä vanhaa muistoa, ja sitten blogikaveri kertoi kissaongelmastaan. Tästä lienee hänelle hyötyä kissan hepuloidessa, joten postaan muistoni. Lue kissan tapauksesta täältä: Hurmaava Itsemurha

Kasvatustiedettä opiskellessani yksi luennoitsijoista, psykologi jopa, kertoili seuraavaa. Hän tuli kotiin ja kuuli vaimolta että koira oli aamulla syönyt leivän pöydältä naisen kääntäessä selkänsä. Hän siitä koiraa moittimaan: “Tuhma, mitä sinä semmoista menit tekemään. ettet häpeä:” Muistakaa että hän oli psykologi jopa. Ja vieläpä. Koira ulisi onnettomana, koska eihän se osannut järkeillä ja yhdistää uhoamista jo aamulla tapahtuneeseen omassa aikaperspektiivissään. Siitä lähtien kun psykologi astui huoneeseen samasta ovesta mistä oli astunut ja alkanut luontokappaleelle möykätä, koira peräytyi ulisten pöydän alle. Jos psykologi tuli toisesta ovesta sillä ei ollut vaikutusta. Sekä koira että psykologi oppivat, mutta eri tavoin. Psykologi saattoi analysoida tapahtuneen ja siitä luennoidakin kasvatustieteen opiskelijoille. Minä siirrän sosialisaationa samaa oppia eteenpäin vielä vuosien jälkeen. En muista miltä mies näytti tai mikä oli hänen nimensä. Tuskin Pavlov kuitenkaan. Jokaisessa koiran omistajassa piilee Pavlov. Koulun psykologiasta muistamme (ko?) ehdollistumisen. Googeloikaamme Pavlov ellemme muista. Tuon psykologin sijassa olisin varmaan korjannut töpeksintäni käyttämällä aina sitä toista ovea ja varomalla enää toiste vaatimasta eläimeltä samaa kuin ihmiseltä.

IHMETTELYÄ

Tulin kesällä ajatelleeksi sitä että jos ei olisi heijastavia pintoja kuten peilejä, meillä ei olisi mitään keinoa tietää miltä näytämme. Voisimme tunnustella kasvojamme kuten sokeat mutta emme nähdä niitä. Muutaman viikon kävelin kotona kuin zombie kuvitellen olevani robotti aina kun asian muistin. Unohdin sen sitten (onneksi) lopulta, mutta juttu tuli äsken mieleeni tässä mainiossa mieltä kiehtovassa blogissa:

Olematon

MENTORI

MENTORI

Mentori tarkoittaa ohjaajaa, opastajaa ja neuvonantajaa. Sanan juuret ovat kreikkalaisessa mytologiassa: Mentor oli Odysseuksen ystävä, jonka hahmossa Athene neuvoi Odysseuksen poikaa Telemakhosta. Nykyajan mentori on esimerkiksi vanhempi ja kokeneempi työntekijä, joka opastaa tulokasta ja siirtää tälle tietojaan ja taitojaan; tästä on käytetty myös sanaa työkummi. Tosiaalta myös valmentaja voi olla valmennettavansa mentori. Mentori on uudissana, joka on lisätty Suomen kielen perussanakirjan CD-ROM-versioon. Siinä sen selitteenä on ’(nuoren) ohjaaja, neuvonantaja’.

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Kielitoimisto