Naondel, Maria Turtschaninoff

Teos: Naondel, Punaisen luostarin kronikoita
Kirjailija: Maria Turtschaninoff
Kustantaja: Tammi (2016)
Alkuperäiskieli: Ruotsi
Kääntäjä: Marja Kyrö
Laji: Fantasia
Kohdeyleisö: Nuoret aikuiset
Sivuja: 397
Yleisvaikutelma: Huikea, loistavasti kerrottu

Kaunis, niin kaunis on tarinan alku. Luen lumoutuen, nimiä ja muita sanoja maistellen, lukemattomia kertoja karttaan palaten. Olen astunut maailmaan jossa aistin vanhaa Arabiaa, Persiaa, Japania. "Nämä kirjoitukset muodostavat Punaisen luostarin kaikkein salaisimman arkiston." Viihdyn, jo aavistaen lukevani mestariteosta.  

"Muistan vaunukaravaanit täynnään kanelinkuorisäkkejä ja baonyyttejä ja kiiltävänpunaisia kekoja etsenjyviä, muistan kuinka karavaanit kiemurtelivat kartanolta juuri kun aurinko nousi Arekon ylle. Isä ja Tihe ratsastivat ensimmäisinä hyvin suituilla hevosilla, ja kunkin vaunukuorman sivulla hevosten rinnalla kulki kaksi työntekijää kumminkin puolin osoittamassa isän mahtia ja suojaamassa vaunuja varkailta. Äitini, sisareni ja minä natkustimme karavaanin viimeisissä vaunuissa, suojanamme vihreä silkkikatos." 

Tällaista siis on fantasia kirjallisuuden lajina? Upeaa. Ei lainkaan mitään liirumlaarumia, kuten olin kuvitellut. Luen edelleen ja pikkuhiljaa ymmärrän että kertomus on yhtäaikaa kuvittelua ja totta. 

Kabira-tyttö ihastuu ylimieliseen, viehätysvoimaiseen visiirin poikaan, Iskaniin, ja joutuu tämän hirmuvallan alle, samoin kuin moni muu nuori nainen. Saamme lukea kaikkien naisten tarinat. Iskanista kehkeytyy aina vaan vallanhaluisempi, epäluuloisempi, irstaampi ja hirviömäisempi. Turtschaninoff ei käytä sanoja "haaremi, diktaattori tai luonnehäiriöinen", mutta mieleeni nousevat maat joissa soditaan, ihmiskohtalot, Amnesty International. Voi kuvitella miten syvältä perheväkivallan uhriksi joutuneita kouraisee lukea kuvauksia Garain, Orseolan, Sulanin ja muiden koettelemuksista. Naiset pelastuvat lopussa, sen haluan paljastaa. Naondel ei olekaan paikka eikä henkilö, kuten olin arvellut. Se on vene.  

Romaanin loppua kohti jännitys tiivistyy. Lähdetään seikkailuihin. En hämmästyisi vaikka tästä tehtäisiin elokuva, mutta jännityselokuva ei tekisi oikeutta tarinamme syvyydelle. Naondelin kansien sisään pusertuu ihmisoikeuksien ja feminismin kirjo. Meidän pitää avata kannet ja tuoda totuus julki. Vapaus, sisaruus ja tasa-arvo. 

Lue lisää: Adlibris.

Naondel ruotsiksi: Adlibris.

Tästä kirjasta on postannut blogimaailmassa ainakin Kia.

Kirjailija itse ja kääntäjä Marja Kyrö.

En lukiessani kokenut mitään käännöksen tuntemuksia, on kuin olisi suomeksi kirjoitettu alunperinkin. Loistava käännös. Loistava alkuperäisteksti. Säteilevää ja säkenöivää. 

Luin Naondelia yli viikon. Antaumuksella. Ihastellen. Kauhistellen. Lopussa helpotuksesta huokaisten. Erityisesti pidin kohdista jotka veivät minut kaukomaille, paratiisisaarille tai maustemetsiin, silkkikankaiden ja paperikääröjen keskelle, ihmeellisiin puutarhoihin. Tarinassa oli tarinaa, sanomaa, kauneutta ja kauheutta. Lukeminen vei energiaa ja toi energiaa. Välillä täytyi pysähtyä toipumaan, välillä lukea kaunis kohta uudelleen. Aion lukea alun vielä uudelleen. Ja katsoa Karenokoin ja Ohaddinin karttaa.