Anniina Mikama, Tinasotamiehet

Teos: Tinasotamiehet

Trilogian kolmas osa

Kirjailija: Anniina Mikama

Kansi: Sami Saramäki

Kustantaja: WSOY 2020

Sivuja: 397

Kovakantinen 

Tämä ihana lähes 400-sivuinen paksukainen pitää sisällään loppunäytöksen taitavan kirjailijan tarinoimalle selonteolle Minan, Tomin, professorin ja Zofian seikkailuista. Kaksi aiempaa muhkeaa opusta ovat Taikuri ja taskuvaras ja Huijarin oppipoika. Bloggaukseni niistä täällä: klik ja täällä: klik. Samaa mukaansatempaavaa kerrontaa kuin muut kaksi, sillä erotuksella että tämä päättöosa on vielä parempi. Ensimmäinen osa sijoittuu vuoden 1890 Helsinkiin, toinen osa Krakovaan 1829 eli ajassa taaksepäin. Nyt lähdemme Viktorian ajan Lontooseen, missä tutustumme katupoikiin ja teatteriin. Mikamalla on taito viedä lukija paikan päälle, katuvilinään, tapahtumien tuoksinaan ja muihin maailmoihin. Aikamatkailuun. 

Loppuratkaisun kehittyminen kestää ja kestää, mutta kihelmöivä jännitys pysyy. Sivistyneen maailman kohtalon ollessa vaakalaudalla kysymme myös: Saavatko Mina ja Tom toisensa vai onko se mahdottomuus? Tomhan on mekaaninen ihmisen kaltainen olento. Näyttää nuorelta mutta on aikojen takaa. Teoksessa on aimo annos science fictionia. 

Silmänkääntötemppuja, taskuvarkaita, jännitystä, historiaa.  Ihmisiä ja ihmisten kaltaisia konesotilaita. Yhden henkilön haluan mainita erikseen. Hän viihdytti minua suuresti, nimittäin professori. Hän on sellainen kärtty ja oikuttelija, että häneen ei voi olla mieltymättä. Hänen ja Zofian keskinäinen sananvaihto, näennäisen herjaava, kätkee taakseen suuren kiintymyksen. Naurahtelin välillä ääneen, niin hauskasti he solvaavat toisiaan. "Katso eteesi portaissa, ettet kompastu omiin silmäpusseihisi!"

Ensimmäisen osan olen jo ehtinyt lukea toiseen kertaan ja seuraavaksi luen Huijarin oppipojan toistamiseen. 

  Lisätietoja ADLIBRIS: klik.

 Kerrassaan upeat kansikuvat.

Vielä upeampi sisältö.

Mestariteos.
Lukunautinto.