Kamelipipareita

Kamelipipareista on jo muodostunut perinne meidän ja persialaisten ystäviemme kanssa. Veimme tuon lautasellisen tuomisiksi. Hekin olivat leiponeet pipareita; possuja ja vuohipukkeja. Meillä oli possuja (khuk), kameleita (shotor) ja krokotiilejä (susmar).

Camel gingerbread biscuits are a tradition with us and our Persian friends.

We visited Mitra and Amir on Sunday. Their two little girls liked my company so much that they wanted to play with me and take me upstairs into their room. Here we are in the living room.

Mei ja Nia veivät minut aina välillä leikkimään omaan huoneeseensa yläkertaan. Tässä ollaan olohuoneessa. He puhuvat aika paljon suomea ja osaavat leikkiä suomeksi, koska ovat päiväkodissa. Pienempi näytti aina ilahtuvan, hämmästyvän tai jotenkin riemastuvan kun puhuin persiaa. Hih. Opin häneltä sanan ankka, juju. J:n ääntyminen kuten englannin kielessä.

Tässä tulee glögiä persialaisissa pikkulaseissa!

Piirissä pyöriminen innosti nuoria neitejä. Pienempi vaan välillä yritti omia molemmat käteni ja syrjäyttää isosiskon.

Meidän piha. Nyt saa lisäkuntoa lumitöistä. Kivaa.

We can keep fit by shovelling snow these days. Great.

(Nyt se kiusattu blogi on hävinnyt kokonaan langoilta. Sain tässä välissä kutsun bloginpitäjän yksityiseen salasanalla suojattuun blogiin. Hän oli järjestänyt sellaisen blogin johon kaikki osallistujat voivat kirjoittaa, mikä suoraan sanottuna hiukan ahdisti tänä kiireisenä aikana. Oikeastaan helpotus kun se oli tänään hävinnyt, mutta ikävää että se alkuperäinen suosikkibloginikin on haihtunut. Toivottavasti tulee vielä takaisin. Voin tässä aika vapaasti kertoilla koska se ei ole suomalainen blogi.)