Kiireetön elämä ei ole hassumpaa

 Kevättä pihasta kotiin.

 Daffodils are lovely. 💛

Tämä on opiskelija Olgalta keväällä 2015 saatu pieni orkidea. Istutin uuteen ruukkuun.

Jokasunnuntainen meilailu Ruotsin serkkuni Jannen kanssa onnistuu vaivattomasti kun ennakkoon tankkaan aivoihin ruotsia. Äsken juuri pistin meilin ja otin puheeksi isoäitimme Evan. Öh, siis hänelle Eva oli mormor, kun taas minulle farmor. Ei ihan helppoa, kun on tottunut ajattelemaan vain yhdellä sanalla. Han ja hon - niissäkin pitää olla tarkkana. 😀 

Lapsuudesta tuttuja tarinoita ja ihanasti piirrettyjä ankkoja. Yhden sivun juttu En gammal goding från 1942. Veljenpoikien säästöpossussa on hauska avausmekanismi. Pitää painaa saparoa. Tiesittekö että saparo on ruotsiksi knorr? 

Hannu Hanhi eli Alexander Lukas on onnekas mutta hurjan taikauskoinen. Kokonainen laatikosto täynnä hevosenkenkiä, neliapiloita ja muita onnea tuovia kapistuksia. 

Yksi asia mihin näinä kiireettöminä korona-viikkoina liikenee aikaa ovat sanaristikot. Minulla on tapana aina aamukahvilla ja iltapäiväkahvilla ratkoa ristikoita. Muu päivä menee koti- ja pihatöissä ja suomen kirjekurssin tehtäviä laatiessa, postittaessa ja korjatessa. Posti kantoi tänään tuommoisen nivaskan. 

Vanha nikotteleva tulostin sai lähteä kaatopaikalle. 

Puoliso vei sen tänään samalla kun kuorman 

puutarha- ja remonttijätettä, pahvia,  

ynnä muuta mitä oli kertynyt varastoon.

Uudesta printteristä ei vielä kuvaa.

Aikaisemmin jo mainitsin siirtäneeni kaksi anopinhammasta ja niiden poikaset omiin ruukkuihinsa uusiin multiin. Pistin tänne kuvan yhdestä äidistä ja lapsesta. Tässä nyt ne toiset.  Yksi luvattu ystävälleni Artolle kunhan taas pääsen häntä tapaamaan Pasilaan. 

Jotenkin hassua että ei ole ollut yhtään tyhjän tuntuista päivää siitä pitäen kun työpaikkani ovet sulkeutuivat 17.3. ja olen poikkeusolojen aikana oleskellut pääosin kotona ja pihapiirissä, nyt jo seitsemättä viikkoa. 

Remontoimme ulkokuistin ekalla "koronaviikolla" ja jouduimme niihin aikoihin kutsumaan putkimiehen kolme kertaa, kun ensin löytyi lattian alta pieni vuoto ja sitten alkoi katolla oleva ylivuotosäiliö oikkuilla. Ensin tuli katosta yhtenä yönä vettä eteiseen ja myöhemmin putkimiehen läsnäollessa keittiöön. Nyt on säiliö tehty "vaarattomaksi" ja ostettu uutukainen säiliö kellariin. Miehen ei enää tarvitse lähteä yöllä kiipeämään katolle ja sieltä tyhjentää ämpäriä joka oli siellä siltä varalta että säiliö tulvi. Kokemusta on aikaisemmilta vuosilta. Onneksi on ohi. Laskut putkimiesten käynneistä eivät olleet kamalan isot, mistä myös voi olla kiitollinen. 

 

Ja sitten kahville.

Mukavaa uutta viikkoa !